Toipuminen vakavasta stressistä, uupumuksesta (ja masennuksesta)

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!

Vastauksia tuli kahden viikon aikana riittävästi ja äänet jakautuivat seuraavasti:
KYLLÄ ääniä 79 %
EI ääniä 21 %

Kerron päiväkirjamaisesti päivän tapahtumista ja asioista joita olen päivän aikana tehnyt. Kerron myös päivän tuntemuksista ja ajatuksista joita olen miettinyt ja pohtinut. Pyrin kirjoittamaan päivittäin lähinnä iltaisin ennen nukkumaan menoa. Jos jonain päivänä kirjoitus ei suju, siirrän sen seuraavalle päivälle, enkä ota stressiä siitä jos sanat eivät tule juuri silloin kun olisi aika kirjoittaa. Kaikki siis omalla ajallaan ja stressittömästi 🙂 Toivon ajatusteni ja kirjoitusteni auttavan muitakin selviytymään samankaltaisesta elämäntilanteesta. Sillä suurin haluni on auttaa myös muita. Toivon myös auttavani niitä jotka joutuvat kohtaamaan samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä joko työpaikalla, ystäväpiirissä ja kotona.

Toivoisin pystyväni kirjoittamaan tästä vaikeasta asiasta myös huumorilla vaikka tiedän että vaikeista asioista se on vaikeaa ja joskus on vain kerrottavaa asiat juuri niin kuin ne ovat – kaunistelematta. Niitäkin hetkiä tulee aivan varmasti.

Huomasin surukseni, että sivulle mahtuu vain tietty määrä tekstiä ja sitä mukaa kun uutta tulee vanhaa tippuu pois. Mutta eteen päin tässä mennään ja teksti joka häviää on kait jo tarpeetonta 🙂

Torstai 29.12.

Ehdin kuin ehdinkin kirjoittaa ennen vuoden vaihdetta.

Lokakuusta on aikaa ja hyvää on se, etten koe enää masennuksen vaivaavan, vaikka olo ei täydellinen ole vieläkään. Rasitusta en kestä, eli uuvun jos en lepää tarpeeksi, ja tunnustan heti, etten ehdi levätä. Vauhti on vaan niin kova, vaikka välillä pitäisi hellittää, mutta en osaa, ennen kuin kroppa taas sanoo stop! Lupaan itselleni ensi vuonna rakastaa itseäni sen verran enemmän, että otan aikaa levolle ja pysähtymiselle. Olen sen velkaa itselleni.

Vuonna 2017 lupaan olla positiivisempi, iloisempi, kannustavampi, myös lukioilleni. Olen saanut ihanaa palautetta, pystynyt antamaan edes vähän toivoa ja positiivisuutta. Se tieto tuntui niin hyvälle ja sen olen velkaa teille lukioille, että jatkan kannustavien asioiden jakamista. Blogini voisikin keskittyä 2017 positiivisuuden ja ilon lisäämiseen. Se parantaisi omaakin hyvinvointia.

Sairauksilleni en tällä hetkellä pysty tekemään yhtään enempää, se on hyväksyttävä, ja uuden ”homekoira” tittelin saatuani haasteita tulee jonkin verran lisää, siis haasteita, ei ongelmia eikä vaikeuksia, vaan haasteita jotka voidaan ratkaista. Kun ottaa päähän tai kierroksen nousee punaiselle, siihen löydetään ratkaisu, kuinka kääntää asia positiiviseksi. Se on monta kertaa ainoa keino tehdä ja saada elämästä iloisempaa.

Näillä ajatuksilla vaihdan vuotta jo päivää aikaisemmin, ihan varmuuden vuoksi, että vuosi varmasti vaihtuu. Vuosi 2016 jää historiaan monellakin tavalla, niin yleismaailmallisesti kuin omassa henkilökohtaisessa elämässä! Joten hyvästi 2016!

Ihanaa ja rauhallista vuoden vaihdetta!

Maanantai 10.10.

Lokakuu! Hurjaa kuinka vuosi alkaa olla jo loppu puolella.

Tänään sitten järjestyi aikaa kirjoittamiseen ja muiden rästitöiden tekemiseen.
Eilen työhuone vaihtoi järjestystä takaisin alkuperäiseen. Tammikuussa, niin tammikuussa oli yövieras ja huone piti järjestää uudelleen, että vierassänky mahtui järkevästi. Siitä lähtien olen sen monen monituista kertaa päättänyt, että huone täytyy palauttaa entiselleen, jo ihan siksi, etten ole viihtynyt täällä. Joka kerta tuntui, että alkoi ahdistaa ja kaikki oli väärin päin. Eilen ymmärsin heti kun kaikki oli taas paikoillaan, että se on ollut syy miksi en ole viihtynyt huoneessa. Ehkä siitä löytyy myös syy miksi kirjoittaminen ei ole tänä vuonna oikein sujunut.

Tänään olin suunnitellut meneväni kahdelle pilates tunnille aamupäivällä ja päivällä, sekä illalla vielä joogaan ja meditaatioon. Joku oli päättänyt, että tänään ollaan kotona. Aamulla kun heräsin ja hieroin silmiä ja nenästä vain pulpahti verisyöksy ja sitä sitten tuli ja tuli niin että säikähdin oikein kunnolla. Nyt olen sitten levännyt ja ottanut rauhallisesti. Pilatekset ja joogat sai jäädä tältä päivältä. Ei ole kaikki kunnossa!

Kotona vesi toimii ja kotona voi elää normaalisti, vaikka remontti on vielä aivan alkuvaiheessa. Helpottaa kyllä paljon, kun ei tarvitse miettiä miten hoitaa kaikki kodin perusaskareet sekä oman peseytymisen. Oli kuin lotto voitto, kun tuli ilmoitus, että vettä saa käyttää. sitä voi joskus olla niiiiin onnellinen. Ja siitä, että parvekelasit on asennettu ja kissat pääsevät ”ulos” parvekkeelle. Tällaiset asiat antavat paljon enemmän hyvää mieltä, kuin jokin rahalla hankittava ”turhake”.
Hih jooga on alkanut vaikuttaa!

Ihanaa lokakuun alkua!

Tiistai 20.9.

Nyt oli pakko ottaa hetki aikaa ja kirjoittaa.
Jotkut ovatkin jo ottaneet yhteyttä ja tiedustelleet onko kaikki kunnossa. Kaikki on kunnossa!

Niin paljon tapahtuu koko ajan ja kotona jaksan vain syödä ja levätä. Laskin että kahdeksan viikkoa on mennyt yhteen putkeen ilman kunnollista vapaapäivää. Tuntuu että on ollut tekemistä 24/7 ja silti en ehdi kaikkea hoitaa. Voimat vain loppuvat, kun pääsen kotiin ja silloin täytyy levätä.

Joogareissu meni hienosta ja pidin paikasta todella paljon. Rankkaa oli, mutta niin kai täytyy olla jos joogaopettajaksi haluaa valmistua 😀
Ehdin käydä Flow Festareilla ja se oli kiva ”breikki” muun keskellä. On käyty Iisalmessa ja Kuopiossa pikavisiitillä. Mikä oli ihana reissu ja oli kiva nähdä kavereita. Vaikka yöllä kotiin ajettiinkin yöllä niin että perillä oltiin klo 5 aamulla.
Ikävin tänä aikana on ollut kotona tapahtunut vesivahinko, joka tapahtui Iisalmi – Kuopio reissun aikana. Se kyllä sekoitti kaiken. Kolmeen viikkoon ei saanut käyttää vettä, jota onneksi tuli hanasta, ettei tarvinnut kaupasta hakea, mutta viemäriin ei saanut laittaa pisaraakaan. Pyykit, suihku ja muu peseytyminen, WC ja ruoka piti hoitaa muualla. Etsin väliaikaisasuntoa, mutta vakuutusyhtiölle piti saada tietyt raportit, jotta he olisivat maksaneet väliaikaisasumisen. Sellaista kunnollista ei ole vieläkään tullut. Onneksi vettä voi nyt käyttää normaalisti, väliaikaiskorjauksen vuoksi, mutta kolme viikkoa kotona pystyi vain nukkumaan, se oli aika rankkaa myös kissoille 😦
Nyt on vähän rauhoittunut ja tällä viikolla on vain työ ja opiskelu. Viikonloppuna taas reissuun ja seuraavana on koulua 🙂

Ehdin käydä maanantaina labrassa. D-vitamiini oli huikeissa lukemissa 124, mutta rauta odottaa vielä lääkärin hyväksyntää, että näkisin, onko se parantunut kuinka paljon. Olo ei kyllä ole juurikaan muuttunut, mutta siihen voi olla syy kaikessa tässä muussa häselluksessä.

Joka päivä yritän kävellä 10000 askelta, ja täytyy sanoa, että se vaatii yli 8 km kävelyä joka päivä. Kun tulen kotiin, lähden yleensä suoraan autolta kävelemään ja sitten vasta sisälle. Joinakin päivinä ehdin käydä päiväkävelyllä ja se helpottaa illan aikataulua. Pakko on liikkua, kun tuntuu, tai ei tunnu, vaan oikeasti enää ei mahdu mitkään housut jalkaan!

Anteeksi tämä nopea ”räiskäsy”, mutta laitan mukavampaa tekstiä, kun saan taas kunnon hetken varattua kirjoittamiselle.

Ihanaa syyskuuta!

Sunnuntai 10.7.

Helle hellii!

Tänään kolmas lomapäivä ja sää on ollut aivan mahtava. Joka päivä on nautittu meri-ilmasta Kaivarin rannalla ja eilen aurinko suorastaan poltti. Tänään pidän auringottoman päivän ja huominen vielä lomaa ja saa nähdä mihin suuntaan jalat tai auton keula suunnistaa.

Olen ylpeä itsestäni! Olin hukannut Fitbitin latauskaapelin ja vihdoin löysin uuden. Ranneke pääsi heti käyttöön ja se onkin motivoinut saamaan kaikki ”pylpyrät” vihreiksi. Perjantaina askelia tuli 16352 (10,94km) ja lauantaina 157004 (10,51km). Tänään saan levätä hyvällä omalla tunnolla.

Aamulla huomasin taas uuden luomen, joka täytyy mennä pikimmiten näyttämään ja poistattamaan. Soitin Mehiläisen ajanvaraukseen, mutta sieltä antoivat toimenpideyksikön numeron ja huomenna varaan sieltä suoraan ajan. Toivottavasti ei ole mikään kiireellisesti poistettava, sillä lähden reilun viikon päästä neljäksi päiväksi joogaamaan. Parempi kuitenkin olla ylivarovainen, kuin katua jälkikäteen.

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita!

Sunnuntai 3.7.

Huh heinäkuu!

Sää on ollut niin ihana ja aurinkoinen. Olen mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt nauttimaan auringosta ja lämmöstä, vaikka kumpikaan ei minulle sovi eikä ole hyväksi. Kesä on suomessa niin lyhyt, että siitä on nautittava.

Kaupunkijuhannus oli tänä vuonna todella erilainen. Keskustassa oli aattona lähes tavallinen perjantai ja ihmisiä oli todella paljon, samoin lauantaina. Sunnuntai meni Porvoossa, eli vähän pidemmällä kotoa 😀

Juhannuksena taisin saada kylmää, koska kiva kesäflunssa alkoi torstai-iltana, heti kun oli kolme ”lomapäivää”. Toivottavasti huomenna on taas parempi olo, siksi olen tänään vain kotona enkä lähde kävelylenkille. On ollut todella kiva taas nauttia kävelystä ja joogasta. Jooga on todella antanut muistutuksen siitä, miltä tuntuu liikunnan jälkeen ja kuinka hyvä olo siitä tulee.

Olen kohta neljä viikkoa popsinut rautaa, C- ja D-vitamiinia aivan ohjeiden mukaisesti, vielä ei sen suurempaa muutosta olossa ole tapahtunut, ainakaan sellaista jonka voisin yhdistää tähän rautatankkaukseen. Masukin on kestänyt rautamäärän oikein hyvin, en ole oikeastaan edes huomannut mitään oireita, ainoastaan silloin tuntuu vähän nipistelyä, jos otan rautaa liian pienen ruoka-annoksen kanssa, mutta reilu vesiannos korjaa asian. Silmät ovat paremmassa kunnossa, eivätkä punota enää niin paljoa ja välillä valkuaiset ovat aivan valkoiset, jeee! Outoa, että näkö vaihtelee päivittäin.

Heinäkuun joogaretriitti lähestyy ja vielä on paljon hankittavaa reissuun. Uusia joogavaatteita ja muutama muu mukaan otettava. Onneksi saan ostaa pakollisia vaatteita, muuten olen todella ylpeä siitä, etten ole ostanut yhtäkään turhaa tai tarpeetonta vaatetta tai asustetta tänä vuonna.

Ihanaa heinäkuun alkua!

Lauantai 18.6.

Huh huh viimeksi oli tulossa vappu ja nyt ensi viikolla on jo juhannus!

Toukokuu ja kesäkuu ovat vain menneet ihan ohitse. Toisaalta en ihmettele, sillä kontrollikäynti selitti monta asiaa. Varastotauta oli aivan tyhjä, samoin D-vitamiini oli reilusti alle luustolle suositellun rajan. Ei ole ihme, etten ole jaksanut työpäivän jälkeen kuin syödä ja levätä. Viikonloput ovat menneet joko koulussa, opiskellessa tai levätessä.
Nyt on rautatankkaus menossa kohta kolmatta viikkoa ja pientä muutosta on tullut, vaikka vielä väsyttää niin paljon, että voisin vain levätä. Ei ole ihme, että keväällä tuli verta nenästä joka päivä ja se loppui kuin lisäsin raudan määrää. Silti arvoni olivat todella huonot. Varastoraudan viiterajat naisilla 12 – 150 (Mehiläinen) ja minulla oli 24. Nyt syön 200 mg (10 kapselia) rautaa päivässä, lisäksi raudan imeytymistä autan ottamalla jokaisella rauta-annoksella 1 x C-vitamiinia ja 1 x foolihappoa, lisäksi vielä aamulla ensimmäisen rauta-annoksen jälkeen kielen alle jätettävän B12-vitamiinin.
D-vitamiini oli 61 kun luuston hyvinvoinnin alaraja on 80. Lääkäri sanoi, että jatkaisin entisellä annostuksella, 100 mg päivässä, mutta luontaistuotekaupan (joka on varmasti Suomen paras ja sellainen tietopankki ettei parempaa löydy) sain ohjeen ottaa 2×125 mg päivässä. Syyskuussa sitten tarkastamaan onko arvot nousseet, toivottavasti, sillä muuten täytyy alkaa tutkia lisää. Positiivista on se, että turvotus on alkanut pikkuhiljaa vähentyä ja ihoarkuus ei ole enää niin paha. Silmätkin ovat välillä paremmat, eivätkä punoita niin, että ihmiset säikähtävät. Pikkuhiljaa taas parempaan suuntaan 🙂

Josko kirjoittaminenkin alkaisi taas sujua, kun silmät alkavat pysyvät paremmin auki 🙂

Hyvää vaikkakin sateista viikonloppua!

Keskiviikko 27.4.

Niin ja tällä viikolla on vappu!

Yli kuukausi on mennyt edellisestä kirjoituksesta! Ei saisi olla näin pitkää väliä, anteeksi!

Toukokuussa kirjoittamisesta tule osa työtä. Pääsin pieneen pilottiryhmään jossa kehitetään uutta tai jo olemassa olevaa blogia. Itse mietin vielä hetken alanko kehittämään tätä, vai aloitanko aivan uuden. Tämä blogi jää joka tapauksessa omaksi ”terapia” blogiksi, jos päätän perustaa uuden. Jos jatkan tämän kehittämistä, edessä on melkoinen siivousurakka. Päätös riippuu vähän siitä millaista sisältöä alan tuottamaan ja siihen on jo monia ajatuksia ja ideoita.

Kuukausi on mennyt hurjan nopeasti. Maalis-huhtikuussa oli luentosarja ja pidin vielä aivan uuden luennon jonka materiaalin työstäminen vei oman aikansa. Lopputulos oli omasta mielestä hyvä. Seuraava luentosarja on loka-marraskuussa.

Kuukaudessa on tapahtunut kaiken laista, enkä enää jaksa muistaa kaikkea ja osan vain ”ohitan” ehkä liiankin kylmällä tavalla, mitä tulen myöhemmin vaiheessa katumaan.
Mummo on huonossa kunnossa ja äidin syöpä on uusiutunut kolmannen kerran. Empatiani puuttuu kokonaan, mikä on minulle erittäin epänormaali tilanne. Näin vaan on käynyt, kun toiset vaativat liikaa, silti arvostelevat elämäntyyliäni mistä he itsekin hyötyivät, paljon. Vaikka annoin kaiken minkä pystyin, ja autoin niin paljon kuin pystyin, ja enemmänkin, se ei riittänyt, vaan palkaksi sain kateutta ja niin kauheat haukut omalta äidiltä, ettei siinä ollut enää yhteiselle tulevaisuudelle mitään mahdollisuuksia. Joskus elämässä on vaan tehtävä rankkoja päätöksiä ja niiden kanssa on opittava elämään.

Paljon hyvääkin on tapahtunut. Kävin Mariah Careyn konsertissa ja Antti Tuiskun keikalla 😀 juu-u! Ihana joogaviikonloppu takana. Työhön liittyvä koulutus. Luokkakokous huhtikuun alussa. Olin kynsimallina. Luentosarja ja kokonaan uusi luento. Ja kaikki ihanat asiakkaat. Kiitos!

Mutta viikonloppuna on vappu ja alkukesä alkaa virallisesti ja onneksi idästä on tulossa lämpöisempää ilmaa! JEEEEE!!!

Ihania huhtikuun viimeisiä päiviä!

Sunnuntai 20.3.

HUI! Tällä viikolla on pääsiäinen!

Viikot taas menevät ja uudet alkavat aivan lupaa kysymättä! Aika on mennyt hujauksessa töitä tehdessä, opiskellessa, joogatessa ja luentomateriaali tehdessä sekä luentoa pitäessä. Ensi ja seuraavalla viikolla on vielä kaksi iltaluentoa. Ihanaa että on tekemistä sillä tänä päivänä se ei ole niin itsestään selvää – kiitos!

Tänään kevätkin alkoi virallisesti ja katselin vuoden takaisia kuvia. Vuosi sitten kevät oli jo kovaa vauhtia aluillaan sillä 14.3. oli Helsingin keskustassa joissain pensaissa jo suuret silmut. Toivotaan että tänäkin keväänä lämmin sää ja ihanat ulkoilukelit tulevat ajoissa. Viikonloppuna on ollut ihana nauttia auringosta vaikkakin kylmä tuuli on varjoisissa paikoissa tehnyt olon vikuisaksi, mutta sitten vaan pikaisesti aurinkoon ja tuulensuojaan lämmittelemään.

Aurinkoista ja keväistä pääsiäisviikkoa!

Torstai 3.3.

Maaliskuukin jo alkanut ja kevät on jo ovella!

Pitäisiköhän minun mennä ajanhallintakoulutukseen? Päivät ja viikot vain häviävät en tahdo millään pysyä perässä saati mikä viikonpäivä on menossa. Helmikuussa olin yhden viikonlopun kotona, joten moni asia mitä piti helmikuussa tehdä, jää maaliskuulle.

Viimeisen luomenpoiston tuloksiakaan en muistanut kertoa. Kaikki on hyvin ja mitään ei löytynyt, hienoa! Ainoa että olkapäähän jää melkoinen arpi ja parantuminen on ollut hidasta. Saa nähdä täytyykö tehdä jokin korjausoperaatio. Aika näyttää. Nyt pidetään taukoa luomien poistossa sillä mitään akuuttia ei ole, mutta uudet täytyy mennä heti näyttämään.

Joogakoulu on edennyt hienosti ja mieli alkaa kirkastua pikku hiljaa jokaisen tunnin jälkeen ja nyt harmittaa, että jätin säännöllisen joogaamisen ”tauolle”. Olisin päässyt paljon helpommalla kaikista kriiseistä ja sairauksista jos olisin jatkanut joogaamista. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen.

Vaikka tänään ei paista aurinko niin nautitaan ihanan keväisestä ilmasta!

Keskiviikko 17.2.!

Hui kuinka aika on taas vierähtänyt! 20 päivää mennyt edellisestä ”postauksesta”. Yritän alkaa kirjoittaa ainakin kerran viikossa kuulumiset.

Viikot ja viikonloput vain menevät. Arki on maanantai, keskiviikko ja perjantai muut päivät vain häviävät. Viikonloput menevät opiskellessa ja työn parissa, ja pitää sosiaalista elämääkin jossain välissä hoitaa. Tämä Tuli-Apinan vuosi onkin todella hektinen ja vauhdikas ja sen olen ainakin omassa elämässäni huomannut.

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna oli ensimmäinen kouluviikonloppu ja olin keskiviikkoon asti jossain ”välitilassa” tai ”sumussa” todellisuuden ja hyvänolon kanssa. Vaikka asiaa tuli paljon ja useaan kertaan piti mennä omalle epämukavuusalueelle, viikonloppu oli mahtava kokemus.
Seuraava viikonloppu meni kiinalaisen uuden vuoden valmisteluissa ja sen viettämisessä ja viime viikonlopun olin taas Tukholmassa. Tukholmassa oli niin ihana keväinen ilma, ettei sitä voinut uskoa Helsingin viime viikon sateisen ja varsinkin perjantain räntäsateen jälkeen. aurinko antoi kummasti virtaa ja kuuman kaakaon nauttiminen ulkoterassilla tuntui suorastaan unelta.
Tulevana viikonloppuna on taas opiskelua ja odotan innolla kuinka pitkään hyvänolon tunne tällä kertaa kestää 😀

Ihanaa aurinkoista keskiviikkoa!
Keskiviikko 27.1.

Niin se tammikuukin on kohta ohitse!

Viikonloppuna alkaa koulu ja elämänkirjassa uusi luku. Odotukset ovat korkealla samoin omat tavoitteet, niin kuin aina. Luulen, että koulutuksen aikana opin sen, ettei itseltä tarvitse vaatia liikaa, vaan asiat kehittyvät jokaisen omaan tahtiin. Ehkäpä vielä paremmin, kun ei ole itselle liian ankara.
Olen jo siitä iloinen, että olen pystynyt olemaan kotona viimeiset kolme sunnuntaita. Ei koko ajan tarvitse olla menossa ja tehdä jotain, vaikka kotona teenkin, mutta ne asiat liittyvät kotiin. Jooga autaa rauhoittumaan!

Maanantaina oli tikkien poisto ja oli mukava saada kutittavat tikit pois. Nyt odottelen perjantaina lääkärin soittoa koetuloksista. En uskalla mennä itse katsomaan tuloksia netistä ja ehkä en mitään ymmärtäisikään. Peukut vaan pystyyn että tulos on puhdas.

Viime lauantaina kävin treffeillä! En ole moneen vuoteen ollut ja vielä leffaan ruokailun jälkeen. Oli kivaa ja ilmakin ehti lauhtua kivasti, ettei tarvinnut pukeutua kuin eskimo. Tätä voisi harrastaa ehkä hiukan useammin 😉

Hyvää tammikuun viimeistä viikkoa!

Tiistai 19.1.

JO!!!

