Raudanpuute on yleistä etenkin naisilla. Miehillä raudanpuute on huomattavasti harvinaisempaa.  Raudanpuutteen diagnoosi on silloin helppoa, jos veren hemoglobiinipitoisuus on alentunut ja henkilöllä on todettu anemia. Piilevän raudanpuutteen havaitseminen voi olla vaikeaa, koska rautavarastot (ferritiinit) saattavat huveta olemattomiin, eikä verenkuvassa aina nähdä muutoksia. Näin on jopa 20–40 %:lla. Tällöin epäily raudanpuutteesta syntyy potilaan oireiden perusteella, jotka ovat moninaisia ja voivat muistuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Raudanpuutteen oireita:

• Väsymys
• Heikotus
• Huimaus
• Päänsärky
• Hermostuneisuus
• Masennus
• Ahdistuneisuus
• Lihasheikkous
• Ihon kuivuminen
• Levottomat jalat
• Käsien ja jalkojen kylmyys
• Kynsien halkeilu
• Ruokahaluttomuus
• Painon lasku tai nousu
• Hengästyminen ja hengenahdistus
• Hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute
• Hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö
• Heikentynyt yleiskunto ja suorituskyky
• Palan tunne kurkussa tai nielemisvaikeudet
• Nopeutunut syke levossa tai pienessäkin rasituksessa

Perustutkimukset raudanpuutetta epäiltäessä ovat verenkuva sekä ferritiini- että transferriinireseptoripitoisuuden (P-TfR) määritys verikokeesta.

Runsaat kuukautiset voivat usein viitata vahvasti raudanpuutteeseen eikä verikokeilla todetun raudanpuutteen lisäselvityksiä yleensä tarvita. Muilla henkilöillä (miehet ja vaihdevuodet ohittaneet naiset) raudanpuutteen syy on selvitettävä. Syitä ovat esim. toistuvat verenluovutukset, särkylääkkeistä johtuva verenvuoto suolistoon tai keliakia. Suolistoverenvuodon epätavallinen syy on suoliston hyvän ja pahanlaatuiset kasvaimet.

Kun raudanpuute on todettu ja sen syy selvitetty, henkilön tulee käyttää rautaa riittävän kauan. Anemiapotilaan rautavarastojen korjaantuminen kestää suun kautta otettavalla raudalla n. 6–9 kuukautta, kun hoitona on kaksi rautatablettia á 100 mg päivässä. Korjaantumista seurataan toistuvin verikokein.
Omatoimisia, kuukausia kestäviä rautakuureja ilman laboratoriokontrolleja on syytä välttää, koska niihin saattaa liittyä liiallisen raudan kertyminen. Raudan kertyminen elimistöön on vahingollista.

Rautaa sisältävät valmisteet voivat aiheuttaa ylävatsavaivoja kuten kipua, vatsan turvotusta, pahoinvointia, närästystä, ummetusta tai ripulia. Ulosteet värjäytyvät tummiksi tai mustiksi. Yliherkkyysreaktiot ovat harvinaisia. Maha-suolikanavan haittojen ilmetessä valmistetta kannattaa yrittää vaihtaa, koska yksilöllisiä eroja valmisteiden siedettävyydessä on henkilöstä toiseen. Osalla potilaista vatsavaivat ovat niin voimakkaita, että ne estävät suun kautta otettavien rautavalmisteiden käytön. Tällaisissa tilanteissa on mahdollista korvata rautavarastot antamalla rautaa suoneen.

Lähde Eiran Sairaala, Esa Soppi LKT, sisätautiopin dosentti
www.eiransairaala.fi