Oletko koskaan ajatellut, että raha ei olisikaan avain onneen, hyvään elämään ja hyviin ihmissuhteisiin?

Voisin melkein väittää, että raha tekee elämän helpommaksi. Voit ostaa asioita joita haluat, matkustaa, nauttia itsesi hemmottelusta, saat tietyissä kaupoissa henkilökohtaista palvelua tai sinulla on jopa oma myyjä jne. Mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että olet onnellinen. Raha vain helpottaa toteuttamaan haluamisia asioita ja saat nauttia pienestä ”luksuksesta”.

Ovatko ystäväsi oikeita ystäviä? Aluksi voi tuntua siltä. Sinulla on paljon mukavia ystäviä joiden kanssa on kiva viettää aikaa ja käydä lounaalla, ostoksilla ja ulkona.
Mutta, ovatko he oikeita ystäviä? Ehkä he ovat ystäviäsi sen vuoksi, että haluavat hyötyä niistä ”eduista” joita sinulla on. Esim. pääsette yökerhoihin jonon ohi, ravintolassa pöytä järjestyy vaikka ravintola on täysi. Ystäväsi pääsee sinun kanssa VIP tilaisuuksiin, matkustaessa esim. loungeihin sinun vieraanasi. Viet ystäväsi lempikauppoihisi joissa saat henkilökohtaista palvelua samoin myös ystäväsi sinun seurassa ja teille esitellään tuotteita ns. ”tiskin alta”, ostosten lomassa teille tarjotaan virvokkeita koska olet ”hyvä” asiakas ja sinua halutaan palvella samoin ystävääsi ym ym…
Teet tämän vain siksi, että hän on ystäväsi ja haluat että hänkin voisia nauttia ja kokea kivoja asioita ja teillä olisi hauskaa yhdessä. Et siksi, että haluat esitellä asioita tai etuja joita sinulla on. Vaan oikeasti haluat jakaa asioita ystäväsi kanssa.

Entä kun ystäväsi kokee, ettei hän pääse nauttimaan sinulle tarjotuista ”eduista” omasta mielestään tarpeeksi usein. Hänestä tulee kateellinen ja ehkä myös katkera! Hän alkaa puhua sinusta pahaa yhteisille ystävillenne. Hän alkaa arvostella sinua leuhkaksi, ylpeäksi, välinpitämättömäksi ja piikittelemään sinua ”hyvä sinun on kun…”, tai että ”elät ihan eri maailmassa etkä voi ymmärtää…”.

Miltä kuvittelisit tämän kaiken tuntuvan, kun paljastuu että ystäväsi on käyttänyt sinua hyväkseen saadakseen etuja itselleen ja ehkäpä vielä ”kehunut” niillä muille saadakseen muiden kunnioitusta ja ihailua? Se tuntuu varmasti surulliselta, petetyltä, hyväksikäytetyltä ja yksinäiseltä.
Juuri niin, se tuntuu erittäin surulliselta ja yksinäiseltä!

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että joku ei voisi ymmärtää miksi joku voisi olla kateellinen ja arvostella muita, koska hänkään ei tee niin eikä lokeroi ihmisiä. Hän hyväksyy ihmiset sellaisina kuin he ovat. Riippumatta siitä mitä he tekevät työkseen, minkälainen koulutus heillä on tai millainen taloudellinen tilanne heillä on. He ovat ystäviä joita hän pitää tasavertaisina itsensä kanssa.