Herranen aika tammikuu jo yli puolen välin enkä itse ole kunnolla ehtinyt edes aloittaa vuotta!

Joulu ja vuodenvaihde menivät niin levätessä, että se moodi taisi jäädä päälle. Illalla kun tulen töistä otan iltapalaa ja katson telkkarista jotain mitä en edes muista ja jo kaksi sunnuntaita olen ollut kotona! Silti tuntuu, että kotona en saa mitään aikaiseksi vaikka sunnuntainakin teen kaikenlaista, mm. ruokaa ja viime sunnuntaina leivoin, nii-i, leivoin kaurahiutale-omanasosepohjaan omenapiirakkaa. Milloin olen leiponut jotain hyvää? Hmmm…en muista. Tämä vuosi alkoi todellakin uudella tavalla.

Viime perjantaina oli kontrolliaika ihotautilääkärille ja samalla käynnillä poistettiin yksi luomi. Luomi oli sellainen jota raavin melko herkästi ja nyt se on pois. Luomi lähetettiin tutkittavaksi ja saan koetulokset ensiviikon perjantaina. Nyt vaan peukut pystyyn että se on puhdas.

Syöminen on ollut erityisen hankalaa. Olen mukana vegaanihaasteessa ja pidän kasvisruoasta, tuntuu, etten tällä hetkellä syö juuri mitään ja se varmaan väsyttää ja myös se etten saa happea koska en voi pakkasen vuoksi olla ulkona. Smoothiet ei maistu kun ulkona on kylmä eivätkä hedelmätkään sellaisenaan tunnu maistuvan. Sunnuntaina tein viherpastaa jota olen syönyt pienen annoksen lounaaksi. Aamupalaksi puuro ei maistu, vaan paahtoleipä oliivi-keijulla ja kahvia tai teetä. Iltapalaksi mitä kaapista löytyy. Ei siis kovin monipuolista ja terveellistä. Toivotaan että alkava joogakoulutus antaa ruokailuun uutta puhtia. Ainakin ennen säännöllinen joogaaminen vaikutti myös ruokailuun ja ruokavalioon positiivisesti. Muutokseen on varattava aikaa eikä saa vaatia itseltään liikaa. Mutta kuinka paljon ja kuinka rauhallisesti?! 😀

Hyvää talvista viikkoa!

Sunnuntai 10.1.

Pakkanen vaan jatkuu!

Itse en välitä pakkasesta, sillä ulkona liikkuminen on tuskaa. Keuhkoihin sattuu ja sydänkään ei tykkää näin kylmästä ilmasta. Ulos on kiva katsoa ikkunan takaa, sillä ulkona on kaunista kun valkoinen lumi antaa valoa ja kaikki näyttää ”puhtaammalta”. Eilen olisin halunnut jäädä keskustaan katsomaan LUX Helsinki valaistusta, mutta en kerta kaikkiaan kyennyt. Toivottavasti ensi vuonna on mukavampi ilma. Tänä vuonna katselen kauniita kuvia netistä.

Nyt kun olen antanut itselleni luvan levätä ja olen levännyt. Oudointa on se, että ennen kun lepäsin, kaikki tekemättömät työt vaivasivat mieltä, nyt ei sitä ongelmaa ole. Voisikohan johtua siitä että olen päättänyt ”raivata” koko kodin tänä vuonna? Koska jossain vaiheessa joka ikinen tavara on käyty läpi ja sitä ei voi jättää kesken. Olisi melko hassua jos ongelma on ratkaistu tällaisella päätöksellä.

Olen jotenkin iloinen siitä, että normaali arkirytmi alkaa huomenna. Kaikki nämä pyhät ja vapaat ovat sekoittaneet ajantajun kokonaan kun koko ajan on maanantai ja perjantai 😀

Hyvää alkavaa viikkoa!

Maanantai 4.1.

Vuosi on vaihtunut ja talvi saapunut!

Vuoden vaihde meni rauhallisesti kotona eikä raketteja katsottu kuin ikkunasta. Olen levännyt ja lauantaina kävin töissä tekemässä yhden asiakkaan, mutta muuten tuntuu että olisin ollut kotona monta viikkoa, enkä oikeastaan muista koska olen oikeasti levännyt näin paljon.

Vegaanikuukausi on alkanut ja tunnustan heti, että olen syönyt ihan vähän maitotuotteita koska en heitä niitä roskikseen, mutta enää en niitä kaupasta kotiin tuo. Samoin tavaroista on luovuttu ja olen jo menossa päivässä kuusi. Tosin kaikkia ei ole vielä viety ovesta ulos, mutta tänään ne lähtevät kiertoon ja roskikseen.

Keskiviikkona on taas vapaa ja sen jälkeen kaksi työpäivää ja taas vapaata. Tämä vuosi alkaa kyllä ihan lomaillessa ja levätessä. Toivotaan että tämä on tämän vuoden ”trendi”.

Ihanaa aurinkoista maanantaita!

Torstai 31.12.

Joulusta on jo viikko ja tänään on vuoden viimeinen päivä!

Huh huijaa kuinka viikko on mennyt! Aika menee aivan liian nopeasti.

Joulu meni rauhallisesti. Aatto varavanhempien luona ja joulupäivänä oli lähtö Tukholmaan. Mennessä oli melkoinen myrsky ja pauke oli välillä sellainen että mietti hetken pysyykö laiva ehjänä. Maarianhaminaan laiva ei päässyt enkä oikeastaan saanut nukuttua ennen kuin pääsimme Tukholman saaristoon kun aallot hiukan rauhoittuivat. Tukholmassa odotti brunssi ja muuta ei sitten kaupungilla ehditty tekemäänkään sillä laiva oli noin 1,5 tuntia myöhässä satamassa.
Tukholma oli jo heti Tapaninpäivänä normaalissa lauantaissa. Kaupat olivat auki ja alet alkaneet. Joka paikassa oli vähintään -50% ja se näkyi katukuvassa. Lähes jokaisella oli kasseja käsissä ja onnellinen hymy kun olivat saaneet haluamansa edullisemmin.
Onneksi kotimatka meni tyynessä säässä ja tuntui aivan utopistiselta kuinka suuri ero säässä oli. Mukava joulu!

Huomenna on vuoden ensimmäinen päivä ja tänään pitäisi kaiketi käydä katsomassa raketteja. Vielä tänään saan syödä vapaammin, sillä osallistun tammikuun vegaanihaasteeseen ja pyrin noudattamaan sitä melko tarkasti. Oikein jos ajattelee, niin en ayurvedan mukaankaan saisi syödä eläinperäisiä tuotteita, joten tämän ei pitäisi olla kovin vaikeaa, totutella ja opetellaan taas oikeaan ruokavalioon. Lisäksi ”osallistun” siis aloitan itsekseni ilman ystävää 1. tammikuuta Minimalistipelin jossa jokaisena päivänä luovutaan niin monesta tavarasta kuin mikä päivä on menossa. Eli 15. päivä luovutaan 15 tavarasta. Tammikuun aikana kotoa pitäisi siirtyä ovesta ulos lähes 500 tavaraa. Tämä on hyvä startti sille tavoitteelle, että 2016 loppuun mennessä kotonani on vain sellaisia tavaroita joita tarvitsen tai niillä on jokin muu arvo. Ja vielä piste I:n päälle Joogakoulu alkaa alkuvuodesta ja sekin muuttaa kaikkea ympärilläni.
Vuodesta 2016 tulee todellakin uuden alku!

Ihanaa ja rauhallista vuoden vaihdetta!

Keskiviikko 23.12.

Enää viikko vuoden vaihteeseen!?

Tuleva vuosi tulee olemaan ainakin itselleni melkoinen uudistumisen vuosi ja toivottavasti paluu omaan vanhaan itseeni ja ehkä vielä parempaan sellaiseen.

Eilinen kontrollikäynti oli positiivinen ja sain usko siihen, että asiat ainakin kilpirauhasen osalta menevät parempaan suuntaan. Keuhkojen ja sydämen osalta on yritettävä tehdä parhaansa, että ne pysyvät siinä kunnossa kuin ne tällä hetkellä ovat. Melanooman osalta täytyy vain olla itse aktiivinen ja jaksaa käydä poistattamassa niitä ja toivoa parasta, ettei niistä löydy mitään poikkeavaa. Uskon että rintakudoksen muutos oli jokin outo ”reaktio” sen hetkiseen ruokavalioon ja treenaamiseen, kuitenkin tarkastukset on hyvä tehdä säännöllisesti. Varasinkin tammikuulle uudet ihotauti- ja keuhkolääkäri ajat. Sydän saa odottaa loppu kevääseen ja uusi kardiologi. Kaikki kääntyy hyväksi!

Odotan jo kovasti joogakoulutuksen alkua ja sitä energiamäärää minkä kehosta vapautuu kun kaikki alkaa taas toimia luonnollisella tavalla. Olen päättänyt että uusi energia laitetaan itsensä parantamiseen ja kaikkeen hyvään ja sen jakamiseen. Työkin saa osansa ja tulee kokemaan muutoksia jotka ovat myös asiakkaille positiivisia.

Nautitaan siitä mitä meillä on ja tehdään kaikkea kivaa. Materia ei tuo Joulua, Joulun tuo rauha ja toisten huomioonottaminen.

Toivotan kaikille oikein Rauhallista Joulua!

Maanantai 14.12.

Huh huh kuinka tämäkin kuukausi vain hujahtaa ja ensi viikolla on jo joulu!

Vaikka itse en joulua vietä, on ihanaa kulkea kaupungilla kun liikkeiden ulkopuolella on jouluvaloja ja valtion/kaupungintalot on valaistu. On ihanaa toivottaa asiakkaille joulumieltä ja rauhallista joulunaikaa. Käydä tavarataloissa ja kauppakeskuksissa kun ne ovat koristeltu joulukoristein ja Tuomaan markkinat tuovat joulun kaupunkiin.

Joulukuu on mennyt enemmän tai vähemmän flunssassa. Olen ollut kuumeessa ja viettänyt monta päivää vain sängyssä leväten. Nyt olo alkaa olla jo parempi, mutta en muista koska olen ollut niin ”sekaisin” että olisin merkinnyt kalenteriin menoja väärälle päivälle! Nyt on sekin tapahtunut ja ihan vain siksi, etten ole ymmärtänyt kuinka kipeä olen ollut.

Ehkä nyt ymmärrän kuinka tärkeää on levätä ja huolehtia itsestä ja omasta jaksamisesta. Olen koko syksyn ollut aivan liian kiireinen enkä ole ajatellut omaa jaksamistani kuin aina päivä kerrallaan. Nyt lupaan itselleni että huolehdin riittävästä levosta ja syömisestä sekä tietysti riittävästä liikunnasta. Sen olen yrittänyt hoitaa jokapäiväisellä hyötyliikunnalla, eli kävelen kaupungilla niin paljon kuin pystyn enkä siirry paikasta toiseen autolla tai ratikalla vaikka menisinkin kaupungin toiselle laidalle. Ratikka on sallittu vain jos aikataulu sen vaatii.
Odotan innolla joogakoulun alkua! Tiedän että siitä saan niin paljon energiaa ja hyvää oloa sekä samalla jaksamista ja sitä hyvää mieltä mitä voin jakaa taas eteenpäin joka on ollut elämäni tarkoitus – aina!

Koska jooga antaa energiaa ja parantaa mielialaa aion saada ensi vuoden aikana kodinkin kuntoon. Kaikki tarpeeton ja ylimääräinen saa lähteä. Koti saa uuden ilmeen ja kaikki pinnat vihdoinkin uuden värin. Haluan että ensi vuonna tästä kodista tulee Töölön kodin veroinen. Ensi vuodesta tulee parantumisen vuosi!

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Tiistai 2.12.

Joulukuu!

Hurjaa kuinka aika on mennyt. Marraskuu jäi aivan kokonaan välistä. Tai ainakin siltä minusta tuntuu. Marraskuu oli miettimisen kuukausi. Kuinka jaan aikaa kaikkeen ja saan vuorokauden tunnit riittämään sekä tarpeeksi lepoa. Helposti ainakin marraskuussa, sillä flunssa ainakin piti huolen riittävästä levosta ja kas kummaa myös kalenteri järjestyi hyvin. Olen toistaiseksi jättänyt yhden mielenkiintoisen ja haasteellisen vastuu tehtävän ainakin siksi aikaa tauolle, kunnes saan taas itseni kuntoon. Sen olen oppinut, että kroppa ilmoittaa koska on hidastettava ja keskityttävä oleelliseen, eli tällä hetkellä oman yrityksen toimintaan. Asiakkaani ovat minulle se asia miksi pidän työstäni niin paljon ja haluan tehdä sitä. Minulle on tärkeämpää tyytyväinen asiakas kuin raha.

Marraskuu on myös opettanut sen kuinka vakavasti tai vääristyneesti suhtaudun työhön ja yrittämiseen. Tuntuu että olen ”lintsannut” kun olen kotona sairaana tai kaupungilla haukkaamassa happea. Tuntuu oudolta olla koko viikonloppu kotona ja levätä sillä tunnen että ”lintsaan”.
Toivon todella että joogaopettajakoulutuksessa saan asiat tärkeysjärjestykseen ja opin suhteuttamaan asiat oikein ja ennen kaikkea lakkaan vaatimasta itseltäni liikaa.
Iso muutos on jo tapahtunut ja parempaan suuntaan menossa.

Ihanaa joulukuun alkua!

Lauantai 21.11.

Tänään tuli ensimmäinen räntäsade etelään!

Niin se vaan taitaa mennä että välillä kroppa sanoo stop kaikelle. Kaksi viikkoa sitten olin flunssassa ja jouduin järjestämään kalenteria uudelleen ja olo parani. Viime viikonloppuna olin Tukholmassa Madonnan konsertissa ja melkoisten pöpöjen ympäröimänä mm. lentokoneessa. Viime keskiviikosta olenkin ollut sänkypotilaana ja hoitanut vain pakolliset asiat. Tämä oli taas minulle muistutus siitä että täytyy levätä. Olen sanonut itselleni jo pitkin syksyä että ”lepää!” Nyt lepään ja pidän huolen että vapa-aikaa on riittävästi. Lääkäri laittaa minut muuten pakkolomalle.

Tukholman matka oli todella erilainen. Jo senkin vuoksi mitä Pariisissa tapahtui edellisenä iltana ja antoi matkalle lisäjännitystä. Jännitimme loppuun asti peruuntuuko konsertti, mutta onneksi koko hallillinen sai nauttia aivan mahtavasta illasta. Oli todella erilaista liikkua Tukholmassa kuin Helsingissä. Tukholmassa ihmiset olivat hyväntuulisia, heillä oli ostoskasseja ja selvästikin heillä oli paljon parempi olla, verrattuna siihen mitä oli viime keväänä ja kesänä jolloin tilanne oli päinvastainen Helsinkiin verrattuna. Nyt kaikki oli päälaellaan. Helsingissä ihmiset ovat apaattisia, juuri kukaan ei kanna ostoskasseja, ihmisiä ei näy kaupoissa edes lauantaina ja ilo puuttuu kokonaan Helsingistä. Surullista!

Yritetään iloita niistä pienistä asioista joita meille tapahtuu päivittäin, niitä on kun oikein etsii!

Ihanaa viikonloppua!

Sunnuntai 1.11.

Hyvää marraskuun alkua!

Todistus on saatu ja uusi ammatillinenpätevyys hankittu. Viime sunnuntaina oli melko tyhjä olo kun koulu ja tentti oli takana. Tuntui uskomattomalta, että pitkäaikainen harrastus muuttui vuosien jälkeen virallisesti myös ammatiksi.
Vaikka lupasin itselleni, että pidän opiskelussa taukoa, niin toisin kävi. Vuoden päästä minulla on taas vuosien harrastukseen pohjautuva ammatti. Viime sunnuntaina tuli mahdollisuus hakea joogaopettajakoulutukseen ja mietin tätä yön yli ja maanantaina laitoin kiinnostukseni koulutusta kohtaan. Sain melko nopeasti ensimmäiset ennakkotehtävät ja seuraavana päivänä sain ilmoituksen, että pääsen mukaan koulutukseen. Minua on jo aikaisemmin pyydetty joogaopettajakoulutukseen ja nyt se toteutuu. Otan tämän koulutuksen myös osaksi parantumisprosessia sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Toivon, että avaimet parantumiseen löytyy tämän joogapolun kautta ja pystyn tulevaisuudessa auttamaan muita jotka tarvitsevat tukea ja apua oman parantumisprosessin osana. Paras auttaja on se joka tietää miltä toisesta oikeasti tuntuu.

Viime viikot ovat olleet koulun loppumisen ja töiden osalta sen verran kiireisiä, etten ole vieläkään ehtinyt varata aikaa terapeutille jotta voisin keskustella mitä tekisin ihmisen kanssa joka odottaa yhteydenottoani. Kummallista kuinka olen saanut asian päässäni niin, etten ajattele tai ehkä en sen aiheuttamien tunteiden vuoksi pysty ajattelemaan koko asiaa. Se on ”laatikossa” lukkojen takana.
En tiedä mitä taas tapahtuu. Olen laittanut äitini numeron blogattujen listalle ja poistanut numeron ja tiedän, että hän on yrittänyt ottaa yhteyttä vuoden aikana, mutta viestit ym. eivät ole tulleet perille. Mutta nimipäivänäni hänen viesti jostain kummasta tuli perille. Todella outoa. Kaksi ihmistä jotka eivät enää kuulu elämääni ovat kahden viikon aikana ottaneet minuun yhteyttä ja muistuttaneet olemassaolostaan. Miksi? En halua elämääni ihmisiä jotka ovat rikkoneet minua sisältä ja osaksi aiheuttaneet omilla teoillaan sairauksia joista tällä hetkellä yritän parhaani mukaan parantua. Haluan elää omaa elämääni ja hoitaa itseäni. Nauttia niistä ihmisistä ja asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Suuri kiitos heille ❤

Ihanaa marraskuun alkua!

Syksy2015

Tiistai 13.10.

Lokakuukin jo kohta puolessa välissä, mihin aika häviää?

Vauhdikasta on ollut viimeiset viikot ja päätös on tehty, että vähennän työntekoa ja keskityn itseni hoitamiseen. Uudelle lääkärille on varattu aika ja sen jälkeen nähdään miten asiat alkaa edetä.

Jos sain hetken nauttia hiukan rauhallisemmasta mielestä, ja siitä, ettei tarvitse säikähtää kun puhelin soi. Siitä, onko se mummo jonka kanssa en ehkä juuri silloin halunnut keskustella.
Myöhään eilen illalla tuli puhelu johon en olisi halunnut saada. Ja tästä lähtien en vastaakaan muihin puheluihin kuin niihin jotka on tallennettu osoitekirjaan. Lähes 18 vuotta elämästäni pois ollut verisukulainen soitti ja ilmoitti itsestään. En ole tiennyt onko hän edes elossa ja jos on niin missä. Mitään ei ollut muuttunut näiden vuosien aikana. Puhe oli aivan samanlaista ja melkein arvasin mitkä sanat seuraavaksi kuulen ja pahinta oli se että hän oli humalassa, niin kuin aina ennenkin. Hän kertoi mitä on viimeiset vuodet puuhaillut ja missä ollut. Minulta hän ei kysynyt mitään kuulumisia. Tarkkaa syytä siihen miksi hän otti yhteyttä, en tiedä, halusi vain kuulla ääneni ja nähdä ja halata vielä kerran. Se siitä rauhasta. Kun toisesta päästä saa hiukan asioita selvitettyä tulee toinen ja sotkee kaiken. Miksi!

Tänään olen käynyt lähes kahden tunnin kävelylenkillä ja yrittänyt saada ajatuksia rauhoitettua. Kuuntelin musiikkia kuulokkeilla niin kovaa kun uskalsin, mutta sekään ei aina auttanut sekoittamaan ajatuksia. Mietin varasinko terapeutille ajan, jotta pystyisin keskustelemaan tästä asiasta ja miten sen saisin hoidettua pois itselleni parhaalla tavalla. Ehkä yritän selvitä hetken itsekseni ja varaan ajan ensi viikolle. Silloin ehkä pystyn jotenkin järkevästi puhumaan asiasta ilman, että itku tulee heti kun avaan suun. En edes vielä tiedä mitä itse ajattelen koko asiasta. Kiitän myös sitä, että asun kerrostalossa monen lukon takana, ettei tarvitse pelätä että joku tulee oven taakse odottamatta tai kurkkimaan ikkunoista.

Onneksi tänään on kaunis ilma, nautitaan siitä!

Keskiviikko 30.9.

Se olisi syyskuun viimeinen päivä!

Hienoa että syyskuun viimeiset päivät ovat olleet aurinkoisia, täytyy vain toivoa että kaunis syyssää jatkuu vielä monta viikkoa.

Huomenna on käynti ihotautilääkärillä. Löysin muutamia luomia jotka haluan mennä näyttämään heti. Sen jälkeen yritän päästä kunnallisen kautta tutkituttamaan loput luomet. Sillä ehkä varmistan, ettei löydy lisää ”sairastuneita” luomia, kun olisin valmiiksi kunnallisen puolella. Ehkä vakuutusta on turha käyttää tällaisiin ja käyttää sitä niihin mihin olen tähänkin saakka käyttänyt.

Mietin kuinka rauhallisesti kuitenkin olen ottanut asian, vaikka moni on edelleen huolissaan. Olen minäkin, mutta kai kaikki viimevuotiset uutiset ja tapahtumat ovat vain olleen jo niin pysähdyttäviä, etten pysty tai osaa reagoida enää niin voimakkaasti. Tällä hetkellä riittää se, että kaikki on hyvin. Ennen mietin, että kaikki on hyvin kun on terve (sydän pois lukien), nyt kaikki on hyvin kun tulee hyviä uutisia.
Enää ei haitannut vaikka 36 kokoa oleva takki kiristi pepun kohdalta, että on epäsuhtainen vartalo, tuntuu toissijaiselta. Olen iloinen, että voin ja saan tehdä töitä yrittäjänä joka on tällä hetkellä suuri etuoikeus. Olen kuitenkin toiveikas ja positiivinen, muuten ei jaksa.

Aurinkoista syyskuun viimeistä päivää!

Sunnuntai 27.9.

Syyskuun viimeinen sunnuntai!

Hurjaa kuinka nopeasti kuukausi on taas mennyt. Onneksi tänään paistaa aurinko ja lähden vielä kaupungille nauttimaan sunnuntaista.

Perjantaina lääkäri soitti koepalatulokset luomista ja uutiset eivät olleet kovin hyviä. Toisesta luomesta löytyi ärhäkkä melanooma. Minulla oli koko ajan sellainen tunne, ettei kaikki ole hyvin. Jälkikäteen kun muistelen hetkeä, kun lääkäri poisti kyseistä luomea, tuntui, että hän kaivaa selkärankaan asti. Vaikka muuten ei tuntunut edes pahalta, kiitos hyvän puudutuksen, hampaiden juurissa alkoi tuntua ”inhottavalta”, silloin tuli jo sellainen tunne, että nyt kaivetaan oikein kunnolla. Onneksi kaivettiin, sillä lääkäri kertoi, että kaikki saatiin pois, mutta aika täytyy varata heti jos jotain poikkeavaa ilmenee ja tässäkin asiassa olen seurannassa ja kontrollikäynti viimeistää 6 kk päästä. Ajattelin pyytää omalta lääkäriltä lähetteen labraan syöpätestin, niin saan itselleni varmuuden siitä, että kaikki on varmasti kunnossa.

Elämää ja sen tarkoitusta olen taas pohtinut perjantain jälkeen ja sitä mitä oikeasti haluan elämältä. Suhdetta työhön joka on selkeästi pakokeino kaikesta ikävästä, kuinka vakavasti välitän omasta terveydestä ja jaksamisesta, mikä on minulle oikeasti tärkeää ja ennen kaikkea kuinka paljon pystyn antamaan niille ihmisille jotka välittävät minusta. En ole ehtinyt käytä varavanhempien luona moneen viikkoon, miksi, siksi, että olen aina töissä tai koulussa ja tulen kotiin iltamyöhään. Tänään aion käydä tervehtimässä heitä.

Tänään myös ymmärsin miksi suhteeni äitiin ja mummoon ovat sellaiset kuin ovat. En olisi millään jaksanut hoitaa heitä ja heidän asioita omien sairauksieni lisäksi. En olisi pystynyt tekemään töitä, ehkä opiskella, jos olisin jaksanut. Kaikki mahdollinen vapaa-aika olisi mennyt muiden asioiden ja sairauksien hoitamiseen ja äitini tuntien hän olisi tehnyt vain ne jotka laki hänet olisi velvoittanut ja joita minä en olisi siitä syystä pystynyt hänen puolestaan hoitamaan (mm. kuolinpesänhoito).  Ehkä kaikella on ollut tarkoitus suojella minua näin ikävälla tavalla vakavammilta seuraamuksilta. Niin kauan kaikki on hyvin, kun on toivoa!

Aurinkoista sunnuntaita!

Perjantai 18.9.

Sataa ja paistaa, kummallinen sää!

Toista päivää kotona. Eilen oli pakko käydä lääkärissä kun keuhkoihin sattui ja vihloi. Diagnoosi keuhkoputkentulehdus. Taas sain kuulla, että keuhkosairauksieni (lievä astma ja keuhkoahtauma) syy on 18 vuotta kestänyt passiivinen tupakointi. Taas äiti ja isä saivat kiitosta siitä että ovat antaneet minulle elinikäisen muiston itsestään. En saisi sairastua flunssaan sillä se rasittaa keuhkoja ja sydäntä, keuhkokuumeeseen tai mihinkään muuhunkaan jälkitautiin minulla ei ole varaa sairastua.

Eilen Helsingin Sanomissa oli kirjoitus ”Reippaan tytön syndrooma”. Tuli niin oma elämä mieleen (ilman lapsia). Minulle on sanottu aina, että olen niin reipas ja vahva. On ollut pakko olla sillä vanhemmat eivät minun kohdalla hoitaneet vanhempien tehtäviä.

Varsinkin seuraavat kohdat saivat sydämen tykyttämään Mutta reipaskin kaipaa olla jonkun kainaloinen. Vaikka vastuunkantajan ja jaksajan rooli on usein tarjottu ja ominkin teoin vastaanotettu, on tärkeää saada tulla kohdatuksi myös heikkona, tarvitsevana ja jaksamattomana.” sekä ”Läheisten olisi ymmärrettävä pintaa syvemmälle: kukaan ei ole niin reipas, ettei kaipaisi myötätuntoa, myönteistä palautetta ja rajallisuuden mahdollisuuksia. Vaikka reippaalla olisi kuinka vahva itsensä tukenaan, hänelläkin on ainainen kaipuu toisten ihmisten inhimilliseen lämpöön.”

Nämä palauttivat mieleen asioita, kuten sen, etten olen koko sen elämän aikana jonka muistan, saanut äidiltä kuin yhden halauksen. En ole koskaan voinut kertoa hänelle asioita joita yleensä jaetaan äidin kanssa tai voinut pyytää neuvoa kun sitä olisin tarvinnut. Kun sairastuin ja tilanteessa jossa olisin eniten tarvinnut läheisen ja varsinkin äidin tukea hän hylkäsi minut ja samoin teki mummo kaksi vuotta myöhemmin. Minulla on ollut yksi kainalo johon olen voinut käpertyä, saada turvaa ja itkeä, mutta sekin kainalo on satuttanut monta kertaa ja niitä asioita en ole voinut käpertyä itkemään kenenkään kainaloon.

Vanhemmat, ystävät ja läheiset jos huomaatte lähellänne HS:n kirjoituksen kaltaisen ihmisen. Älkää jättäkö heitä yksin, vaikka he sanoisivat, etteivät tarvitse apua ja pärjäävät itse, auttakaa vaikka väkisin. Kun he haluavat kertoa jotain, kuunnelkaa. Omien tunteiden kertominen on äärimmäisen vaikeaa, kenelle hän haluaa puhua, on hänelle erityinen ja tärkeä ihminen. Silloin kuulijan pitäisi ottaa tämä kunnia asiana. Auttakaa kun on vaikeaa, sillä me emme aina jaksa vaikka emme sitä näytä. Älkää oloko välinpitämättömiä ja jättäkö oman onnen nojaa ja ennen kaikkea älkää hylätkö.

http://www.hs.fi/elama

Syksyistä viikonloppua!

Maanantai 14.9.

Oi kuinka aurinkoinen maanantai!

Tänään on ollut lyhyt työpäivä ja pääsin ajoissa kotiin tekemään paperitöitä. Jos vielä intoa riittää saatan tehdä viikonlopuksi opettajan antamat tehtävät tai sitten lähden ulkoilemaan. Aika näyttää.

Olen niin iloinen, että osaan nauttia arjen pienistä luksuksista ja olen päättänyt, että jos muuten en ole positiivinen päätän olla sitä, enkä anna negatiivisten asioiden painaa mieltä alas. On paljon helpompi olla ja varsinkin nyt kun joka paikasta tulee vain negatiivisia uutisia.

Positiivista mieltä!

Lauantai 12.9.

Ihanaa että aurinko on paistanut melkein koko viikon!

Työviikko takana ja nyt alkoi ”loma”. Olen niin onnellinen siitä että vapaapäivänä pystyn rentoutumaan niin hyvin että päivä tuntuu paljon pidemmältä ajalta ja jokainen lomapäivä on suorastaan ”miniloma”.

Eilen kävin luomenpoistossa ja aluksi piti poistaa useampi luomi, mutta otettiinkin vain kaksi. Olen siitä nyt jälkikäteen tyytyväinen sillä vaikka en ole kipuherkkä ompeleet eivät tunnu kovin mukavilta. Reilun viikon päästä on ompeleiden poisto ja sen jälkeen iho toivottavasti tuntuu mukavammalta ja että luomet ovat ”puhtaita”.

Vaikka moni on alkanut kauhistella työntekoani, olen onnellinen siitä, että saan tehdä sitä mitä teen, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Jos jotain saisin toivoa niin muutama lisätunti vuorokaudessa tekisi hyvää 😀

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

Sunnuntai 6.9.

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa, ja syksy alkoi heti kun kuukausi vaihtui!

Taas on elämä ollut pelkkää vauhtia. Kotona olen ehtinyt käydä vain nukkumassa. Kaikki ”päiväjutut”kin ovat jääneet tekemättä, mutta lupaan tehdä niitä aina kun sellainen hetki illasta löytyy.

Eilen oli tuttujen häät ja oli kiva päästä todistamaan kun kaksi ihmistä sanoi toisillensa ”tahdon”.
Tänään on sitten palattu arkeen ja kotitehtävien ääreen. Se oli viimeinen kotitehtävä tällä erää ja nyt alkaa tenttiin valmistautuminen. Jos nyt yritän pitää itselleni lupauksen, etten ala opiskella mitään uutta, kun saan tämän loppuun. Ainoa mitä saan alkaa opiskella, on mahdollinen jatkokurssi helmikuussa 2016 jos tarpeeksi moni ilmoittautuu mukaan.

Elokuun lopussa olisi pitänyt käydä labrassa ja varata aikoja lääkäreille. Aina kolmen kuukauden välein on ”lääkärikuukausi”. Onneksi lääkkeet riittävät vielä jonkin aikaa, eikä mitään akuuttia ole kesän aikana ilmaantunut. Siksi en ole pitänyt niin kiirettä asioiden kanssa. Ainoa, että pitäisi löytää uusi kardiologi, sillä edellisen kanssa meillä ei vaan kemiat kohdanneet ollenkaan. En halua maksaa hänelle ”ei mistään” enkä siitä, että itselleni tulee tunne, ettei hän ota asioita niin vakavasti.

Kaikki hoituu aikanaan 🙂

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Maanantai 31.8.

Ehdinpäs kirjoittaa vielä ennen kuun vaihdetta!

Eilen oli vapaapäivä 20 työ- ja opiskelupäivän jälkeen. Onneksi osaan nauttia asioista sillä hetkellä kun ne tulevat ja saan mielen rauhoitettua. Selvä merkki siitä että alan parantua. Yksi vapaapäivä teki paljon ja kun sai tehdä itselle tärkeitä asioita hyvässä seurassa, niin päivä vastasi pitempää lomaa. Huvittavaa on se, etten itse korosta saavutuksiani enkä tekemisiäni. Jos kysytään onko ollut kiire vastaan ”on ollut paljon tekemistä” enkä sen enempää korosta yksityiskohtia. Onhan kaikki tekeminen itse päätettyä ja halu sekä ilo tehdä asioita, eivät rasita samalla tavalla kuin ”pakkopullan” tekeminen.
Jaoin fb:ssä illalla ihanan vapaapäiväni positiivisilla ajatuksilla muutaman kuvan kera ja samalla mietin että onkohan tämä hyvä juttu. Moni tykkäsi, mutta muutama ei, jotka yleensä tykkäävät ensimmäisten joukossa niistä harvoista postauksistani. Tänä aamuna selvisi miksi eräs ei tykännyt. Siksi koska hän halusi avautua omista saavutuksistaan ja kuinka paljon hän on tehnyt viime aikoina asioita ja kuinka monessa on mukana. Huh huh! Ei elämä ole kilpailua ja toisien matkimista. Jokaisen täytyisi elää omaa elämää ja jakaa asioita kun ne tulevat eikä matkia muiden ”kivoja” postauksia ja kääntää ne itsekehuksi ja huomion keräämiseksi. Yleensä ne jotka tuovat itseään jatkuvasti julki saavutuksillaan ja tekemisillään yms. ovat talk to talk ihmisiä jotka loppujen lopuksi eivät saa läheskään niin paljon aikaiseksi kuin antavat ymmärtää.
Toki itse avaudun kirjoituksissani, mutta niin lupasin jakaa ilot ja surut, hyvät ja huonot asiat. Tarkoitukseni ja haluni on auttaa muita jotka ovat samantapaisessa tilanteessa kuin itse olen, jos joku löytäisi jotain mistä saisi itselle voimia jaksaa nousta seuraavana päivänä uuteen alkuun. Ehkä jotkut voivat löytää itsensä siltä puolelta jota välillä kritisoin ja terveenä ihmisenä he ymmärtävät mille se ulospäin näyttää muille kanssa ihmisille.

Jokainen päivä ei ole lottovoitto, mutta elämä on.

Koulun kaikki asiat on nyt opittu ja viimeinen kotitehtävä on analysointia vaille valmis. Sen jälkeen alkaa asioiden kertaaminen ennen lokakuun tenttiä. Sitten on muutaman kuukauden opiskeluvapaa ja ehkä helmikuussa taas jatketaan lisäkoulutuksen merkeissä.
Kiinalainen lääketiede alkoi kiinnostaa ja posti toikin torstaina 500 -sivuisen Kiinalaisen lääketieteen perusteet kirjan. Siitä on hyötyä omiin sairauksiini ja ehkä siksi se kiinnostaa sillä olen jo löytänyt monta sairastumiseeni vaikuttavaa asiaa. Mielenkiintoista!

Ihanaa elokuun viimeistä päivää ja alkavaa syyskuuta!

Sunnuntai 23.8.

Kesä vaan jatkuu, ihanaa!

Aika menee niin vauhdilla enkä ole ehtinyt pitää kunnollista vapaapäivää loman jälkeen. Töitä vaan on niin paljon ja Flow Festaritkin töiden ja opiskelun jälkeen. No itse olen kalenteri täyttänyt ja ottanut lisää töitä. Olen päättänyt, että elokuun viimeisenä sunnuntaina en tee mitään ja pidän ihan oikean vapaapäivän. Toivottavasti ilma on vielä hyvä ja pääsisin merenrantaan.

Tämä viikonloppu on opiskeltu pääosin kiinalaista lääketiedettä, mutta myös vähän japanilaista. Paljon sain vastauksia omiinkin sairauksiini ja nyt alkaa tiedon keruu miten voisin ayurvedan lisäksi hoitaa itseäni kiinalaisen lääketieteen avuin. Yllättävän paljon näistä kahdesta löytyi yhteisiä asioita. Joissain asioissa joudun kokeilemaan miten ”siedän” jotain makua ja miten kehoni siihen reagoi. Saimme myös japanilaisen ”hammastikku” akupunktion ohjeet ja yritän jaksaa ja ehtiä sen verran töiden jälkeen katsoa telkkaria, että ehtisin ”tikuttaa” sormet ja varpaat. Jos vaikka saisin myös siitä apua ja pääsisin taas eteenpäin paranemisen osalta. Minulla on reilu noin kaksi vuotta aikaa saada itseni kuntoon kun 2018 on taas oman eläimeni vuosi ja jo vuosi ennen omaa vuotta olisi hyvä olla tarkkana terveyden ja jaksamisen kanssa.

Ikävä todeta että olo on ollut melko vapautunut kun laitoin mummon numeron estoon. Nyt tiedän, ettei hän(kään) horjuta mieltäni eikä minun tarvitse olla vastaamatta puhelimeen tai miettiä koska soitan takaisin ja haluan sekä pystyn puhumaan hänen kanssaan. On pelottavaa kuinka on/off ihminen pystyn tällaisessa tilanteessa olemaan, mutta haluan suojella itseäni ihmisiltä jotka tuottavat minulle aina mielipahaa ja saavat minut tuntemaan syyllisyyden ja riittämättömyyden tunnetta. Mummola ole ollut mitään halua eikä aikomusta ymmärtää ja auttaa minua parantumisen osalta, enkö ole saanut häneltä mitään henkistä tukea sairastumiseni jälkeen jota olisin silloin tarvinnut, tai no, en ole koskaan saanut. Minua on aina pidetty niin vahvana ihmisenä, ja onhan minun ollut pakko olla, sillä itsenäistyin jo ennen kouluun menoa. Siksi olen sellainen kuin olen ja itse osaan siitä iloita, vaikka olenkin itselleni liian ankara, mutta olen sentään oppinut antamaan itselleni anteeksi. Isä kun takoi jo pienenä päähäni että, ”sääli on sairautta”, niin ei siinä voinut sääliä edes itseään saati itkeä, vaikka välillä olisi pitänyt ja välillä yksin itku tulikin. Isälle sitä ei voinut näyttää, silloin olisin ollut heikko. Tulipahan taas avauduttua, taisi olla rankka viikonloppu.

Muistakaa rakastaa läheisiänne ja näyttää se heille, joka päivä!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Perjantai 7.8.

Oi kesä on saapunut!

Tämän viikon lomamatka oli Tukholmaan toiseen kotikaupunkiini. Lähtö aamukoneella ja 12h kaupungilla ja iltakoneella kotiin. Koska samaa julkista kulkuvälinettä ei saanut käyttää kahta kertaa ja taksin käyttö oli kielletty, jalkaisin tulleita kilometrejä kertyi taas melkoinen matka. Lisäksi piti tutustua uuteen kaupunginosaan ja Tukholmassa se oli Södermalm.

Loma on ollut mukava ja antoisa. Olohuoneen maalaus ei vielä ole vielä aivan valmis, sillä aurinkoinen sää sekoitti aikataulun. Onneksi tekemistä on ollut riittävästi ja sää on ollut ihana enkä ole ehtinyt murehtia mummon aiheuttamaa mielipahaa.
Nyt ymmärsin sen, etten ole myöskään mummolle tärkeä. Hän ei soittanut eikä korttia ole näkynyt (päivästä on viikko) vaikka kyseessä on ollut päivä jota hän on muistanut ja vaalinut aikaisemmin. Tämä oli jo toinen vuosi peräkkäin jolloin hän ei ”muista” millään tavalla ko. päivää. Unohtanut hän ei ole, sillä viime vuonna kun juttelimme myöhemmin, sain melkoisen selityksen hänen käyttäytymiseensä. Vaikka oloni on paljon parempi kuin vuosi sitten, mutta kun koen jotain tällaista, koen myös asian niin, ettei minulla ole enää yhtään läheistä sukulaista ja minusta ei välitetä.
Toinen järkyttävä yhteenveto jonka olen viimeisestä kolmesta vuodesta tehnyt, on se, kun lakkasin avoimesti ostamasta 2013 äidille ja mummolle tavaroita (suuriakin hankintoja) ja lakkasin viemästä heitä ulos syömään ja järjestämästä kaikkea kivaa tai siis kaikkea, joulut, uudet vuodet, synttärit, pääsiäiset, vaput, juhannukset ja kaikki kalenterin muut juhlapyhät mukaan lukien en enää kelpaa. Jos halusin tehdä muuta, sain kuulla siitä kuinka tylsää on ollut. En muista koska olisin saanut kutsua esim. mummolta syntymäpäiväkahville saati äidiltä. En tietenkään ole saanut koska olen ne itse järjestänyt, oma syy tietysti. Kun sairastuin, kukaan ei ottanut sitä vakavasti. Oli ikävä kuunnella kuinka mummo murehti siitä, ettei päässyt äidille siivoamaan tai viemään koiraa ulos, kun itse olin maannut divaanilla viikkoja itkien enkä pääsyt ylös. Se kuinka minä pärjäsin ei kiinnostanut. Mummo ei kertaakaan kysynyt tarvitsenko apua siivouksessa tai kaupassakäynnissä. Mitään sairauttani ei ole otettu kovin vakavasti, koska enhän minä voi sairastua. Sydämenikin on aina vain ohitettu ja todettu ”niin sinullakin on…voi voi, se on suvussa” ja omat sydänviat on nostettu pöydälle ja sen varjolla päästy helpommalla. Ehkä näin on vain tarkoitus ja minun on aika vapautua kokonaan kahden narsistin otteesta.

Olisikohan tässä taas tarpeeksi avautumista ihanista sukulaisistani. Niinhän sitä sanotaan, ettei sukulaisia voi valita ja kohdallani tämä pitää enemmän kuin paikkaansa.

Aivan ihanaa kesäistä viikonloppua!

Lauantai 1.8.

Elokuun ensimmäinen päivä! Onneksi kesää on vielä kuukausi jäljellä.

Loma! Olen kohta ollut viikon lomalla ja saanut niin paljon tehtyä. Tärkein on ollut kolmen päivän uurastus olohuoneen seinän kanssa. Olen vuoden ”kärsinyt” seinässä olleesta tapetista ja nyt olen saanut poistettua sen ja maalattua seinän. Kaipaan Töölön kotia josta pidin ja ainoita koteja joita on jäänyt ikävä. Nyt olen saanut tähän kotiin palasen Töölön kotia ja nyt tunnen, että nyt koti alkaa tuntua kodilta. Toinen suuri iso on vielä jäljellä, mutta sitä peittää suuuuri kirjahylly jonka tyhjentäminen ja purkaminen vievät aikaa, joten sille seinälle on varattava kokonainen viikko.

Koska rakastan matkustamista ja jaksan taas matkustaa, oli mahtavaa lähteä lähes kahden vuorokauden mittaiselle seikkailumatkalle Lontooseen ja Pariisiin elämäni rakkaimman ihmisen kanssa. Koko matka kesti 41 tuntia ja matkan aikana ei saanut käyttää taksia, liikkua sai vain julkisia kulkuvälineitä ja kävellen. Ehdimme nähdä kävellen uusin silmin uusia alueita Lontoosta ja Pariisista. Yksi matkan odotetuin etappi oli siirtyä Eurostar junalla Lontoosta Pariisiin. Matka kesti reilut kaksi tuntia ja oli kokemuksen arvoinen. Oli myös avartavaa nähdä kaksi suurkaupunkia näin lyhyessä ajassa ja huomata kuinka suuri ero näillä kaupungeilla on. Saavuttuamme Pariisiin tunsin tulleeni kotiin. Tunne oli todella voimakas ja oloni rauhoittui Lontoon sykkeen jälkeen. Pariisin on aina ollut Euroopassa lempikaupunkini ja nyt oli hienoa tutustua myös sen uusiin alueisiin ja nähdä tavallista arkea. Lomalle on vielä suunniteltu yksi lyhyt päivän matka.

Oikein ihanaa elokuun alkua!

Torstai 23.7.

Ainakin Helsingissä oli tänään kesäinen päivä!

On pakko kirjoittaa asiasta mitä useimmat eivät ajattele.

Olin tänään ripsihuollossa ja ennen huoltoa kuulin ystävältäni kuinka hänelle tärkeä ja odottama asia kariutui – taas. Kyseiselle ystävälle on sattunut vastoinkäymisiä enemmän kuin useammalle muulle tuntemalleni henkilölle. Itselleni ollaan oltu ja ollaan edelleen kateellisia siitä että minulle asiat vain tapahtuu. Tästä asiasta on mainittu minulle henkilökohtaisesti mm. ”huomaatko kuinka sinulle vain tuodaan asioita nenäsi eteen ja saat vain valita mitä halua…” Tämä on vaivannut minua aika ajoin, sillä henkilöt jotka ovat tästä maininneet tai puhuneet selän takana eivät tiedä mitä kaikkea olen usein asioiden eteen tehnyt.
No mutta tänään mietin ystävääni ja kaikkea sitä mitä minulle tapahtuu koko ajan. Kolikolla on aina kaksi puolta. Vaikka hänen asiat eivät tahdo sujuvan mitenkään ja milloinkaan, hänellä on vanhemmat jotka välittävät, kuuntelevat ja ovat hänen tukenaan, ja olen siitä niiiin iloinen ja toivon ystäväni arvostavan tätä rikkautta. Itselläni asiat tapahtuvat toisella tavalla ja olen siitä onnellinen, mutta minulla ei ole vanhempia joiden kanssa voisin jakaa asioita tai joilta voisin kysyä neuvoa ja saada tukea kun sitä tarvitsisin. Näin me olemme erilaisia ja jokaisen meistä pitäisi olla onnellinen niistä asioista joita meillä on ja olla iloisia muille tapahtuvista hyvistä asioista. itse olen iloinen muidenkin onnistumisista ja kannustaa heitä eteenpäin.

Toisella on jotain mitä toisella ei. Arvosta sitä kaikkea mitä sinulla on.

Ihanaa torstai-iltaa!

 

Tiistai 21.7.

Heinäkuun toiseksi viimeinen viikko!

Koskakohan oikeasti opin pysähtymään ja rauhoittumaan!? Varmaan kolmannen burnoutin jälkeen. Onneksi tällä hetkellä ei mitään viitteitä siihen ole, mutta vauhti on liian kova. Tekeminen on mielekästä ja kivaa, mutta huomaan että vapaapäivät jäävät taas pitämättä. Kohta on kahden viikon ”pakkoloma” vaikka olen lomalle ottanut jo yhden työpäivän.

Ihanaa kun on kesä ja valoisaa, se piristää todella paljon ja varsinkin aurinkoiset päivät. Sadepäivät haluan ”skipata” ohitse ja odotan seuraavaa aurinkoista päivää. Selvästi huomaa ettei sadepäivänä olo ole niin energinen. Työnteko helpottaa, silloin en ehdi murehtimaan säätä. Jos ajattelee positiivisesti, niin ei ole ainakaan ollut kuuma. vaan pikemminkin saa pukeutua, ettei ole kylmä.

Nyt kun olen iltaisin kirjoittanut päivä”juttuja” olen pakottanut itseäni ajattelemaan uudella tavalla. Tai tavalla jolla ajattelin ennen ja nautin elämästä. Nyt olen päättänyt ja myös jo toteuttanut sen, että asiakkaan ja ystävän kanssa tavatessa täytyy aina nauraa. Huomasin yhden ystävän suhteen, etten muista milloin olemme nauraneet viimeksi?!. Tavatessamme jaamme tietoa ja ihmettelemme maailman menoa ja yritysten toimintaa joihin olemme työnpuolesta yhteyksissä. Ihmisiä ympärillämme jne. Yleensä ei paljon naurunaiheita ole ollut, mutta nyt pidän huolen siitä, että aina tavatessamme pitää nauraa!

Muistakaa siis nauraa!

Ihanaa tiistaita!

Lauantai 4.7.

Ihanaa vihdoinkin on kesä!

Viime viikko on mennyt kesäflunssan kanssa ihmetellessä. Muutama päivä oli paha, mutta onneksi pystyin lepäämään töiden lomassa. Tällä kertaa kiitin, etteivät päivät olleet pitkiä ja pääsin kotiin monena päivänä jo kuuden-seitsemän aikaan. Nyt on kummallinen yskä ja nenä vuotaa. Jos huomenna tuntuu, ettei ole kohentunut tähän päivään verrattuna, täytyy käydä lääkärissä.

Viime kirjoituksessa avautuessani koskien äitiäni, olo on helpottunut huomattavasti. Olen pystynyt käsittelemään montaa asiaa ja suhtautumaan moneen asiaan uudella tavalla. Tämä on helpottanut omaa oloani, vaikka edelleen olen surullinen siitä mitä hän joutuu kokemaan. Se ei muutu.

On ihana huomata kaupungilla kuinka ihmiset ovat heränneet ja tulleet esiin kodeistaan, heti kun aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää yli +25 astetta. Tunnustan kyllä että itsekin olen työpäivän jälkeen mennyt merenrantaan istumaan ja ihailemaan veneitä, ja vain siksi että on aurinkoista ja lämmintä.

Ihanaa viikonloppua!

Keskiviikko 24.6.

Vapaapäivä!

Ei muista koska minulla on viimeksi ollut arkivapaapäivä. Vapaapäiviä kun ei muutenkaan ole kovin montaa ollut edes viikonloppuisin. Tuntuu että lintsaisi vaikka joitain pieniä työasioita olen tehnyt. Bussikohtaaminen sai aikaiseksi sen että olen laittanut kalenteriin vapaapäiviä ja ainakin tämä ensimmäinen on toteutunut.

Oma oloni on melko hyvä ja Thyroxinin lisääminen on selvästi auttanut energiatasoon. Huomaan myös että terapialla on suuri vaikutus siihen kuinka suhtaudun asioihin ja kuinka käsittelen niitä.

Huomaan kuitenkin sen, että suhde omaan ”äitiin” heikkenee päivä päivältä. Huomaan kuinka paljon hän vei aikaisemmin energiaani ja kuinka paljon koin huonoa omaa tuntoa siitä etten aina pyytänyt häntä mukaan tai en periaatteesta auttanut häntä, koska hän olisi pystynyt tekemään asiat aivan itse jos olisi vain saanut aikaiseksi. Oli hurjaa seurata vierestä kuinka asiat jäivät häneltä tekemättä, vain siksi ettei hän itse viitsinyt.
Nyt karma maksaa hänelle korkojen kera, eikä se tunnu minusta kivalle ja olen asiasta surullinen. Hänen syöpä on uusiutunut ja samalla hän joutuu yksin hoitamaan oman isänsä kuolinpesän. Jos nyt ajattelen itsekkäästi ja omaa jaksamistani, olen toisaalta helpottunut, sillä muuten kaikki aivan kaikki olisi minun ”to do” listalla ja lisäksi äitini ja hänen kodin hoitaminen ja koirien ulkoiluttaminen. Hän ei todennäköisesti olisi tehnyt kuin aivan pakolliset asiat, asiat joita minä en olisi pystynyt juridisista syistä hoitamaan. Voimia ja jaksamista hänelle!

Sunnuntai 21.6.

Terveisiä Kotkasta!

Tänään tulikin lähtö Kotkaan. Joudun joka vuosi tekemään lisäselvityksen verottajalle yksityisauton käytöstä elinkeinonharjoituksessa. Olin suunnitellut vieväni kirjeen pääpostiin josta se olisi lähtenyt pikana ja ollut ajoissa perillä. Mutta pääposti olikin suljettu. Ei auttanut kuin lähteä ajamaan kohti Kotkaa viemään kirje perille asti ja varmistaa, että kirje on varmasti perillä määräaikaan mennessä. Onni oli, ettei Kotkaan aja kuin puolitoistatuhtia ja ilma oli mitä mahtavin. Näin päiväsuunnitelmat voivat muuttua ja nyt on yksi kesäkaupunki nähty.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Lauantai 20.6.

Juhannus melkein takana!

Juhannuksen olen vain levännyt ja tehnyt kivoja asioita, ilman kiirettä ja etukäteis suunnittelua. Kaupunki vaan vetää puoleensa ja olen kahtena päivänä käynyt keskustassa ja huomennakin haluan sinne. On ollut mahtavaa nähdä kuinka paljon turisteja Helsingissä on, vaikka samalla harmittaa ettei heillä ole mitään tekemistä koska kaikki paikat ovat kiinni. Kaikki ne ravintolat, jotka ovat olleet auki, ovat saaneet asiakkaita yllin kyllin. Onneksi lempi italialaisessani oli ihana pöytä odottamassa ja vieläpä ilman pöytävarausta! Kiitos!

Aika rientää niin, että päivät ja viikot vain häviävät. Kesäksi olen laittanut yhden vapaapäivän jolloin en teen mitään työhön liittyvää. Pakko on pysähtyä ennen kuin kesä on taas ohitse. Vapaapäivänä yritän saada kirjoitettua kuulumisia ja uusia tekstejä. Nyt olen ehtinyt iltaisin tehdä ”päivä tekstin” ja kaikki muu on jäänyt.

Voi todella sanoa että elämäni on muuttunut sen jälkeen kun kohtasimme bussin kanssa ”nenätysten”. Arvostan entistä enemmän niitä ihmisiä jotka ovat jaksaneet tukea ja kuunnella minua vaikeina aikoina ja jaksavat edelleen. Arvostan joka päivä kaikkia ihania hetkiä joita eteeni tulee. Olen jopa oppinut pysähtymään ja antamaan itselleni joka päivä omaa aikaa. On se sitten kävely kaupungilla, yksin lounaalla käymistä, hetkeä kun keitän teetä tai kahvia itselleni ja nautin sen rauhassa touhuamatta muita asioita samanaikaisesti. Olen alkanut keskittyä yhden asian tekemiseen kerrallaan, mikä on todella vaikeaa, sillä olen vuosia ja vuosia tehnyt aivan liian montaa asiaa samanaikaisesti. Tietynlainen kiire on jäänyt pois ja tilalle on tullut ”outo” pehmeä utopistinen olo.

Muuten oloni on hyvä, verrattuna esimerkiksi alkuvuoteen, vaikka en ole ehtinyt taaskaan käydä terapiassa. Suuri muutos tapahtui kun Thyroxinin annostusta nostettiin ja viikon päästä saan vielä nostaa puolikkaalla tabletilla. Huomaan että lepo ”lataa akkuja” ja aamulla olo on parempi.
Ayerveda –ruokavaliolla on myös suuri merkitys, sillä huomaan heti jos syön liian paljon ei sallittuja ruoka-aineita. Nyt myös masu on alkanut reagoimaan silmien lisäksi, mikä on vain hyvä asia. En halua nauttia enää niitä ruoka-aineita jotka aiheuttavat masukipua. Luulen että nyt suurin osa uupumuksestani alkaa olla takana, samoin masennuksen oireet ovat helpottaneet. Vaikka välillä koen selkeitä masennuksen oireita, mutta ne eivät kuulu enää joka päiväiseen elämään, onneksi!

Nyt vain odotellaan lämpöisempiä ilmoja!

Sunnuntai 7.6.

Kesäkuu!

Aloitetaan ensin viime tiistain tapahtumista jonka kirjoitin jo Kilpirauhas –sivulle.

Tiistai oli todella erikoinen päivä. Paljon tapahtui hyvää, lisäksi oli pettymyksiä ja kauhun hetkiä.
Saan olla iloinen ja kiittää suojelusenkeliäni siitä, että olen elossa. Saan mennä omaan sänkyyn nukkumaan ja herätä aamulla uuteen päivään. Olin jäädä suojatiellä bussin alle, enkä oikeasti tiedä miten se oli edes mahdollista ja miten pelastuin, en pysty sitä selittämään, mutta teoriassa minulla ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä hengissä, sillä bussin keula oli muutaman sentin päässä kyljestäni ja itse olin keskellä bussin keulaa. En oikeasti keksi muuta kuin suojelusenkelit. En ole enkeleihin niin uskonut, mutta nyt täytyy sanoa, että uskon niiden olemassaoloon. Samana päivänä rakkain ihminen elämässä oli jäädä pyörän kanssa rekan alle. Hän sai juuri ja juuri potkittua lukot irti polkimista ja pyörä jäi rekan alle ja oli senteistä kiinni ettei hänen jalat jäänyt perävaunun renkaiden alle. Saamme olla onnekkaita!

Perspektiivi asioihin muuttui kerta heitolla. Enää en ”pelkää” sitä, että kuolen ennenaikaisesti siihen, ettei sydämeni enää jaksa tai sitä jos joudun sydänleikkaukseen, selviänkö siitä. Muut sairauteni eivät tietääkseni aiheuta kuolemaa ja ovat hallittavissa lääkkeillä samoin sydän, ainakin toistaiseksi. Elämä voi loppua silmän räpäyksessä!

Olo on edelleen kuin pumpulissa. En osaa selittää sen enempää. Asioiden tekeminen ja niihin suhtautuminen on muuttunut. Huomaan, etten ole ottanut tiistain jälkeen stressiä asioista joille en sillä hetkellä voi tehdä mitään, enkä oikeastaan stressiä mistään sillä luotan että kaikki hoituu oikealla tavalla oikeaan aikaan. Olen välillä valmis luopumaan kaikesta ”maallisesta”, sillä ymmärsin, etten saa mitään mukaani. Autoillessa suorastaan ”hävettää” kuljettajat jotka ajavat ylpeinä nenä pystyssä ”unelmiensa” autolla. Ihmiset jotka ovat olevinaan muita tärkeämpiä, lähinnä huvittaa.
Perjantaina istui kahvilassa ja otin lounaaksi soijalaten ja croissantin, istuin rauhassa ja seurasin katuvilinää, nautin siitä hetkestä. Nautin joka hetkestä aivan toisella tavalla ja samalla olen kiitollinen, että saan olla juuri sillä hetkellä siinä paikassa ja saan kokea niitä tuntemuksia joita tunnen. Ulkopuolisen silmin voi näyttää että tarvitsisin ”terapiaa”, mutta nyt osaan pysähtyä, pysähtyä siihen hetkeen ja vain olla.

Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa!

Sunnuntai 31.5.

Toukokuu se vierähti ihan ohitse!

En tiedä miksi joka vuosi toukokuu on niin kiireinen, etten ehdi käydä kotona kuin nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet. Joka vuosi vaan toukokuut ovat sellaisia, että kaikkea tapahtuu niin nopealla sykkeellä, ettei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Viime vuonna oli muutto ja lopputyön tekeminen. Tänä vuonna on ollut uusia alkuja, olen pitänyt kolme luentoa, on ollut töitä ja koulua. Siihen kaikki aika on mennyt ja vielä kotitehtävät ja luentomateriaalien teko on mahdutettu aikatauluun.

Onni on ollut se, että aurinko on paistanut mikä on auttanut jaksamaan, ja on ollut niin paljon tekemistä ja menemistä, etten ole yhtään enempää ehtinyt tai jaksanut olla huolestunut terveydestäni. Oireita on ollut ja välillä on ollut pakko pysähtyä hetkeksi, siis hetkeksi, ja vain hengittää ja ajatella, että kaikki on hyvin ja nämä tuntemukset ovat aivan normaaleja tuntemuksia joita olen tuntenut vuosia, nyt vaan tiedän, että tilanne on pahempi kuin ennen. Silti olen päättänyt elää 90-vuotiaaksi.

Tiistaina on kaikki muut lääkärit pois lukien terapia ja keuhkolääkäri. Toivottavasti olen tiistai-iltana edes hiukan viisaampi ja tiedän miten edetään ja ennen kaikkea se mitä saan jatkossa tehdä ja mitä en, mitä vitamiineja saan syödä, mitä ruoka-aineita saan lisätä sallittujen listalle, mitä liikuntaa saan harrastaa. Ja se mitä lääkkeitä voin syödä. Ja ennen kaikkea se missä kunnossa sydämeni oikeasti on ja kuinka paljon se tulee vaikuttamaan elämääni tästä eteenpäin. Mutta nämä tiedän tiistaina ja siihen saakka kaikki on niin kuin tähänkin asti.

Ihanaa alkavaa kesäkuuta!

Lauantai 9.5.

Toukokuu, ihanaa että kesä on jo niin lähellä!

Taas on monta viikkoa vain mennyt töiden ja opiskelun kanssa. Vappuna halusin vain levätä mutta silti kolme päivää vain hujahti.

Ayerveda ruokavalio kaikessa yksinkertaisuudessaan on selvästi kohottanut energiatasoa, niin että jaksan paljon enemmän ja palaudun paremmin kotona ollessa. Suurin muutos mitä olen tehnyt, on maidon, kananmunan ja mausteiden poisjättäminen. Toki olen jättänyt muitakin, mutta nämä ovat tärkeimmät ruoka-aineet joita käytin melko usein, paitsi kananmunan käyttöä olen vähentänyt selvästi ruoanvalmistuksessa jo viimeisen 10 kuukauden aikana.

Kardiologin raportti oli melko masentavaa luettavaa. Sen vuoksi pyrin lepäämään enemmän ja yritän, siis yritän hidastaa vauhtia, mikä ei ole helppoa. Odotan 2.6. olevaa kontrollia, jolloin haluan selkokieliset selitykset tiettyihin asioihin ja kuinka vakavia ne todellisuudessa ovat ja kuinka ne vaikuttavat tulevaisuuteeni. Selkeä huoli näkyi lääkärin ilmeestä ja siitä kuinka hän ultrasi tiettyjä kohtia uudelleen ja uudelleen. Se mitä ja miten hän kertoi asiat ultrauksen jälkeen, ei kuulostanut niin pahalle kuin miten asiat oli kirjoitettu raportissa. Sain kuitenkin yhden lääkkeen lisää mistä en ollut kovin mielissäni. Kohta olen viisaampi sekä sydämen, että kilpirauhasen osalta, sillä minulla on kummatkin lääkärit 2.6. Tietysti huumoriakin täytyy olla ja minulle on vihjailtu, että hankkisin ”sportti” läpän jos joudun läppäleikkaukseen ja pyytämään samalla pienentämään vasenta kammiota 😀

Aurinkoista viikonloppua!

Tiistai 21.4.

Huhtikuukin on jo lopuillaan!

Taas kerran anteeksi etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Aika vaan menee työhön ja opiskeluun. Pääsiäisenä minulla oli kolme päivää vapaata ja viime viikonloppuna vain lepäsin ja opiskelin. Viisi viikkoa vain hujahti viidellä vapaapäivällä.

Eilen sain hoidettua roikkuvia asioita jotka ovat painaneet mieltä ja sain kirjoitettua kirjeen isälle ja tänään menen vihdoin terapiaan. Iltapäivällä menen kardiologille, sydänoireet ovat taas pahentuneet ja haluan varmistaa, että kaikki on hyvin, etteivät lääkkeet tms. ole vaurioittaneet sydäntäni. Lisäksi haluan selvittää miksi jalat turpoavat edelleen ja olen alkanut taas palella heti kun menen makuuasentoon. Illalla olen viisaampi ja katsotaan mitä tutkimuksia tällä kertaa tehdään 🙂

Muuten olo on ollut melko vaihteleva. Kun aurinko paistaa voin mainiosti kun on pilvistä tai sataa olo on alavireisempi. Mutta parempaan suuntaan ollaan menossa ja ihaninta on se, että jaksan tehdä töitä ja saan siitä lisää energiaa, lisäksi minulla on ihania asiakkaita. Iso kiitos heille!

Aurinkoista tiistaita!

Sunnuntai 5.4.

Huhtikuu ja kevät, ihanaa!

Reilu viikko sitten alkanut flunssa alkaa olla voiton puolella.

Uusi ayurvedinen ruokavalio yksinkertaisuudessaan vaikuttaa selvästi mielialaan positiivisesti. Vaikka aluksi luulin, etten keksi mitään syötävää ja edelleen se aiheuttaa mietiskelyä, mutta alan tottua ja muistaa mitä saan syödä. Kotona en enää juurikaan syö kuin aamupalan ja iltasmoothien. Lounaan syön lähes poikkeuksetta ulkona ja tämä on ollut se haastavin osuus. Illalla en enää jaksa miettiä seuraavan päivän lounasta töihin sillä olen kotona illalla kahdeksan yhdeksän aikaan. Silloin haluan vain tehdä smoothien ja rauhoittua.

Olen taas meditoinut iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Tämä on selvästi vaikuttanut nukkumiseen vaikka edelleen herään monta kertaa yössä ja osan nukun levottomasti. Mutta aamulla olo on selvästi levänneempi. Tähän vaikuttaa myös ruoka ja iltasmoothie. Parempaan suuntaan ollaan menossa.

Ihanaa pääsiäistä!

Sunnuntai 29.3.

Lähes kuukausi on vierähtänyt ja olen erittäin pahoillani, etten ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa kuulumisia.

Osa tekstistä on kertausta 8.3. kirjoitettuun, mutta uuttakin tietoa löytyy J

Paljon on tapahtunut ja suurin muutos tapahtui 6.3. jolloin kävin ayurveda vastaanotolla. Käynti oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Kaikista kannustavinta oli kuulla että minulla olisi mahdollisuus päästä eroon lääkkeistä kun saan kehoni kuntoon, mutta siihen tilaan on matkaa, sillä kehoni on aivan sekaisin. Oli ihana pikaoppitunti ayervedasta ja mitä kaikkea vastaanoton aikana minusta saatiin selville. Itse kerroin kaikki diagnosoidut sairaudet ja sen lisäksi sain vahvistaa useita muita oireita joita ”lääkäri” luki pulssistani. Hän sai tietää pulssin kautta kaiken. Ainakin omassa kehotyypissäni voi olla viisi epätasapainoa ja jo yksi epätasapaino voi aiheuttaa ongelmia. Minulla kaikki viisi oli epätasapainossa eli ei ole ihme etten voi hyvin.

Sain paljon ohjeita jokapäiväiseen toimintaan ja tärkeimmät ohjeet oli ruoka. Saan syödä vain kolme kertaa päivässä, ei mitään välipaloja, vain vihreää teetä ja vettä ruokailuiden välillä. On vältettäviä ja suositeltavia ruoka-aineita. Minulla on kesäkuun alkuun saakka kaikki vältettävät periaatteessa kielletty, mutta marjat, kananmunat, sitruuna, appelsiini, mandariini, valkosipuli, sipuli, inkivääri, rahka yogurtti, viili ja paprikat on täysin kielletty ja lisäksi sallituista on kielletty kaikki maitotuotteet ja kaikki öljyt ja rasvat. Sallittuja ruoka-aineita ei ole kovin paljoa joten ruokavaliota on sinänsä helppo noudattaa. Ruokailussa olen onnistunut 90-95 %:sesti, mutta muut kuten hengitysharjoitukset, joogaliikkeet ja kookosöljyrasvaus ovat jääneet lähes kokonaan tekemättä.

Silti heti muutaman päivän jälkeen uusi ruokavalio näkyi silmissä. Yhtenä aamuna silmän valkuaiset olivat aivan valkoiset. Tuijotin silmiä peilistä, enkä meinannut uskoa, etteivät silmät punoita, sillä aamuisin silmät olivat aivan punaiset eivätkä tipatkaan pystyneet enää valkaisemaan silmiä. Nyt en ole kolmeen viikkoon laittanut kertaakaan silmätippoja. Turvotus koko kropasta on pikkuisen vähentynyt, eikä masua ala turvottaa ruokailun jälkeen, Nukun ilman unta syventävää lääkettä ja herään paljon virkeämpänä aamuisin. Nyt vaan odotan koska paino alkaa laskea ja saan ottaa vanhoja vaatteita käyttöön.

Tämä ”lääkäri” sanoi aivan suoraan, että minun kilirauhanen on ”sairastunut” siksi että kroppa on niin pahasti epätasapainossa ja ”saastunut” varta myöten. Samasta syystä masu ja suolisto eivät voi hyvin, iho on herkkä, silmät ovat oireilleet, sydän oireilee (rytmihäiriöt, tykytykset ja korkea pulssi) ja maksa joka ei jaksa toimia kunnolla on saastuttanut monta muuta sisäelintä sekä veren ja siksi olen sairastunut.

Katsotaan miten minun käy ja kuinka nopeasti saan itseni kuntoon tämän tuhansia vuosia vanhan intialaisen lääketieteen avulla.

Tämä sama teksti on myös Projekti kilpirauhanen sivulla.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Sunnuntai 8.3.

Hmm…maaliskun 8. päivä!

Vääränlainen syöminen ja liikaa aktiviteettejä sai minut taas viime viikolla pysähtymään, onneksi ajoissa, sillä tunnistin itsessäni vääränlaiset väsymyksen oireen. Olen siitä iloinen, että tällä kertaa uskoin siihen mitä keho minulle kertoi.

Aika menee vauhdilla ja sain kuulla perjantaina ayurvedalääkäriltä, että kehotyyppiini kuuluu ikuinen kiire tai ainakin sen tekeminen jos sitä ei vielä ole. Hassua sillä tunnistan nämä piirteet, mutta silti olen ”itse rauhallisuus”. ”Lepää aina kun siihen on mahdollisuus”, oli hänen neuvo. Jo kolmas lääkäri joka kehottaa lepäämään.

Ruokailu meni lähes täysin uusiksi, mutta siitä on lääkärin mukaan apua ja saan jossain vaiheessa mielenkin rauhoittumaan. Hurjaa oli kuunnella kun hän kertoi intialaisen lääketieteen perusasioita ja sen että minun kehotyyppiäni voi sekoittaa viisi asiaa, ja ne kaikki viisi on sekaisin! Sen kyllä tunnen sisimmässäni, vaikka en sitä ulospäin näytä. Tietyt päivärutiinit ja ruoka auttaa parantumaan ja saavat kaikki viisi asiaa tasapainoon. Olen valmis kokeilemaan kaikkea, että saan itseni kuntoon ja ennen kaikkea saisin lopettaa kaikkien lääkkeiden syönnin. Sen on vuoden 2015 tavoite!

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Lauantai 28.2.

Huomenna alkaa kevät!

Itse ainakin pidän siitä, ettei keskustassa ole lunta. Aurinkoisena päivänä on niin keväinen ilma, ettei voisi usko että on helmikuu. Toivottavasti ei tule ainakaan pitkää takatalvea.

Olo on ollut hyvä, vaikka melko vaihteleva. Terapiaan en ole ehtinyt, enkä ole vieläkään kirjoittanut kirjettä isälle. Asia on lähes päivittäin mielessä ja kirje lähes valmiina päässä, mutta en vaan saa sitä paperille. Joskus on vain vaikea kohdata asioita jotka on halunnut unohtaa, mutta sehän on terapian tarkoitus, saada käsiteltyä asiat loppuun.

Ihanaa kun kevät on tulossa, en jaksaisi millään odottaa, että leskenlehdet ilmestyvät ja hiirenkorvat puhkeavat. Mutta enää siihen ei ole pitkä aika!

Ihanaa alkavaa maaliskuuta!
Kevät27.2.15

Keskiviikko 18.2.

Voi kuinka ihanaa kun aurinko on paistanut jo monena päivänä!

Aika on taas vierähtänyt ja kevät on tulossa jo kovaa vauhtia. Aika on mennyt työn ja koulutehtävien parissa ja nyt maanantaina aloitin tanssitunnit. Kaksi iltaa takana ja tänään vielä yksi, sitten on tämän viikon tanssiliikunnat suoritettu. Olo on ainakin vielä hyvä, vaikka kropassa tuntuu, mutta tuntuu hyvälle. Liikunta minulla on ollut ikävä ja toivon että jaksan enkä ole aloittanut liian rankasti. Päätin jo aikaisemmin, että vaihdan kokonaan vanhat liikuntamuodot uusiin, ainakin toistaiseksi jätän painoilla tehtävän lihastreenin pois. Nyt keskityn tanssiin, ryhmäliikuntatunteihin ja joogaan. Kesällä alan hölkätä kun muut jäävät kesätauolle.

Eilen postissa tuli muistutus ajan varaamisesta mammografiaan ja ultraan. Varaan ajan ensi kuullee koska helmikuussa on vielä niin paljon kaikkea koulutusta työhön liittyen ja uusien liikuntamuotojen kokeilutunteja. Onneksi en ole itse löytänyt mitään hälyttävää, mutta en ollut huomannut aikaisemminkaan. Jos olisin tuntenut jotain kipua tai muuta muutosta, niin olisin varannut ajan jo aikaisemmin. Kaikki on hyvin, mutta silti haluan varmistaa ja rauhoittaa oman mielen.

Eilen sain uudet kynnet ja olen taas niin iloinen kun ”vanha minä” alkaa taas herätä henkiin.

Hyvää kiinalaisen uuden vuoden aattoa!

Maanantai 9.2.

Helmikuun toinen viikko jo menossa! Kohva on kevät!

Ripset on laitettu, mieli on parempi ja olen jo kovaa vauhtia menossa kohti kevättä.

Välillä joutuu miettimään miksi reagoi asioihin niin kuin reagoi. Onneksi tällä kertaa olo muuttui paremmaksi paljon nopeammin kuin pitkään pitkään aikaan. Ehkäpä se johtuu muutenkin parantuneesta mielialasta, uuden ruokavalion tuomasta energiasta ja kevään odotuksesta sekä oman asenteen muuttamista.

Työkuvioissa ja opiskelussa suunnittelen jo tulevaisuutta ja odotan kovasti kaikkien uusien oppien tuomista käytännön asteelle ja odotan että pääsen toteuttamaan opittuja asioita.
Viikonloppu meni opiskellessa ja nyt pääsimme ihan itse asiaan ja kotitehtäväksi saimme aivan oikean tehtävän johon opiskelu meitä ohjaa. Olen aivan innoissani päästessäni testaamaan taitojani ja sitä kuinka hienot ehdotukset ja raportit saan tehtyä ”asiakkaalle”.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Sunnuntai 1.2.

Helmikuu on sitten alkanut!

Olo oli pitkään hyvä ja mieli oli parempi kuin kahteen vuoteen. Sitten yksi sana pilaa kaiken. Tänään mieli on ollut taas maassa ja itsekritiikki on ollut koetuksella. Välillä jo hiukan pidin itsestäni vaikka turvottaa ja peilikuva ei ole sitä mitä haluaisi, mutta tänään inhoan itseäni. En tunne itseäni viehättäväksi enkä kauniiksi vaan rumaksi turvonneeksi ”akaksi” jota kukaan ei ymmärrä vaan aina satuttaa.

Tunsin jo pientä paranemisen iloa ja paranemisen merkkejä, sillä haluan taas kynnet ja ripset. Se on tai siis oli vielä eilen minulle suuri ilonaihe. Toivottavasti torstaihin mennessä silmäni olisivat taas paremmassa kunnossa ja ripset pääsisivät koristamaan parantuvaa sisintäni, mutta, mitä teen ripsillä jos en tunne oloani viehättäväksi, mitä teen ripsillä joita ei voi ”räpsytellä” edes omalle peilikuvalle koska en halua katsoa itseäni peilistä, mitä teen ripsillä joita kukaan ei näe, koska en halua katsoa ketään silmiin.

Silti haluan toivotaa hyvää alkanutta helmikuuta!

Tiistai 20.1.

Tammikuu jo yli puolen välin!

En tiedä mihin oma aika menee? Viikot ja viikonloput tuntuvat samoilta, siksi varmaan viikot vierähtävät vauhdilla.

Nyt aika on mennyt uuteen ruokavalioon tutustuessa. Blenderi on ollut kovassa käytössä samoin vokkipannu. Kipot, kupit ja juomapullot ovat aina mukana. Toisaalta kivaa saada takaisin pala vanhaa elämää ja vielä se että pidän ruoan valmistuksesta ja uusista mauista. Monta reseptiä aion ”jalostaa” uudelleen käyttöä varten.
Uusi ruokavalio on tuonut myös hyvää tullessaan. Olen saanut nukuttua paljon paremmin, masun turvotus on välillä poissa, olo on virkeämpi ja ”sisällä” on rauhallisempi olo. Joten tähän asti olen erittäin tyytyväinen muutokseen.

Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, niin moni asia on kiukuttanut tälläkin viikolla, mutta onneksi osaan terapian ansiosta suhtautua niihin lempeämmin ja olla itselleni armollisempi. Ja taas tuli mieleen, että pitäisi varata aika terapiaan, mutta kirje isälle on edelleen kirjoittamatta. Olen saanut myös uutta materiaali uuteen kirjoitukseeni jonka aihe on valehteleminen. Siihen olen tälläkin viikolla törmännyt usean ihmisen kohdalla. Miten valehtelija voi kuvitella, ettei toinen osapuoli huomaa valhetta? Valehtelija pitää toista osapuolta tyhmänä!?

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Maanantai 12.1.

Lunta, paljon lunta!

Tammikuu on kohta jo puolessa välissä! Aika menee taas siivillä ja olen päivistä aivan sekaisin. Viikonloppuna oli koulua kumpanakin päivänä. Saimme edellisen kerran kotitehtävät enkä ole tyytyväinen. Onneksi saimme kotitehtävät vasta lauantaina viimeisenä, muuten olisi mieli ollut taas maassa vaikka kotitehtävä oli hyväksytty ja sain paljon kiitosta, mutta muutamaan kohtaan opettaja oli laittanut kommentteja ja kysymysmerkkejä. Tiesin etten saa kiitettävää, mutta silti harmittaa. että yksi ihminen voi pilata niin pahasti yhden kouluviikonlopun. En meinannut muistaa, että meillä oli myös yksi ”vieraileva” oppilas. Täytyy vaan kesällä lukea kyseinen aihepiiri uudelleen niin suoritettua lopputentin. En halua että todistus jäisi tämän vuoksi saamatta.

En ole vielä saanut varannut uutta terapia-aikaa. Olisi varmaan hyvä varata, niin minun olisi ”pakko” kirjoittaa ”se” kirje. Muuten vaan siirrän ja siirrän asiaa ja lopulta huomaan ajan kuluneen ja terapiavälin pidentyneen aivan liian pitkäksi.

Onneksi olo on ollut parempi ja olen saanut nukuttua jonkin verran. Sen verran, että aamulla olo on levännyt ja tänäänkin halusin nousta ylös klo 8. Ehkä se että ulkona on valoisampaa auttaa myös vireystasoon. Olisin halunnut lähteä aamukävelylenkille, mutta oli aivan liian kova pakkanen ja nyt en saa pakattua itseäni ulkovaatteisiin. Jätän auton illalla vähän kauemmas, kun käyn asiakkaan luona, niin saan samalla vähän liikuntaa ja happea.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Tiistai 6.1.

Ja taas vapaapäivä!

Onneksi huomenna alkaa oikeasti arki, olen päivistä niin sekaisin, ettei tottakaan. Eilen olin kyllä ”töissä” kun kiertelimme etsimässä toimistokalusteita ym. uuteen toimistoprojektiini. Kaikki löytyivät ja toimituksetkin vielä tälle viikolle. Haasteelliseksi projektin tekee se, että kaikkea ei hankita uutena vaan halutaan kierrättää ja hankkia osaksi käytettyjä kalusteita. Jotain uutta jotain vanhaa vähä kuin jin ja jang.

Muuten olen yrittänyt levätä ja jos ei ole ollut pakko niin olen nukkunut/loikoillut sängyssä mahdollisimman pitkään. Paras uni tulee kuuden jälkeen, silloin pystyn nukkumaan muutaman tunnin yhtenäisesti, muuten uni on katkonaista. En tiedä mitä tästä tulee kun en saa nukuttua. Toivon niin kovasti että uudesta lääkkeestä olisi apua, mutta voi mennä 2 – 3 viikkoa ennen kuin lääke alkaa tehota kunnolla. Ruokahaluun tällä pienelläkin annostuksella on jo ollut vaikutusta. Tuntuu että voisin syödä heti muutaman tunnin päästä edellisestä ruokailusta, mikä olisi toisaalta hyvä, mutta en voi syödä niin usein, edes jotain pientä, sillä kroppa ei toimi ja tulee tukkoinen olo.

Sitä en osaa vielä sanoa onko lääkkeellä ollut positiivista vaikutusta muuten olooni, ehkä pikku riikkisen, ainakin niin toivon. Terapiaankin pitäisi varata aika, mutta sekin on jäänyt. Uusi aika pitäisi varata samalla kun maksaa edellisen käynnin, mutta… Kotitehtävänä on kirjoittaa kirje isälle, mutta se vain ei tule tekstiksi. Ajatukset mitä kirjoittaisin vain pyörivät päässä ja jotenkin siitä on niin pitkä aika…”aika kultaa muistot”, niinhän sitä sanotaan. Paljon hyvää ja paljon pahaa, sitä haluaisi muistaa vain ne hyvät, mutta koska tarkoitus olisi purkaa kaikki pahat pois, se on vaikeaa, kun vain haluaisi unohtaa kaiken kuulemansa, näkemänsä ja kokemansa.

Arvosta ja rakasta itseäsi!

Sunnuntai 4.1.2015

Vuosi on vaihtunut ja uusi on jo hyvässä vauhdissa.

Vuoden vaihde meni rauhallisesti kotona raketteja ikkunasta katsoen. Mietin viime suosien tapahtumia ja totesin että sosiaalinen elämäni on vähentynyt murto-osaan sen jälkeen kun sairastuin ja en jaksanut enää järjestää juhlia ja muita yhteisiä hetkiä. Niin moni piti itsestään selvänä että järjestän myös heidän syntymäpäivänsä, ellen järjestänyt syntymäpäiviä omassa kodissa sain itse kutsua itseni kylään esim. mummolle ja viedä tarjottavat mukanani. En siis saanut mummolta edes kutsua kahville vaan hän odotti että totta kai minä järjestän kaiken. Yhtenä jouluna ehdotin nyyttikestejä koska oli todella kiireinen ennen joulua eikä kalenteriini olisi millään mahtunut joulujärjestelyitä. Ehdotuksen vastaanotto oli tyrmistyttävä ”minä joudun bussilla tuomaan tavarat kaupasta” ”ei niistä tule hyviä” ”sinulle ei kuitenkaan kelpaa minun tekemät” ”en osaa valita oikeita juustoja” jne. tuntui todella pahalle muistella kaikkia niitä tilanteita joissa minua käytettiin hyväksi. Nyt se on onneksi loppu, sillä en aio järjestää kenenkään syntymäpäiviä, en edes eilisiä omiani vaan menimme rakkaimman ystäväni kanssa ravintolaan syömään, ravintolaan jonka minä valitsin ja mikä muu se olisi ollutkaan kun lempi italialaiseni.

Melkein jokainen tekee uudenvuoden lupauksia ja niin tein myös minä. Päätin, että alan huolehtia itsestäni paremmin, liikun enemmän ja monipuolisemmin, syön vielä terveellisemmin, juon enemmän vettä, pyrin nukkumaan ja rentoutumaan enemmän. Työn osalta pyrin siihen. etten tee töitä kuin kahtena iltana viikossa niin, että olen kotona vasta myöhään illalla. Pyrin olemaan edes vähän itsekkäämpi, mikä tuntuu ainakin omasta mielestä hassulta. Pyrin rakastamaan itseäni!

Toivottavasti myös sinun uusivuosi on alkanut rauhallisesti ja olet ajatellut tehdä jotain parannuksia omaan elämääsi, vaikka vain yhden pienen muutoksen joka vaikuttaa positiivisesti jokapäiväiseen elämääsi.

Ihanaa alkanutta vuotta 2015!

Sunnuntai 28.12.

Vuoden viimeinen sunnuntai!

Eilen oli lääkärissä ja nukkuminen on nyt suurin ongelma. Sain uutta lääkettä jonka pitäisi paremmin väsyttää ja pidentää syvempää unta jos uni tulee, sama lääke sopii samalla myös terapian tueksi. Lääke on määritelty masennuslääkkeisiin, mutta määrätty annostus on niin pieni ja lääke on miedoin mitä kyseistä lääkettä on saatavilla. Jos lääke kohentaa mielialaa se on vain hyväksi. Lisäksi otettiin sydänfilmi ihan varmuuden vuoksi mieltäni rauhoittamaan.

Mummolla käynti oli melko ahdistava. Koko käynnin aja ilmapiiri oli vaivautunut. Tuli taas sellainen tunne ettei mummo usko että olen sairas. Puheenaiheet olivat lähes kaikki melko negatiivisia ja surullisia sillä mummo kertoi vain ikäviä asioita esim. kuka on kuollut. Äitini oli lähettänyt suklaata mummon välityksellä, mutta sanoin mummolle etten ota niitä, etten halua kotiini mitään mikä tulee ”sieltä”. Mummolle on myös erityisen tärkeää ihmisten paino, varsinkin jos sitä on saanut pois, on aivan kamalaa jos sitä tulee takaisin. Sain taas kerran huomata kuinka mummo katsoi vatsanseutuani joka oli todella kiusallista, hän meinasi myös ottaa puheeksi pyöristyneen vatsani, mutta sain onneksi sanottua ennen suurempaa vahinkoa, että olen sairas enkä nuku ja kaikki johtuu siitä eikä mistään muusta. Tänään on koko käynti harmittanut, mutta nyt on käyty.

Tänään kävin kaupungilla alennusmyynneissä, mutta en löytänyt mitään, tai oikeastaan en tarvitse mitään. Samalla kävin työpaikallani laittamassa huomista varten paikkoja kuntoon ja somistamassa näyteikkunaa. Kaksi työpäivää tänä vuonna ja sitten alkaa taas uusi vuosi.

Rauhallisia vuoden viimeisiä päiviä!

Perjantai 26.12.

Tuli sittenkin valkoinen joulu!

Aika ennen joulua on mennyt usvassa ja kiireessä. Ehdin kuitenkin pitää pienen loman käymällä Tukholmassa. Toki lähdin suoraan töistä ja kotiin palattuani lähdin heti töihin, mutta se ei haittaa sillä täytyy olla onnellinen että pystyn tekemään töitä. Päivä Tukholmassa ja koko joulu ovat olleet ainoat vapaapäivät lähes kolmeen viikkoon, muuten joka päivä on ollut jotain sovittua menoa. Täytyy tunnustaa, että olin todella väsynyt viimeiset kaksi työpäivää ja odotin aattoaamua, että saisin vain olla rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta. Joulun olen vain levännyt ja ihanaa, olen saanut nukuttua! Parhaat unet tulevat aamulla kun pitäisi nousta ottamaan aamulääkkeet. Tänään kävin kävelemässä kun pakkanen oli lauhtunut, tunnin kävelylenkki teki todella hyvää. Muina päivinä en ole uskaltautunut ulos ainakaan liikkumaan sillä pakkanen ottaa keuhkoihin niin pahasti.

Huomenna on lääkäri ja saa nähdä onko tarpeellista ottaa lääkitystä terapian tueksi. Lisäksi pyydän apua nukkumiseen, sillä viimeisten kolmen viikon aikana en ole nukkunut, joulua lukuun ottamatta, kuin kahtena yönä. Nukkumattomuus on ollut todella rankkaa, sillä ennen joulua olo oli jo niin ”puutunut” ettei kroppa ja pää meinanneet enää toimia. Ajaminen alkoi olla aika pelottavaa, sillä välillä vain tuijotin ”tyhjyyteen”, onneksi tiedostin tilanteen ja osasin olla varuillani, mutta eihän se turvallista ollut. Nukkumattomuus on myös kropalle pahasta. Huomaan että kroppa ei toimi, ruoka ei sula ja turvottaa entistä enemmän. Tämä paino asia on myös yksi jonka otan huomenna puheeksi. Jotain täytyy tehdä, ettei katastrofi enää ainakaan pahene. Vaatteet alkaa kiristää jo aivan liikaa. Tänään kun laitoin ulkoiluvaatteet päälle, niin ei meinannut housujen nappi mennä kiinni, kuitenkin vielä kuukausi sitten sain housut suht hyvin kiinni. Samat housut jotka vielä puolitoistavuotta sitten tippuivat päältä ja meinasin laittaa ne kierrätykseen, onneksi en laittanut. Jouluruoasta masu ei ole kasvanut. Olen syönyt normaalisti ja normaalia annoksia ja ainoat jouluherkut ovat laatikot ja juustot sekä joulutortut. Syön 2 – 3 kertaa päivässä enkä napostele väleissä. Näin olen tehnyt myös työpäivinä, silti masu kasvaa ja olo on turvonnut.

Huomaan että terapia on auttanut siihen kuinka olen suhtautunut jouluun ja siihen etten vietä sitä mummon enkä äidin kanssa. Kaikki on mennyt yllättävän hyvin enkä ole juurikaan ajatellut että olisi joulu. Huomenna käyn mummolla kahvilla lääkärin jälkeen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja käynnistä jäisi hyvä mieli.

Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa!

Lauantai 13.12.

Joulukuu ja sekin melkein jo puolessa välissä ja yöllä on satanut lunta!

Aika menee niin kovaa vauhtia, etten oikeasti pysy enää perässä! Aivan hurjaa ajatella, että tämä vuosi on kohta loppu ja uusi alkaa toivottavasti taas parempi kuin tämä edellinen.

Edellisestä kirjoituksesta on taas aikaa aivan liian kauan. Paljon on tapahtunut ja sattunut. Olen törttöillyt yhtenä päivä autolla koko autoiluaikani edestä, onneksi mitään muuta ei sattunut kuin että saan ylinopeussakot, sillä ajoin reipasta ylinopeutta ”peltipoliisiin”. Kaikki muu oli vain liittymien ohi ajamista, eksymistä ja U-käännöksiä joista erikoisin oli Espoon Olarin Prisman parkkihallissa.

Perjantaina kävin terapiassa. Kun taas käsittelemme lapsuuttani, niin ei hyvältä kuulosta kun joudun kertomaan kaikki mitä kukakin on tehnyt ja millainen on ollut. Ei ihme että olen kyseenalaistanut omaa kykyäni kasvattaa lapsia ja olla hyvä äiti jos lapsia olisi. Tiedän että olisin tehnyt asiat aivan toisin ja antanut rakkautta ja turvaa, mutta en ole vain uskaltanut ”kokeilla”.

Varasin myös ajan omalle lääkärille ja se on heti lauantaina joulun jälkeen. Haluaisin vain niin lähteä pois Suomesta ja palata takaisin kun kaikki jouluhössötys on ohitse. Ulkomaan joulu ei minua haittaa, mutta kaikki kotona ja lähialueet muistuttavat minua kaikista niistä jouluista joita olen viettänyt sukulaisten kanssa. Mummoa pitäisi mennä katsomaan, mutta sekin ahdistaa.

Eilen sain taas kuulla kuinka virkeältä näytän, tätä kuulen usein ihmisiltä jotka tietävät minun olevan sairas. Voi kun he tietäisivät minkä määrän kemikaaleja laitan aamulla ja päivän aikana kasvoihini ja varsinkin kaikkea mahdollista valoa heijastava kosmetiikkaa. Ja se määrä silmätippoja joita päivän aikana tiputtelen silmiini, etteivät silmäni punottaisi. Kuinka tsemppaan itseni kyläreissuilla ja muiden seurassa. Kuinka paljon se vaatii itsekuria, etten ala itkeä, kun joku kysyy voinko jo paremmin, sillä näytän jo paljon paremmalta ja virkeämmältä. Joku on sanonut minulle miksi teen tämän kaiken, enkä vain anna ihmisten nähdä kuinka paha olla minulla on. Tämä on minun suojakilpi, keino jolla itse jaksan ja haluan olla mahdollisimman huolitellun näköinen, en halua mennä kaupungilla huonoryhtisenä, silmät punaisena ja sairaan näköisenä, en vain halua näyttää sitä miltä minusta oikeasti tuntuu. Onko se väärin, sitä en tiedä. Haluan nähdä itsessäni edes pienen häivähdyksen itseäni jota ”oikeasti” olen.

Rauhallista ja lumista lucian päivää!

Sunnuntai 30.11.

Huomenna alkaa joulukuu ja vuoden viimeinen kuukausi, hurjaa kuinka aika on mennyt vauhdilla.

Tällä viikolla en päässyt terapiaan. Maanantai ei oikein sovi lääkärille terapiapäiväksi, sillä maanantaina ihmiset ovat muita päiviä sairaampia. Minulle olisi juuri maanantai sopinut ja muina päivinä olisin joutunut ajelemaan edes takas ja sovittamaan aikataulua liian tiukaksi. Tulevalla viikolla on hiljaisempaa ja saan sopivan ajan.

Muuten viikko on ollut aika kiireinen, mutta mukava. Monena iltana olen ollut vasta myöhään kotona ja kotityöt jäivät taas tekemättä, mutta onneksi ne eivät karkaa mihinkään. Eilen olin pitämässä luentoa ja huomasin taas kuinka pidän ”kouluttamisesta”.

Masennus on vaivannut, samoin suunnaton väsymys ja lihassärky. Osa säryistä voi johtua uudesta keuhkolääkkeestä, mutta osa selän säryistä johtui edellisen viikon puhalluskokeista. Kävin keskiviikkona hierojalla, hän keskittyikin vain selkään ja löysi niin kipeitä kohtia, etten muistanut kuinka ”ihanan” kamalalta tuntui kun lihaksia hierottiin kylkiluiden sivuista ja miltä tuntui kun lihaksia ”kaivetaan” irti selkärangan molemmin puolin. Loppu viikon selkä olikin melko arka ja oikeastaan vasta tänään on ensimmäinen päivä kun selkä tuntuu olevan kunnossa.
Perjantaina sain myös jalkahoidon asiakkaalta ja lääkkeet ovat tehneet tehtävänsä ja isovarpaan kynnet ovat aika huonossa kunnossa. Nyt ei värillistä lakkaa, ainoastaan väritöntä.

Masennukseen olen yrittänyt löytää apua kalaöljystä ja lisännyt muutenkin vitamiinien määrää. Aloin myös ottaa uudelleen iltaisin lääkettä jonka pitäisi rauhoittaa mieltä ja päätä ennen nukkumaan menoa. Nukkuminen on ollut todella vaikeaa. Herään heti kun pitää edes vähän siirtää kantapäätä joka tuntuu puutuneelta ja samalla jään pyörimään ja etsimään mukavampaa asentoa siinä toivossa että nukahtaisin pian uudelleen. Lääke on auttanut jo kahtena viimeisenä yönä, mutta tietenkään vaikutus ei vielä ole niin hyvin kuin kesällä jolloin olin syönyt lääkettä yli vuoden ja jätin sen pois koska sain joskus nukuttua yön vain muutamilla heräämisellä.

Tänään aamulla tuli taas itku kun pyörin sängyssä eikä uni tullut ja toivoin että voisin palata kaksi vuotta taaksepäin ja saisin sellaisen itseni takaisin kuin olin silloin. Vielä pahempaa oli se, että tiedän, etten enää koskaan tule samanlaiseksi kuin kaksi vuotta sitten. Kaikki kokemani on jättänyt syvät haavat ja arvet sisäiseen minääni ja samaa ulkoista minää en voi enää saada monestakaan syystä. En pidä tällä hetkellä varsinkaan ulkoisesta olemuksestani. Tukka on lyhyt, tämä päätös oli pakko tehdä sillä tukkaa lähti niin paljon ja osa vain katkesi. Paino on noussut ja vaatteet tuntuvat ahdistavilta ja uusia en osata sillä en halua osaa suurempia vaatteita. Kasvot näyttävät vierailta sillä kaikki pyöreys poskista on hävinnyt ja iho on kamalan näköinen. Pahinta ovat silmät joista on kaikki ilo ja elämä kadonneet. En tunne enää itseäni naiselliseksi!
Nyt taas tuntuu että haluaisin vain kadota.

Kaikesta pimeydestä huolimatta, ihanaa sunnuntaita ja alkavaa joulukuuta!

Lauantai 22.11.

Niin kaunista, mutta niin kylmää!

Talvi sitten päätti eilen tulla myös tänne pääkaupunkiseudulle. Kosteus tuntuu luissa asti.

Olo on ollut todella masentunut, mutta onneksi olo alkoi helpottaa muutamia päiviä sitten.Edellisviikon torstaina sain todella pahan ahdistuskohtauksen ja siitä toipuminen vei taas monta päivää.

Kaksi viikkoa on mennyt niin nopeasti, etten olisi ilman kalenteria tiennyt, mikä päivä on menossa. Terapia on aloitettu ja toinen kerta oli keskiviikkona. Ainakin nyt tuntuu että alan ymmärtämään asioita ja saan kotitehtäviä jotka laittavat miettimään omaa lapsuutta ja vanhempia sekä heidän käyttäytymistään. Kirjoitan myös kaikki ahdistavat tilanteet ja asiat joista aiheutuu pahaa mieltä. Ne käydään läpi tapaamisen alussa. Viime kerralla sain tehtäväksi kirjoittaa ”suorat sanat” ystävälle joka on yhteydessä aina kun hänellä on jotain huolia tai asiaa, ja minun asiat eivät häntä juurikaan kiinnosta. Viime kerralla hän ei edes kysynyt mitä minulle kuuluu, vaan halusi heti itselleen jotain. Tällaista henkilöä lääkäri kutsui ”riistäjäksi”.

Viime viikon torstaina kävin keuhkolääkärillä ja sain lähetteet kolmeen eri puhalluskokeeseen ja allergiatestiin (kissa, koira, hevonen, siitepölyt, pölypunkit, homeet…). Tällä viikolla olenkin käynyt labrassa kaksi kertaa ja samoin lääkärillä. Allergioita minulla ei ole, onneksi, niin ei tarvitse miettiä kissojen kohtaloa. Mittauksissa oli pieniä muutoksi jotka osoittivat lievää keuhkoahtaumaa ja mahdollisesti astmaa. Astmakokeen tulokset ja omat tuntemukseni eivät aivan menneet yksiin ja huomasin lääkärin olevan yllättynyt siitä kuinka olin kokenut avaavan lääkkeen vaikutuksen, sillä puhalluskokeen mukaan avaavalla lääkkeellä ei ollut suurta vaikutusta. Nyt sain kokeeksi astmalääkityksen jota otan aamulla ja illalla. Lääkäri soittaa 17.12. sillä siihen mennessä olen käyttänyt ”piippua” niin pitkään, että jotain apua lääke olisi jo tuonut jos lääkitys on oikea.

Rauhallista viikonloppua!

Tiistai 11.11.

Tänään oli taas koko päivän niin harmaata!

Eilen illalla aloin tehdä kotitehtävää ja huomasin, että kaikista muistiinpanoista huolimatta lauantai iltapäivän asia oli mennyt aivan ohitse. Huomasin sen jo lauantaina, sillä havahduin muutaman kerran, etten ”ymmärtänyt” enkä ”kuullut” mitä opettaja puhui. Kaikki vain meni ohi. Olin niin väsynyt, uupunut ja poissaoleva. Kaikki tämä yhden viestin vuoksi. Suutuin siitä niin paljon sillä äitini saattaa pilata valmistumiseni. Kaikki kotitehtävät täytyy tehdä hyväksytysti, muuten loppukoetta ei voi suorittaa ja nyt olen niin pihalla, etten pysty tekemään kotitehtävää joka täytyy olla opettajalla viimeistään sunnuntaina. Laitoin äitini numeron estoon ja poistin numeron sekä hänen lähettämän viestin ettei sekään jää saastuttamaan puhelintani. Eli äitini ei pysty enää ottamaan minuun yhteyttä eikä minulla ole hänen numeroa. Hän ei saa pilata elämääni!

Eilinen terapia oli jälkikäteen ajatellen henkisesti rankka. Jouduin miettimään omaa lapsuuttani ja sitä miten vanhempani käyttäytyivät ja millaisia he olivat ja mitä kaikkea tapahtui. Olen käsitellyt nämä asiat moneen kertaan, mutta aina se tuntuu yhtä rankalle. Sain myös kolme kotitehtävää jotka palautan ensi keskiviikkona kun minulla on seuraava aika. Kahdessa joudun miettimään rankkoja asioita ja kirjoittamaan niistä. Yksi on valintatehtävä joka täytetään terapian ajan niin kauan kun pistemäärä on liian suuri. Katsotaan mihin tämä johtaa.

Rauhallista tiistai-iltaa!

Sunnuntai 9.11.

Voi että mikä pimeys!

Iltaisin tulee niin nopeasti pimeää ja tuntuu että kello on jo paljon enemmän.

Viikko meni taas niin vauhdilla ja tekemistä riitti. Keskiviikon luento oli jätettävä väliin sillä kaikki kotityöt oli rästissä ja laskut oli maksettava. Kaikki illat ovat menneet töissä ja lauantaina pidin liikkeessä glögitarjoilun ja siihen valmistautuminen vei paljon aikaa. Tänään oli ensimmäinen päivä yli kahteen viikkoon, ettei ollut muuta pakollista kuin käydä liikkeessä siivoamassa ja hakemassa viimeiset tarjottavat kotiin. Loput kakut on laitettu annospaloina pakastimeen ja iltapalaksi on vielä voileipäkakkua ja pieni pala juustokakkua. Viikon ruoat ovat jo valmiina, sillä olin varannut salaattitarvikkeita melko runsaasti, samoin juustoja. Viikolla vain kiusaus uuniin ja juustoja mukaan niin on taas moneksi päiväksi hyvää punajuurikiusausta.

Huomenna on ensimmäinen terapiakäynti. Edelliset kaksi viikkoa ovat olleet todella rankkoja ja loppuviikosta tuli yksi pettymys lisää. Odotin sitä ja olin päättänyt, etten välitä siitä, vaan annan sen vain olla enkä mieti asiaa sen enempää. Kyseinen henkilö perui viidennen kerran peräkkäin tapaamisemme, tapaamisen jonka hän itse ehdotti. Kaikki edellisetkin kerrat hän on itse pyytänyt minua mukaan jonnekin tms. ja aina hän on perunut, osan aivan viime hetkellä. Pikkuinen kiukku ja pettymys kuitenkin nousivat pintaan ja ajattelin, että terapiasta on hyötyä myös tällaisten ihmisten kanssa.

Onneksi tuleva viikko on rauhallisempi ja saan keskittyä annettuun kotitehtävään joka on erittäin haasteellinen, enkä en ole aivan varma millaisessa muodossa opettaja tehtävän haluaa. Onneksi on sanottu, että kaikki virheet kannattaa tehdä nyt kotitehtävissä, niin silloin oppii parhaiten. Jos tästä nyt on mitään apua siihen, että haluaa olla täydellinen 😀

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Tiistai 4.11.

Voi mikä sade ja harmaus!

Nyt on käyty lääkärissä ja lähetteitä tuli moneen paikkaan. Ensi torstaina on aika keuhkolääkärille astmatutkimuksia varten ja sama lääkäri on erikoistunut myös allergioihin ja erityisesti ruoka-allergioihin. Ensi maanantaina on ensimmäinen aika lyhytterapiaan. Päätimme kokeilla ensin tällaista max. kymmenen kerran terapiaa. Jos tuntuu, etten saa siitä apua mietimme pitkäaikaisempaa terapiaa johon hakisimme ehkä myös Kelan tukea. Maanantaina käyn samalla labrassa, niin saan varmuuden että kaikki vitamiinit ja raudat on ok. Terapian puolessa välissä tai vähän sen jälkeen varaan ajan omalle lääkärille ja tarkastamme tilanteen ja mahdollisen lääkityksen terapian tueksi. Teimme myös masennustestin ja tällä hetkellä minulla on lievä masennus. Sanoin kyllä että todennäköisesti johtuu äidistä niin kuin tämänhetkiset uniongelmat.

Muuten lääkäri kehui sitä kuinka pystyn jo tunnistamaan erilaiset olotilat ja mistä ne johtuvat. Tämä on kuulemma hyvä merkki ja toipuminen on edistynyt.

Illaksi lähden töihin ja toivon, että sade loppuu, niin olisi kivempi ajaa kotiin.

Kaikesta harmaudesta huolimatta mukavaa tiistaita!

Lauantai 1.11.

Marraskuu on alkanut!

Tiistaina mummo soitti ja oli pakko vastata sillä hän oli yrittänyt tavoitella minua jo kaksi kertaa aikaisemmin sunnuntaina nimipäivänäni ja muutama viikko sitten. Puhelu meni ihan hyvin ja mummo kysyi oliko äitini muistanut minua nimipäivänä. Sanoin ettei ole eikä tarvitse, että on parempi, ettei hän ota yhteyttä. Mummo oli ilmeisesti puhunut illalla äitini kanssa, sillä kotimatkalla töistä huomasin, että äitini laittoi tekstiviestin. Sen jälkeen elämä on taas ollut ahdistavaa ja olen kärsinyt unettomuudesta.

Olin tulossa moottoritietä kotiin ja huomasin kun viesti tuli. Sillä samalla sekunnilla henkeä alkoi ahdistaa ja tuntui, etten saa happea. Haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla ja mietin pitääkö pysähtyä seuraavalla mahdollisella paikalla ja nousta autosta ulos että saisin hengitettyä. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa ja yrittää rauhoittua koska kello oli jo paljon ja halusin kotiin. Hengenahdistusta kesti 20 minuuttia, sitten alkoi helpottaa ja loppu matkan sain hengitettyä lähes normaalista.
Kotiin tultua mietin luenko viestin vai en, mutta luin kuitenkin. Viha nousi ja ajatukset alkoivat pyöriä päässä mutta pysyin rauhallisena. Niin ahdistavaa viestin saaminen oli, etten ole nukkunut tiistain jälkeen kuin aamusta. Tänään kun kaikkialla oli hiljaista, nukahdin ja nukuin pommiin, melkein myöhästyin koulusta. Eniten inhoan sitä kun aamulla on kiire ja joutuu hosumaan, olin kuitenkin koululla minuutilleen. Nolointa oli että kaikki muut olivat jo paikalla ja odottivat minua.
Koulupäivä oli aika tuskainen vaikka aihe oli todella mielenkiintoinen. Silmiä kirveli koko päivän ja olo oli todella rauhaton. Toivottavasti jotain jäi päähän sillä huomenna jatkamme vielä haastavampiin asioihin.

Mukavaa viikonloppua!

Tiistai 28.10.

Ihanan lämmintä!

Niin se aika on taas vierähtänyt ja en ole saanut kirjoitettua kuulumisia. On niin paljon kaikkea koko ajan ettei kotiin tullessa jaksa kuin tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja vähän siivota.

Nyt on kaikki tämän vuoden työhön liittyvät koulutukset käyty. Avoimen yliopiston luentoja on jäljellä neljä ja tentti. Tulevana viikonloppuna on viimeinen kokonainen viikonloppu koulua, sitten koulu jatkuu tammikuussa. Keväälle yritän olla ottamatta kuin pakolliset työhön liittyvät koulutukset enkä mitään muuta. Haluaisin päästä keväällä joogaamaan työpaikan lähellä olevalle joogasalille joka vaikuttaa mukavan pieneltä ja rauhalliselta. Ensi vuoden tavoitehan on saada terveys takaisin ja oma hyvinvointi entiselle tasolle. Nyt olo on ollut melko ”usvainen”, en oikein tunne mitään enkä osaa iloita asioista vaikka olen todella kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja asiakkaista olen edelliselle liikkeenpitäjälle superkiitollinen siitä kuinka hyvää työtä hän on tehnyt sen eteen, että osa hänen asiakkaistaan on siirtynyt minulle. Mutta silti mikään ei tunnu miltään, surullista!

Huomenna tai torstaina menen aamulla labraan ja lääkäri on ensi tiistaina. Nyt pyydän lähetteen terapiaan koska luulen että se on ainoa keino päästä tästä ahdistuksesta ja äitiin kohdistuvasta vihasta eroon. Äiti asia painaa mieltä joka päivä, ja tiedän, että se on SE, miksi en tunne mitään. En edes halua puhua mummon kanssa. Kun näen että hän soittaa saan lievän paniikkikohtauksen. En halua olla tekemisissä kenenkään kanssa joka jotenkin liittyy omaan äitiini. Oma suojaus on niin suuri, enkä pysty itse käsittelemään asiaa, vaan tarvitsen tähän ammattiapua. Asiasta on tullut minulle jo niin paljon fyysisiä ja henkisiä oireita, etten halua asian enää pahentuvan. Joulukin alkaa jo ahdistaa ja olen katsellut matkoja, että pääsisin pois kotoa ja Suomesta. Kauheaa ajatella että pitää lähteä ”karkuun” omia tunteita ja ahdistusta.

Eräässä työhön liittyvässä koulutuksessa keuhkolääkäri oli kertomassa astmasta ja minulla on kaikki astmaan liittyvät perusoireet, osa melko lievänä, mutta iso osa pahentavista tekijöistä, eli niistä joista tulee ns. astmakohtaus. Joten pyydän lääkäriltä lähetteen myös astmatutkimuksiin.

Jotain positiivista pitää keksiä kaiken tämän avautumisen jälkeen.
Nyt ei sada, ulkona on lämmin, sisällä hiljaista ja rauhallista sekä illalla näen taas monta ihanaa asiakasta.

Ihanaa tiistaita!

Lauantai 4.10

Nöyrimmät anteeksipyyntöni kaikille lukioilleni siitä etten ole kirjoittanut pitkään aikaan!

Aika on mennyt siivillä ja päivät ja viikot vain häviävät. Ainoa millä olen pysynyt ajankulussa mukana, on ollut kalenteri. Oman liikkeen aloittamiseen on mennyt paljon enemmän aikaa kuin olisin osannut odottaa ja loppu aika on mennyt suunnitteluprojektini loppuun saattamiseen. Ensi viikonloppuna saatan saada projektin päätökseen, jos remonttimiehet ovat saaneet omat työnsä tehtyä. Silloin pääsen viimeistelemään tilan ja saan päätökseen ja valokuvattua ensimmäisen sisutustyöni.

Uuden liikkeen aloittamisen ja sisutusprojektin lisäksi olen aloittanut sisustuksen jatko-opiskelun joka kestää 2015 joulukuuhun. Koulua on kerran kuukaudessa koko viikonloppu (la ja su) ja tänä viikonloppuna on toinen jakso. Ettei aika tulisi pitkäksi, ilmoittauduin avoimeen yliopistoon opiskelemaan yhden jakson positiivista psykologiaa ja tarkoituksena olisi loppu vuodesta myös suorittaa siihen liittyvä tentti. Varsinaiseen työhön liittyen olen ollut jo kaksi päivää koulutuksessa ja kahtena seuraavana maanantaina osallistun allergia- ja astmaliiton järjestämään koulutukseen jossa käsitellään allergiariskejä kauneudenhoitoalalla. Sitten saavat koulutukset riittää tälle vuodelle.

Töitä on ollut ensimmäiseksi kuukaudeksi niin hienosti, että olen ollut todella kiitollinen, iloinen ja onnellinen kaikista asiakkaista jotka ”siirtyivät” minulle edelliseltä liikkeenpitäjältä. Tämä on vähentänyt työhön liittyvää stressiä paljon, vaikka huomaan, että nukkuminen on selvästi kärsinyt koska illat ovat ainoita hetkiä jolloin pystyn keskittymään markkinointisuunnitteluun. Markkinointiin menee yllättävän paljon aikaa, sen suunnitteluun, aikatauluttamiseen ja materiaalin tekemiseen. Onneksi se on kuitenkin tuttua puuhaa jota olen tehnyt ennen kuin aloin yrittäjäksi.

Elokuun viimeisen viikonlopun (muutto) minulla ei ole oikeastaan ollut yhtään kokonaista vapaata viikonloppua. Jos sunnuntaisin on jäänyt aikaa, olen yrittänyt ulkoilla ja hoitaa kotia. Onneksi vointini on ollut yllättävän hyvä, vaikka tulen ja menen koko ajan ja lepäämiseen ei juuri jää aikaa. Virtaa on antanut mielekäs tekeminen ja uusien asioiden oppiminen ja ajattelen että” tämän viikon kun jaksan sitten helpottaa”, vaikka näitä viikkoja on ollut jo viisi. Ehdin yhtenä viikonloppuna piipahtaa Tukholmassa konserttimatkalla jonne olin lupautunut jo huhtikuussa. Se oli aika piristävä reissu ja ehkä hyvä”pakko”irtiotto.

En ole raaskinut ostaa töihin tietokonetta, mutta sain viikko sitten sellaisen ”sponsoritukena”. Kun saan arkirutiinit taas järjestykseen, toivon, että ehdin päivällä asiakkaiden välissä jatkossa kirjoittaa uutisia useammin eikä näin pitkää väliä saisi enää tulla. On ollut jo huono omatunto lukioita kohtaan. Anteeksi vielä kerran!

Ihanaa lokakuun ensimmäistä viikonloppua!

Perjantai 12.9.

Ihanaa syyskuun alkua!

Hengissä ja kaikki hyvin 🙂

On ollut todella kova kiire. Elokuun kaksi viimeistä viikkoa meni oman liikkeen avaamiseen liittyvissä asioissa ja muutossa sekä toimistosuunnitteluprojektin kanssa. Kiire on jatkunut syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Töitä on ollut enemmän kuin osasin odottaa, mikä on aivan ihana asia. Viime viikonloppuna aloitin vielä uuden opiskelun, ettei aika vaan tulisi pitkäksi 😀

Eilen ja tänään on ollut toimistoprojektin muutto ja alku viikosta illat ovat menneet sitä suunnitellessa. Ensi viikolla on enää viimeistelyä sekä viimeisten tavaroiden oikeille paikoille laittamista ja pienten sisustustarvikkeiden kuten viherkasvien hankkimista. Sitten projekti on valmis ja pääsen kuvaamaan lopputuloksen.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

Torstai 28.8.

Anteeksi taas kerran hiljaiseloni!

Kaikki aika menee uuden liikkeen kanssa ja töitä tehdessä. Muutto on tulevana viikonloppuna ja työt alkavat heti maanantaina. Yritän ehtiä kirjoittaa uutisia syyskuun ensimmäisellä viikolla kun elämä vähän rauhoittuu.

Jostain kummasta flunssakin yrittää muistuttaa itsestään. Onkohan syy sateisessa säässä, liikarasituksesta tai siitä, että olen taas sunnuntaina vähentänyt päivälääkitystä ¼ tabletilla Toivottavasti on vain ohimenevää oireilua.

Ihanaa elokuun viimeistä viikkoa ja viikonloppua!

Torstai 21.8.

Ihanaa kun aurinko paistaa ja pihalla leikataan nurmikkoa.

Alkuviikko on mennyt taas vauhdilla. Maanantaina hoidin asioita ja kävin hierojalla. Söin enkä karmeimman lounaan ikinä. Koko päivä meni kaupungilla, mutta onneksi en kastunut.
Tiistain oli ensimmäinen oikea työpäivä loman jälkeen. Aamupäivän hoidin taas asioita ja iltapäiväksi töihin ja siinä meni myöhään iltaan asti ennen kuin olin kotona. Onneksi sade loppui ja oli kiva ajaa pitkä matka moottoritietä kotiin.
Keskiviikkona noudin paketteja Matkahuollosta ja DHL:n noutopisteestä kävin vihdoin ruokakaupassa täyttämässä jääkaappia ja illaksi töihin.
Tänään olen ottanut rauhallisesti ja etsinyt tietoa ja selvitellyt asioita.

Aurinkoista torstaita!

Sunnuntai 17.8.

Nöyrimmät anteeksipyyntöni etten ole koko loman aikana päivittänyt tälle sivulle uutisia.

Loma on takana ja huomenna alkaa arki.

Loman yksi tärkeimmistä asioista oli se, että sain tatuoinnin juuri niin niin kuin halusin, tosin tekijä oli eri kuin kenelle aika oli varattu. Tämä oli hyvä muutos, sillä muuten en olisi saanut ollenkaan tatuointia ja tuntuu että toinen tekijä teki myös parempaa jälkeä.

Loma on mennyt niin nopeasti, etten olisi uskonut, että neljä viikkoa voi mennä näin vauhdilla. Töitä olen tehnyt kolmena päivänä ja jonkin verran valmisteluita ja tavarahankintoja syyskuuta varten.

Päivärytmi on ollut aivan sekaisin koko loman ajan. Varmaan syy oli jo heti loman alussa olleiden festareiden. Jos jotain hyvää väärässä päivärytmissä on ollut, olen saanut nukuttua sen aikaa mitä olen nukkunut, eli noin klo 02/03 – 11. Aamulla olen vain herännyt ottamaan aamulääkkeen ja sitten muutamaksi tunniksi takaisin nukkumaan. Työpäivinä olen hetkeksi päässyt normaaliin rytmiin, mutta sitä ei ole kestänyt ehkä päivän. Siitä olen iloinen, että olen jaksanut hienosti koko loman olla ja mennä. Olen ollut vain yhden päivän kotona.

Välillä on ollut henkisesti rankkoja hetkiä ja päiviä, valitettavasti kissat ovat joutuneet kärsimään tunteenpurkauksistani, mutta olen saanut asioita käsiteltyä paremmin sen jälkeen kun tunnustin itselleni sen, että vihaan äitiäni. Tämä helpotti oloa todella paljon ja tuntui että suuri kivi olisi otettu repusta pois. Tämä myös avasi silmäni kahden muun ihmisen kohdalta. Asioita vain alkoi ”loksahdella” kohdalleen ja on otettava näihin ihmisiin etäisyyttä ja lakattava olemasta heidän ilmainen terapeutti. En vastaa heidän viesteihin iltaisin enkä viikonloppuisin, enkä silloin kun minulle ei sovi tai en jaksa. Enkä varsinkaan usko enää heidän puheitaan, sillä kummankaan puheet eivät ole aina linjassa aikaisempiin keskusteluihin ja usein asiat ja tapahtumat muuttuvat hiukan joka kerta (kyseiset henkilöt eivät tunne toisiaan). Kummatkin ”tarvitsevat” minua vain kun heillä on siihen tarvetta tai hellä on ongelmia (usein juuri silloin kun minulle on tapahtunut jotain kivaa tai olen jossakin). Itse en saa juuri suunvuoroa, ellen vastaa heidän kysymykseen tai ota kantaa heidän asioihin. Minun asiat eivät heitä kiinnosta ja puhutaan heti päälle tai ei kuunnella. Heidän asiansa ovat tärkeämpiä, ja huomaan kuinka asioita suurennellaan, ja välillä sitten lipsahtaa jotain sellaista mikä paljastaa, etteivät asiat olekaan ihan niin ”huonosti” kuin on aikaisemmin kerrottu. Tämä on ollut melko rankaa henkisesti huomata ”totuus” ja käsitellä vielä nämä asiat äitiongelman lisäksi. Nyt minun pitää olla itsekäs ja laittaa oma terveys ja jaksaminen etusijalle, enkä auttaa henkilöitä jotka vain ottavat, mutta eivät anna mitään.
Moni kun muista sitä että minulla on äärettömän hyvä muisti. Muistini on kehittynyt työni kautta, sillä minun täytyy muistaa mitä olen asiakkaiden kanssa keskustellut enkä saa missään tapauksessa sekoittaa asiakkaita ja asioita keskenään. Silloin loukkaisin yksityisyyttä, sillä minulla on vaitiolovelvollisuus kaikesta mitä asiakkaan kanssa keskustelemme.

Viimeisellä viikolla keskiviikon ja torstain olin Oslossa kaksi päivää ja kävelin kaupunkia ristiin rastiin. Melko erikoinen kaupunkia ja vaatii kyllä toisen käynnin. Jos joku on sanonut että Oslo on kallis paikka, olen eri mieltä. Kyllä Helsinki on kalliimpi ainakin kaikessa niissä asioissa mihin minä käytin rahaa. Söin illallisen ehkä Oslon yhdestä hienoimmista ravintoloista eikä sielläkään hinnat ollut Helsingin tasoa ja jos vertaa ruoan laatua ja määrää ero suurenee Oslon eduksi.
Löysin takin ensimmäisenä päivänä (alennusmyynnistä) enkä uskaltanut ostaa sitä ennen kuin tarkastin hinnan euroissa moneen kertaan (en halunnut luottokorttilaskuyllätystä) ja vasta seuraavana päivänä ostin takin. Suomessa sama takki olisi maksanut alennuksessakin ainakin kaksi kertaa sen mitä se nyt maksoi. Tosin en ole edes nähnyt kyseiseltä merkiltä sellaista takkia Suomessa.

Perjantai ja lauantai menivät taas festareilla tanssiessa. Loma siis loppui samalla tavalla kuin alkoi 😀

Paljon tapahtui loman aikana enkä nyt muista ihan kaikkea, mutta kirjoittelen niitä matkan varrella jos jotain ”tärkeää” muistuu mieleen.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Perjantai 15.8.

Aurinkoista elokuuta ja anteeksi etten ole kirjoittanut tänne uutisia pitkään aikaan.

Olen ollut lähes neljä viikkoa lomalla ja nyt loma on lopuillaan. Kirjoitaan uutisia sunnuntaina 17.8.

Kaikki on hyvin, vaikka välillä on ollut hetki jolloin jouduin pohtimaan elämää taas hiukan syvemmin. Suuria päätöksiä joudun tekemään oman terveyteni ja jaksamiseni vuoksi ja niistä ei moni tule pitänään. Muutaman päivän matka pois Suomesta teki hyvää ja sain etäisyyttä kotiin jääneisiin asioihin ja paljon ihmeteltävää uudessa kaupungissa. Ainoa mitä kotoa kaipasin oli kissat.

Ihanaa viikonloppua!

Maanantai 21.7.

Viikko on taas vierähtänyt!

En ymmärrä mihin aika kuluu. En tehnyt viime viikolla töitä, mutta koko ajan oli jotain. Perjantaista sunnuntaihin (maanantaiaamuun) olin festareilla. Siinä meni viikonloppu ja osa maanantaista sillä nukuin tänään kahteen. Eipä tänään ole paljoa ehtinyt kun käydä kaupassa ja syödä

Takana on mukava viikonloppu, vaikkakin rankka valvomisen vuoksi. Oli taas aavemaista ajaa aamuyöstä kotiin kun liikenteessä ei ollut kuin takseja. Kotiin päästyä olo oli virkeä, mutta kun pääsin nukkumaan uni tuli todella nopeasti. Ihanaa kun olen saanut nukkua.

Huomenna on jännä päivä. Saan uuden tatuoinnin. Vielä meillä on tekijän kanssa hiukan eri ajatukset siitä, kuinka uusi ”kuva” laitetaan. Haluan sen juuri tietyllä tavalla ja tekijä taas sanoo, ettei sitä voi laittaa niin. Ymmärrän hänen perustelun, mutta iho on minun ja otan itse vastuun siitä jos ”kuva” ei pysy täydellisenä seuraavaa 15 vuotta. Onhan oma ihonikin silloin vanhempi.

Tanssimisesta tuli niin hyvä olo, että olen päättänyt nyt todella saada itseni kuntoon, sillä keskivartalo vain paksuuntuu. Syömisestä se ei voi johtua. Syyt siihen on lääkkeet ja yli vuoden liikkumattomuus. Vaikka aloin käydä Paloheinässä se ei ole missään tapauksessa riittävää ja ehkä maastona minulle liian rankka. Sitä aion kuitenkin jatkaa ihan hapen ja rauhan vuoksi ja lisäksi kotona päivittäin tehtävät lihaskuntoharjoitukset, punnerrukset, vatsalihasliikkeet ja lankku. Mieltä yritän rauhoittaa meditaatioharjoituksilla. Yritän tehdä joka päivä lihaskuntoharjoitukset ja edes lyhyen meditaation tai värittää edes mandalan jos meditaatioon mieli ei tavu. Paloheinässä yritän käydä kaksi kolme kertaa viikossa. Jos tulee päiviä, etten jaksa toivon että seuraava päivä olisi parempi ja kaikki mitä jaksan ja pystyn tekemään, olen niistä onnellinen ja kiitollinen. Yritän siis saada vanhan elämän pikku hiljaa palautumaan.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Tiistai 16.7.

Miten aika voi mennä näin nopeasti?!

Viikko on taas mennyt sellaista vauhtia, ettei ole ehtinyt kuin säikähtää. Kaikkea kivaa on tapahtunut, vaikka eleenkään en pysty nauttimaan asioista väsymyksen vuoksi. Silti olen ottanut kaikesta sen mitä olen pystynyt ja saanut.

Keskiviikkona olin Kaisaniemen puistossa Helsinki Classic Festivaaleilla kuuntelemassa minulle ehkä vieraampaa musiikkia, mutta päivä oli ihanan helteinen ja oli kiva nähdä vanhoja työkavereita. Pääesiintyjän alkaessa soittaa alue ”pamahti” täyteen ihmisiä.
Torstaina lähdin heti aamusta keskustaan tekemään yhden työn ja halusin sieltä suoraan kotiin. Pysähdyin matkalla vain kaupassa. Loppupäivän yritin lepäillä ja hoitaa muutamia pakollisia asioita.
Perjantai oli koko päitä töitä ja sain taas energiaa pikkutaaperosta joka kasvaa joka kerta kun näen hänet. Niin ihan hymyilevä olento ettei siinä muista omaa väsymystä.
Lauantaina oli taas niin ihana ilma että oli ihan pakko lähteä kaupungille. Kirja-alesta tarttui muutama kirja ja lisäksi muutama normaalihintainen. Yksi kirjoista koski kilpirauhassairaita ja oli suomalaisen lääkärin kirjoittama. Selatessa huomasin jo monia mielenkiintoisia kohtia esim. silmät. Silmäni ovat oireilleet jo monta viikkoa ja huomaan, että ne ärtyvät heti kun väsymys menee tietyn rajan yli. Toinen mielenkiintoinen kirja oli myös lääkärin (amerikkalaisen) kirjoittama kirja kehoon kerääntyvistä myrkyistä ja niiden aiheuttamista ongelmista. Tätä kirjaa olen lukenut, sillä kirjoittavalla lääkärillä oli opiskeluaikana aivan samanlaisia oireita kun minulla. Aivan kun olisin lukenut itsestäni, se tuntui aika hurjalta. Lista joihin piti vastata kyllä tai ei, oli karu totuus siitä mitä kehossani tapahtuu. Mitä vähemmän kyllä vastauksia sai kysymyksiin, sitä parempi. Itse vastasin neljään kysymykseen ei ja yhtä jäin miettimään. Yhteensä kysymyksiä oli 33. Olo on ollut huono jo niin pitkään, että olen kohta valmis tekemään melkein mitä vaan, että saisin energian takaisin. Ostin lauantaina myös mehiläisen siitepölyä ja otan sitä kaksi teelusikkaa päivittäin. Illalla laitan sitä veden joukkoon ja juon sen aamulla ja iltapäivällä otan niitä ihan sellaisenaan. Vielä en ole huomannut mitään vaikutusta 😀
Sunnuntaina kiertelin vähän kauppoja mutta en löytänyt mitään mitä etsin.
Maanantain vietin ystävän mökillä. Sen verran viileä ilma ettemme voineet olla kovin paljoa ulkona, aurinko alkoi paistaa vasta alkuillasta, mutta ihana päivä! Päivä venähti melko pitkäksi ja olin kotona puoli yksitoista.
Tiistaina aamu meni pilalle, sillä kissat olivat taas yön aikana aiheuttaneet harmia ja sotkua. Aamupäivä meni siivotessa ja sisällä kiehui ja itku tuli väkisin. Uhkasin kissoja jo viemällä ne viimeisen kerran eläinlääkäriin, niin paljon kiukutti. Tiistaina tuli vihdoin parvekkeelle ostamani tuolit ja täytyy sanoa että siinä oli kuljettajilla kyllä asiakaspalvelu ihan kadoksissa, huh huh! Eikä siinä omakaan mieli ainakaan parantunut kun katsoi millä tavalla he paketteja käsittelivät. Onneksi uuninkorjaaja oli paljon miellyttävämpi. Uunissa ei ollut mitään vikaa, minun täytyy vain oppia käyttämään uunia kokeilemalla kaikille uusille paistoksille se oikea kohta uunissa ja lämpö. Samalla kysyin korjaavatko myös jääkaappeja, sillä jääkaapinoven sarana oli rikki ja ovi ”roikkui”. Hän kävi hakemassa autosta varaosia ja vaihtoi oven aukeamaan toisin päin ja nyt ovi on korjattu ja menee hienosti kiinni. illalla menin vielä keskustaan keskustelemaan syksyn aikatauluista ym. Siitä tuli hyvä mieli ja sain energiaa ja uutta puhtia kaiken uuden alkamisesta.
Tänään kirjoitan ja hoidan muutamia asioita ja illalla käyn keskustassa tekemässä yhden työn. Huomenna on hieroja ja samalla vietän hiukan aikaa kaupungilla.

Ihanaa keskiviikkoa!

Hauho14072014

Tiistai 8.7.

Heinäkuu on alkanut ja vihdoin myös kesä saapui!

Viime viikko meni nopeasti. Tiistai ja keskiviikko menivät töiden merkeissä. Vaikka olin keskiviikkoiltana aika poikki kun pääsin kotiin, lähdin vielä Paloheinään kävelylenkille. Teki hyvää saada happea ja vähän erilaista liikuntaa alaselälle ja jaloille. En taas jostain syystä palaudu yön aikana työpäivistä. Tai ehkä oli vain kolme liian vauhdikasta päivää peräkkäin.
Torstaina huilasin aamupäivän ja sen jälkeen lähdin etsimään kotiin puuttuvia tarvikkeita, suurta leikkuulautaa ym. Ihan kaikkea en löytänyt, eli niiden etsintä jatkuu.
Perjantaina oli kaunistautumispäivä. Kokeilin aivan uutta ”juttua” joka oli aika hurja kokemus. Mietin vielä hetken kerronko tästä, ettei minua pidetä turhamaisena. Olin vain niin masentunut joka aamu kun katsoin itseäni peilistä ennen meikkausta (ja myös sen jälkeen), sillä olen oikeasti vanhentunut kasvoista ainakin kymmenen vuotta viimeisen vuoden aikana. Tuntui, että kaikki aika ja raha jonka olen vuosien aikana laittanut omaan hyvinvointiin ja ihon kunnossapitoon, oli ollut turhaa. Pidän myös tätä ”juttua” osana parantumisprosessiani. Sillä jos oloni ei ole hyvä, en voi parantua. Jos katson itseäni peilistä ja näen sieltä ”vieraat väsyneet kasvot” en voi tuntea oloani hyväksi.

Lauantai meni kaupungilla kesästä nauttiessa ja turisteja ihmetellessä. Tuntui kun olisi oikeasti ollut ulkomailla. Helsinki on niin ihana paikka viettää päivää varsinkin kesällä. Yhteensä kävelin 9,6 kilometriä joka oli lähes sama kuin edellisenä lauantaina.
Sunnuntaina oli aikaa lähteä etsimään kotiin tarvikkeita, mutta en löytänyt mitään. Kaikki oli loppu! Täytyy etsiä uusia paikkoja wc:n LED-valaisimien hankintaan. Vaatehuoneeseen sain uusia ideoita. Onneksi en ole vielä hankkinut mitään uutta, vaan käyttänyt vanhoja vaatehuoneen kalusteita. Haluan tehdä ”oikean” walkin closet vaatehuoneen jossa kaikki osat ovat samaa sarjaa.

Eilen maanantaina olin Tampereella. Tarkoitus oli käydä näyttelyssä, mutta en huomannut katsoa paikan aukioloaikoja. Paikka oli suljettu maanantaisin. Mutta sehän tarkoittaa, että menen vielä ennen syksyä ainakin kerran Tampereelle. Tällä kertaa näin kesäisen Tampereen. Tori oli erilainen kokemus kuin Helsingissä. Söin todella hyvän mozzarellapitsan ja kävin myös Pyynikin kahvilassa.
Tampereelta löysin sain idean keittiön kaappien ja laatikoiden vetimiin. Haluan keittiöön jotain erilaista, mikä erottaa oman keittiöni suoraan liikkeestä hankituista keittiöistä. Tästä kodista tulee kaikin puolin erilainen kuin aikaisemmat kotini ovat olleet. Ilmeisesti minulla on suuri muutoksen aalto menossa. Koti joka on kerrostalossa, moneen moneen vuoteen. Tietyt huonekalut haluan säilyttää, mutta kaikki pinnat, lattiat ja seinät, saavat aivan uudenlaisen osan kodissa. Vaaleus ja skandinaavisuus ovat mennyttä. Edellinen talo oli liian ”beige” ja kaiken lisäksi sairastuin siellä, ehkä siksi haluan nyt jotain aivan muuta.

Mieli on ollut edelleen hiukan alavireinen, vaikka aurinko on tuonut positiivisuutta ja tietysti ihana tunne kasvoissa ja ihossa antaa virkeyttä sekä kaikki ihanat ihmiset joita olen kohdannut viikon aikana.
Kohta tulee vuosi kun olen nähnyt äitini viimeksi, se on varvarmasti osa syy. Lisäksi kaikki se mitä kuulen hänen tehneen ”oman hyvän tunnon saamiseksi” oksettaa. Varsinkin kun tiedän, kuinka hän on käyttäytynyt ja miten hän on puhunut omasta isästään koko elämäni aikana ja nyt kun kuolema on ovella…hyi hitto!

Päivä kerrallaan!

YouOnlyFall

Ihanaa alkanutta viikkoa

Maanantai 30.6.

Hui, huomenna alkaa heinäkuu!

Kesäkuu meni aivan ohitse. Toivottavasti ehdin nauttia heinäkuusta enemmän.

Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla, vaikka olin viime viikon kotona. Olin vain niin väsynyt etten jaksanut edes kotona tehdä juuri mitään. Suunnittelin vähän tulevaa syksyä varten hinnastoa. Lisäksi etsisin tarvikkeita joita tulen syksyllä tarvitsemaan. Osan tarvikkeista ehdin myydä kaksi vuotta sitten, sillä ajattelin, etten enää tarvitse niitä. Tekniikka on kehittynyt ja nyt saan tilalle uudet.

Olen ollut todella väsynyt jo muutaman viikon, syytä en keksi. Olen ulkoillut ja levännyt, mutta mikään ei auta. Ehkä kroppa ja pää ovat vielä niin väsyneet muutosta ja koulun loppurutistuksesta ym., eikä sää ainakaan auta asiaa yhtään. En muista koska olen joutunut laittamaan pitkävartiset saappaat kesäkuun viimeisenä päivänä jalkaa siksi että olisi kylmä!

Tänään olen sukkuloinut pitkin poikin pääkaupunkiseutua ja tavannut mukavia ihmisiä, mutta kotiin päästyäni en jaksa enää mitään. Huomenna ja keskiviikkona on työpäivä mikä on ihanaa, sillä kahteen viikkoon en ole juuri käynyt asiakkaiden luona. Toivottavasti seuraavat kaksi päivää saa minut piristymään. Uskoisin niin, sillä asiakkaani ovat niin ihania.

Rauhallista maanantai-iltaa!

Maanantai 23.6.

Kesäkuun viimeinen viikko!

Toivottavasti juhannus on mennyt kaikilla rauhallisesti.

Onneksi on luvattu, että ensi viikolla alkaisi lämmetä ja sateet loppuisivat.

Juhannus meni rauhallisesti kotona. Juhannusaattona olimme kaupungilla ja nautimme jokaisesta kuivasta hetkestä. Ainoa toiveenikin toteutui, että pääsisin Kaivopuistoon jäätelölle, vaikka jäätelö piti syödä seisten. Mitään perinteistä juhannusruokaa en syönyt, vaan nautin ihanan juhannuslounaan lempi italialaisessani jossa oli kaksi päivää aikaisemmin vaihtunut ruokalista. Maistoin uutena alku- ja jälkiruoan, mutta pääruoan otin varman tiikerirapupastan. Maistoin myös uutta ricotta-munakoisolasagnea ja se oli myös hyvää. Kun tuli maksunaika yllätys oli suuri, kaikki juomat oli poistettu laskulta (prosecco, lasi viiniä ja kahvi) eikä niitä laskutettu vaikka mainitsin asiasta. Olisiko tämä ollut juhannuslahja sillä omistajapariskunta saapui myös juhannuslounaalle. Tällaiset muistamiset ovat ihania yllätyksiä.

Lauantaina kävin Paloheinässä kävely-hölkällä. Menin vain ylämäkeä kävellen ja hölkkäsin alamäen. Tein tätä muutaman kerran, sillä kuntoni on niin heikko, että pelkän ylämäen käveleminen nostaa pulssin korkealle. Metsään en halunnut mennä yksin, sillä ensimmäisellä kierroksella vastaani tuli erittäin epämääräinen lenkkeilijä, joka hävisi välillä ja toinen epämääräinen kulkija joka käyttäytyi oudosti. Päätin pysytellä alueella jossa liikkuu mahdollisimman paljon muitakin ulkoilijoita. Lisäksi sain melkein valmiiksi seinän jossa oli n. 2×1,5m alueella lähes 20 reikää, tällä seinällä on edellisillä ollut mediakeskus. Tänään vielä viimeinen kerros maalia niin saan kuvioinnin tasaiseksi.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Keskiviikko 18.6.

Kesäkuu on kohta ohi, mutta missä on kesä?

Ikkunasta kaikki näyttää ihanalta kesäpäivältä silloin kun aurinko paistaa, mutta ulkona on jäätävän kylmää. Lähes samaa voisi sanoa omasta olosta. Kun lähden ovesta ulos kaikki näyttää suunnilleen siltä että kaikki on hyvin, mutta sisimmässä olo on lähes yhtä kamala kuin viime kesänä.

Tunnen olevani tarpeeton. Olen itkenyt sunnuntaista asti, kyyneleet vaan valuvat kun mietin kaikkea lauantain tapahtumia ja niitä keskusteluita sen jälkeen, niin myös tätä kirjoittaessa.

Lauantaina karu totuus taas paiskautui päin kasvoja. Tällä hetkellä ainoa läheinen ihminen jonka kanssa olen voinut keskustella ja viettää aikaa, niin etten tunne, että mukana olisi mitään taka-ajatusta. Voisiko sanoa että hän näytti sen mitä hänelle merkitsen, tai sellainen tunne minulle tuli. En odottanut juuri mitään ihmeellistä valmistujaisteni jälkeen, ehkä sen että olisin saanut kortin, kukkia ja olisimme ehkä menneet syömään, mitä teemme muutenkin melko usein ilman mitään erityistä syytä. Ei mitään, ei yhtään mitään. Ei korttia, kukkia ei mitään! Olin pettynyt, surullinen ja järkyttynyt. Hän jos kuka tietää, ettei minulla ole ollut helppo kevät. Olin niin järkyttynyt että sanoin ”Toivottavasti tämä on vitsi tai jokin pila ettet ole mitenkään huomioinut valmistumistani”. Sen jälkeen alkoi tulla kaikenlaista selitystä mm. ”En tiennyt että olisit halunnut jotain” ja muitakin ”sammakoita” jotka olisi pitänyt jättää sanomatta. Eikö yleensä ole tapana antaa edes kukkia, vai onko minulla jokin väärä käsitys kuinka valmistuneita muistetaan? Kai hän jotain sitten ajatteli ja lähti hakemaan samppanjaa ja samalla varasi pöydän lempi italialaisestani ja kuljetuksen. Siinä oli kyllä jo juhlatunnelma kadonnut. Kukaan meitä ei ole täydellinen, se pitää aina muistaa, mutta tietyt käytöstavat täytyy olla ja myönnän että minussakin on paljon vikoja.

Asiat joita hän minulle sanoi, jäivät vaivaamaan ja päätin että nyt haluan tietää mitä hän niillä kaikilla tarkoitti. Sitä on nyt selvitetty kaksi päivää. Olen joutunut pakottamaan häntä kertomaan ja selvittämään muutamia asioita, jopa kiristyksen voimalla. Paljon asioita selvisi ja hyvä niin, mutta yksi josta en ihan heti pääse ylitse oli se että hän kertoi olevansa minulle kateellinen koska minun elämässä tapahtuu koko ajan jotain ja on paljon kaikkea uutta ja kivaa. Kateellinen! Minulle!

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kuulen jonkun olevan minulle kateellinen siitä, että jaksan yrittää ja teen asioita. Jaksan yrittää ja aloittaa alusta, koska haluan. Moni asia näyttää helpolta ja tapahtuvan lähes itsestään ja siitäkin minulle on sanottu että ”sinulle vaan tuodaan kaikki tarjottimella ja voit vain valita mitä niistä halua”, ”sinä saat aina kaiken mitä vain pyydät ja tarvitset” Ei asia ole aina niin yksinkertaista. En vain halua kertoa kuinka paljon usein teen asioiden eteen ja mitä kaikkea se minulle ”maksaa”. En ylpeile saavutuksillani enkä työpäivien pituuksilla. Vanhempiani ei kiinnostanut mitä teen, tai miten pärjäsin koulussa. Jos joskus satuin innostuksissani näyttämään jotain koetulosta, niin tuskin sain minkäänlaista vastausta. Silloin opin olemaan ”hiljaa” ja olla korostamatta itseäni (siitä opista olen joutunut maksamaan monessa kohtaa kalliin hinnan). Luulen, että siksi moni luulee, että minulle kaikki on helppoa ja asiat vain tapahtuu itsekseen. Jotkut kyllä, ja niistä olen todella kiitollinen ja sopivan hetken tullen muistan ko. henkilöä ja osoitan olevani kiitollinen saamastani tuesta, avusta, neuvosta ym.

Kyllä elämässäni tapahtuu paljon, mutta itse haluan niin, nyt kun vointini on parempi kuin alkuvuodesta. Itse päätin lähteä opiskelemaan uutta ja ottaa riskin siitä jaksanko. Itse olen alkanut järjestää mahdollisuutta alkaa työskentelemään taas ”normaalisti” syksyllä, koska haluan tehdä töitä. Tästä sain varmuuden maanantaina kun taloyhtiö hyväksyi vuokrasopimuksen siirron minulle 1.9. alkaen, eli silloin minulla on ihan ikioma toimipiste. Tosin kaiken tämän kaaoksen vuoksi en ole pystynyt iloitsemaan asiasta yhtään.

Ihanaa keskiviikkoa!

Torstai 12.6.

Sataa!

Tänään oli hemmottelupäivä. Kävin kampaajalla, edellisestä kerrasta oli yli viisi viikkoa, mikä on minulle pitkä aika. Yleensä pyrin käymään max. neljän viikon välein. Kynnet enää puuttuvat, ja nyt joudun olemaan koko kesän ilman kynsiä. Kynsihuoltajani perui huoltoaikani ja joudun ottamaan kynnet itse pois, koska ovat menneet niin huonoon kuntoon muuton ja siivousten vuoksi. Nyt en voi heti laitattaa uusia kynsiä, vaan täytyy antaa kynsien hetki palautua ja kasvaa, niin saan taas syksyksi kauniit kynnet.

Eilen oli ensimmäinen päivä kun sain rauhassa hoitaa rästiin jääneitä paperitöitä ja lähettää lupaamiani sähköposteja, ensimmäinen ”normaali” päivä moneen viikkoon.

Lopputyö on jätetty ja ja ensi lauantaina ovat päättäjäiset. Sunnuntaina tein verottajalle kolmen kohdan selvityksen. Eivät oikein pidä siitä kuinka teen työtä. Ilmeisesti olisi pitänyt jäädä vain kotiin ja olla tekemättä mitään. Yrittäjälle se on aika mahdoton ajatus, sillä rahaa kun ei muuten tule mistään ellei laita yritystä konkurssiin.

Maanantaina oli koko päivä töitä ja tiistaina olin ystävän kanssa kaupungilla koko päivän. Oli ihana nähdä kuinka hän nautti päästessään käymään kaupoissa ja hänelle tärkeissä paikoissa. Kävimme myös syömässä joka ei mennyt kokin ”rakastumisen” vuoksi ihan putkeen, mutta loppujen lopuksi saimme kelvollista ruokaa. Paikka oli kuitenkin sen tasoinen, ettei tällaisiin virheisiin pitäisi olla varaa, tai ehkä sitten on. Ilma ei meitä tosin suosinut, sillä vettä satoi aika ajoin emmekä päässeet kunnolla nauttimaan meri-ilmasta.

Ensi viikon luento siirrettiin syksyyn, vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Pääsen järjestämään uutta kotia kuntoon ja voin alkaa tehdä pientä pintaremonttia ennen suurempien aloittamista. Yksi sohva haetaan vasta juhannuksen jälkeen jolloin pääsen rakentamaan uutta vaate/vaatehuoltohuonetta. TV-huoneesta tuleekin ”vaatehuone” sillä muuten en saa kaikkia vaatteita, kenkiä, laukkuja ym. järkevästi sijoiteltua, enkä halua että niitä on monessa paikassa. Näin saan myös ompelukoneen ja silitystarvikkeet lähelle ja ne voivat olla koko ajan esillä, silloin niitäkin tulee käytettyä enemmän.

Tuntuu jotenkin oudolta kun lähes kaikki on nyt takana ja pääse aloittamaan ”normaalin” arjen jo viikkoa aikaisemmin. Kaikki ei mennyt ihan suunnitellun mukaisesti, mutta loppujen lopuksi kuitenkin hienosti, vaikka välillä oli suorastaan ”katastrofin” ainekset. Voimat ja jaksaminenkin loppui välillä, mutta omasta mielestäni sain hienosti kasattua itseni ja jaksoin kuin jaksoinkin tehdä kaiken.

Tästä jaksamisesta on seurannut se, että olen viime viikolla käynyt monena iltana kävelemässä ja sunnuntaina ja eilen kävin Paloheinässä kävelemässä ja hölkkäämässä. Uusi koti on jo näyttänyt positiiviset puolensa ja alan selvästi parantua!

Ihanaa loppu viikkoa!

Sunnuntai 1.6.

Kesäkuu on alkanut!

Muutto on tehty ja uusi koti on jo hiukan järjestyksessä.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella rankkoja. Voimat ovat iltaisin olleet niin vähissä, etten ole aina ollut nukkumaan mennessä varma jaksanko seuraavan päivän. Joka aamu kuitenkin heräsin enemmän tai vähemmän virkeänä ja välillä olo oli kuin jyrän alle jääneellä.

Muuttolaatikot tulivat maanantaina 19.5. puolen päivän jälkeen. Maanantaista keskiviikkoon pakkasin yksin lähes kaikki 100 muuttolaatikkoa. Torstaina oli huonekalujen purkua ja loppujen laatikoiden täyttämistä. Muuttolaatikot eivät riittäneet alkuunkaan, mutta onneksi varalla oli suuria pahvisia muuttolaatikoita, eivätkä nekään riittäneet. Perjantaina 23.5. muuttoauto saapui neljä tuntia myöhässä (edellisen asiakkaan virheestä) ja minun oli iltapäivällä lähdettävä kouluun. Muutto hoitui kuitenkin hienosti ilman minua ja kuulemma isoon muuttoautoon ei olisi mahtunut enää yhtään laatikkoa tai mitään muutakaan, niin täynnä muuttoauto oli. Onneksi kaikki mahtui oven sisäpuolelle ja jäi vielä tilaa liikkua, juuri ja juuri. Vanhassa kodissa oli vielä paljon tavaraa joille ei löytynyt muuttolaatikkoa ja ne piti vielä siirtää omalla autolla uuteen kotiin ja mietittävä niille paikka. Tiistaina 27.5. romahdin, itku tuli kun tekemättömiä asioita oli vielä liian paljon ja tunsin itseni riittämättömäksi, vaikka tiesin ylittäneeni voimavarani jokaisena päivänä. Olin keskiviikkona ”zombie” ja puolen päivän jälkeen ei auttanut kun tulla kotiin lepäämään. En vain enää jaksanut, kyyneleet tulivat väkisin silmiin jokaista tekemätöntä asiaa katsoessani.

Lepo auttoi ja torstaina jaksoin taas koko päivän sillä voimalla, että tiesin että perjantaina illalla kaikki on ohi. Tosin torstai alkoi lääkärikäynnillä sillä jostain kummasta olin saanut virtsatietulehduksen joka oli vaivannut jo maanantaista asti, olin selvinnyt hyvin juomalla paljon vettä. Torstaina oli varattava aika lääkäriin, sillä virtsatessa tuli verta. Siellä meni lähes kaksi tuntia labroineen ja kahden lääkärillä käynnin kanssa. Lääkäri oli todella mukava ja hän tekee myös lyhytterapiaa. Hän oli lukenut kilpirauhaslääkärini potilaskertomukset ja otti itse asian puheeksi. Lyhytterapia on psykoterapian ”kevyempi” muoto ja aion pyytää hoitavalta lääkäriltäni lähetteen tähän. Haluan saada itseni kuntoon ja käsiteltyä mieltä painavat asiat ja varsinkin äitiini liittyvät asiat.

Nyt olen levännyt kaksi päivää ja yrittänyt vähän laittaa kotia kuntoon. Eilen lauantaina olin kaupungilla syömässä sushia, pitkästä aikaa ja sen jälkeen HRC:n jäätelöannokselle. Samalla ostin tarvikkeita lopputyötäni varten, jonka tekoon keskityn tulevalla viikolla. Ihana vapaapäivä!

Vielä kaksi ja puoliviikkoa, sitten alkaa normaali arki.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Maanantai 19.5.

Ihanaa aurinkoista maanantaita ja alkavaa viikkoa!

Muuttopuuhat ovat käynnistyneet ja kaikki mahdollinen aika on varattava siihen. Talo täytyisi saada pakattua perjantaihin mennessä. Kissat ja kaikki pakolliset päivittäiset tavarat muuttivat jo eilen uuteen kotiin ja ensimmäinen yö meni todella rauhallisesti.

Olo on jo parempi. Kaksi viikkoa meni siihen että korotettu päiväannostus alkoi vaikuttaa kunnolla. Nyt kun jaksan kaksi seuraavaa viikkoa pakata, purkaa ja siivota talon niin sen jälkeen voin keskittyä lopputyön tekoon johon minulla jää reilu viikko. Seitten vielä luentomateriaalin teko kesäkuun luentoa varten johon jää taas reilu viikko. Sen jälkeen alkaa loma 🙂

Yritän ehtiä kirjoittaa aina välissä kuulumisia.

Ihanaa kesäistä viikkoa!

Maanantai 12.5.

Aurinko missä olet?

Sunnuntai meni siivotessa. Pesin keittiön seinät, kaapinpäälliset ja ikkunat sekä kaihtimet. Osa näistä on taas pois loppusiivouksesta.

Eilen tuli muutamia kertoja mieleen aikaisemmat äitienpäivät, mitä kaikkea olen järjestänyt äidille ja mummolle ja missä kaikkialla olemme käyneet. Kiitosta lähettämästäni kortista ei tullut, en odottanutkaan sitä, mutta…

Muuttolaatikot tulevat viikon päästä ja sitten pääsen pakkaamaan. Aina välillä tulee mieleen kaikkia tavaroita joita vein kirpputorille ja niitä ei tarvitse enää pakata. Tuntuu hyvälle kun on päässyt niin paljosta tavaramäärästä eroon. En olisi löytänyt kerrostaloasunnossa niille mitään paikkaa. Kellarikomero tulee muutenkin jo aivan täyteen, jos edes kaikki mahtuvat sinne, sillä minulla on paljon työhön liittyvää tavaraa ja kalusteita jotka täytyy vielä hetkeksi saada johonkin, kunnes saan taas oman työtilan ja ulkopuolista varastoa en aio vuokrata.

Tänään illalla on Justin Timberlaken keikka, saa nähdä millaisen ilta on luvassa.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Lauantai 10.5.

Vaikka on ollut kylmää ja sateista, luonto on herännyt. Puut ja pensaat ovat raikkaan vihreitä, enää puuttuu aurinko.

Perjantaina oli rentoutumista ja kaunistautumista. Ensin hierojalle ja sitten kampaajalle, ja nyt on tukka taas kokonaan vaalea. Olen oma itseni vaikka tukka onkin lyhyt 🙂

Tänään oli koulupäivä joka oli enemmän terapiaa kuin opiskelua. Saven muokkaaminen rauhoittaa koska kaikki pitää tehdä rauhallisesti. Valmiin työn saan vasta kesäkuussa, sillä kuivuminen, polttaminen ja lasituksen polttaminen kestää, ja vasta sitten näen lopullisen tuloksen. Jos työni onnistuu, laitan kuvan ihmeteltäväksi. Oma työni kyllä kaipaa vielä osien yhdistämistä tai asettelua riippuen mihin se laitetaan näkyville.

Huomenna on äitienpäivä ja itselleni se on taas henkisesti rankka, sillä aivan varmasti oma suhteeni äitiin tuo tunteita pintaan, en vain voi sille mitään. Lähetin hänelle kortin, joka oli sekin aika raskas kokemus. En tiennyt mitä korttiin kirjoittaisin, jo pelkän kortin valitseminen on vaikeaa. Lopulta löysin neutraalin kortin joka tuntui sellaiselta minkä voin lähettää.

Keskiviikon uusi näyttö oli positiivinen ja ensimmäiset ehdokkaat ilmestyivät uudelleen kisaan mukaan, eli nyt olisikin ehkä kaksi halukasta tarjolla. Toivon vaan ettei tarvitsisi enää järjestää näyttöjä, vaan voisin vain hoitaa omat asiat ja muuton pois alta ja katsoa sen jälkeen miten asiat menevät.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Torstai 8.5.

Mihin kevät katosi!

Torstai (8.5.) Nukuin vähän pitempään kun aamulla ei ollut mitään pakollista menoa. Tänään piti käydä tyhjentämässä kirppispöytä ja onneksi ei tarvinnut tuoda kovin paljoa tavaraa takaisin. vaatteet olivat ainoat jotka eivät menneet, muutamaa lukuun ottamatta. Niille täytyy keksiä jokin muu myyntipaikka. Illaksi lähden vielä töihin.

Huomenna on kaunistautumista ja vähän töitä. Aamupäivällä on hieronta ja sitten kampaajalle laittamaan tukka kuntoon. Tällä kertaa ei laiteta ripsiä, annan omien hetken levätä ja kasvaa.

Lauantaina on koulua ja vuorossa on savityöskentelyä. Olen kerran aikaisemmin käynyt samassa paikassa ja osaan jo etukäteen suunnitella mitä haluan tehdä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Keskiviikko (7.5.) Aamupäivällä oli kynsihuolto ja sen jälkeen kävin kaupungilla salaatilla. Samalla hain vähän työtarvikkeita. Sitten kotiin laittamaan kaikki kuntoon näyttöä varten ja kissat ”piiloon”.

Tiistai (6.5.) Aamupäivän siivosin ja päivällä lähdin töihin. Oli taas ihana nähdä monta asiakasta ja vaihtaa kuulumisia asiakkaita. Illalla oli kiva ajaa kotiin kun aurinko laski selän takana ja maisema näytti todella kauniilta.

Torstai 8.5.

Mihin kevät katosi!

Tänään nukuin vähän pitempään kun aamulla ei ollut mitään pakollista menoa. Pävännä piti käydä tyhjentämässä kirppispöytä ja onneksi ei tarvinnut tuoda kovin paljoa tavaraa takaisin. Vaatteet olivat ainoat jotka eivät menneet, muutamaa lukuun ottamatta. Niille täytyy keksiä jokin muu myyntipaikka. Illaksi lähden vielä töihin.

Huomenna on kaunistautumista ja vähän töitä. Aamupäivällä on hieronta ja sitten kampaajalle laittamaan tukka kuntoon. Tällä kertaa ei laiteta ripsiä, annan omien hetken levätä ja kasvaa.

Lauantaina on koulua ja vuorossa on savityöskentelyä. Olen kerran aikaisemmin käynyt samassa paikassa ja osaan etukäteen suunnitella mitä haluan tehdä.

Ihanaa loppuviikkoa!

Keskiviikko (7.5.) Aamupäivällä oli kynsihuolto ja sen jälkeen kävin kaupungilla salaatilla. Samalla hain vähän työtarvikkeita. Sitten kotiin laittamaan kaikki kuntoon näyttöä varten ja kissat ”piiloon”.

Tiistai (6.5.) Aamupäivän siivosin ja päivällä lähdin töihin. Oli taas ihana nähdä monta asiakasta ja vaihtaa kuulumisia asiakkaita. Illalla oli kiva ajaa kotiin kun aurinko laski selän takana ja maisema näytti todella kauniilta.

Maanantai (5.5.) Aamu alkoi välittäjän viestillä, että uudet asukkaat olivat peruneet sopimuksen. Onneksi välittäjällä oli yksi pariskunta jotka halusivat tulla katsomaan ja näyttö sovittiin keskiviikolle. Muuten päivä meni rauhallisesti ja kävin järjestämässä kirppispöydän, kävin tukussa noutamassa tavaraa ja juttelin vanhojen työkavereiden kanssa. Illalla leivoin sämpylöitä ja yritin miettiä positiivisia asioita aamun viestiin.

Sunnuntai 4.5.

Sunnuntai alkoi rauhallisesti vaikka olin nukkunut taas miten sattuu. Aamupalan jälkeen piti vähän siivota kun kissoista alkoi lähteä karvaa. Samalla tuli taas pestyä muutama seinä. Näin pikkuhiljaa saan kaikki siivottua ja loppusiivoukseen ei mene niin kauan aikaa.

Päivä on muuten mennyt aikalailla lepäillessä ja syödessä. Viimeiset munkin hävisi juuri ja nyt ei tarvitse syödä munkkeja kuin ensi vappuna 😀

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Lauantai (3.5.) Olin taas nukahtanut sohvalle ja menin sänkyyn nukkumaan vasta neljän aikaa aamulla. Nousin ylös yhdeksän aikaan ja olo oli aika kamala. Olin nukkunut sohvalla huonossa asennossa ja sänkyyn päästessä linnut lauloivat ja nukkuminen oli todella huonoa. Eipä voi katsoa kuin peiliin ja kysyä ”miksi ei voinut mennä aikaisemmin sänkyyn nukkumaan?”

Iltapäivällä kävin siivoamassa kirppispöydän ja kukkakaupan kautta syntymäpäiväkahville.
Ilta meni taas sohvalla torkkuessa ja sänkyyn pääsi kahden jälkeen. Tämä on jo toinen viikonloppu lyhyen ajan sisällä kun nukun sohvalla.

Perjantai (2.5.) Oli lääkäri ja kaikki on periaatteessa hyvin. Lääkitystä jatketaan nykyisellä annostuksella. Ainoa huolenaihe on edelleen stressi johon kuuluu myös vaikeiden tilanteiden kohtaaminen ja niihin reagointi sekä unettomuus. Siihen lääkäri jo vakavasti ehdotti psykoterapiaa. Sain kuitenkin vielä ”mahdollisuuden” saada itse itseni kuntoon ja terapia on viimeinen keino. Tämä on nyt yksi tärkeimmistä asioista saada hoidettua sillä nämä saattavat olla este parantumiselleni. Lääkäri myös sanoi, että minun täytyy olla ”armollinen” itselleni liikunnan ja muun itsensä ”piiskaamisen” kanssa. Kroppaa ja mieltä pitää kuunnella ja levätä jos tuntuu siltä. Oli ihanaa oli kuulla, että toipuminen on lähtenyt käyntiin ja nyt vain päivä kerrallaan itseään kuunnellen.

Tämän jälkeen keskustaan lounaalle ja eipä ollut ihan mikä tahansa lounas. Iso HRC hampurilainen ja jälkiruokasi jäätelöannos, huh että oli masu täynnä! Kaupungilla oli niin kylmä, ettei ulkona voinut kävellä, tuuli oli jäätävä ja vaatetus liian keväinen. Oli hyvä syy poiketa kirjakauppaan ja ostin kaksi kirjaa ”Kehon ja mielen yhteys, stressinkäsittelyn työkirja” ja ”Armollinen itsekuri”. Yritän näillä ainakin päästä alkuun, sillä psykoterapia ei minua houkuta. Ilta meni rauhallisesti munkkeja paistellessa 😀

Torstai (1.5.) Vappupäivä ja ukkosta ja rakeita. Onneksi sai olla sisällä ja katsoa vain ikkunasta ulos. Olin päättänyt etten siivoa vappuna, mutta ihan vähän piti, kun kissa oli oksentanut ja samalla innostuin vähän pyyhkimään seiniä. Päivä meni muuten rauhallisesti sillä vaikka veto oli pois. Liian rankkaa ja kroppa muistutti että pitää levätä.

Keskiviikko (30.4.) Vappuaatto alkoi pommiin nukkuessa, vaikka ehdin hienosti kaikki aamupuuhat, niin kiireessä puhelin meinasi jäädä kotiin. Tästä syystä myöhästyin asiakkaan luota. Onneksi hänellä ei ollut mitään kiireellistä menoa. Töiden jälkeen kävin asiakkaan/ystävän luona syntymäpäiväkahvilla ja päivä meni mukavasti.

Tiistai (29.4.) Oli kyläpäivä ystävän/asiakkaan luona. Olimme suunnitelleet tapaamista jo pitkään ja nyt oli sopiva päivä. Päivä oli kiva ja sovimme Helsinki-päivän kesäkuulle. Iltapäivällä piti olla myös kaksi asiakasta, mutta kummatkin peruuntui.

Päivän hyvä uutinen tuli jo heti aamulla kun tuli välittäjältä tuli tieto, että uudet asukkaat ovat löytyneet. He tulivat eilen katsomaan taloa toista kertaa ja haluavat tästä kodin. Ei siis ihan turhaa kaikki siivoaminen ym. Yllättävää oli se, että he haluavat muuttaa jo 1.6. joten kiire tulee alta pois. Jos en ehdi laittaa uutta kotia heti kuntoon, niin onneksi on koko kesä aikaa.

Maanantai 28.4.

Uusi viikkoa alkanut!

Päivä meni siivotessa. Pesin vielä kertaalleen kaikki lattiat ja laiton makuuhuoneen kuntoon. Innostuin hölmö pesemään ikkunoita ja siinä meni iltapäivä jonka olisin voinut levätä.

Näytön aikana kävin kirpputorilla maksamassa viimeisen alkavan viikkoni ja hakemassa tilityksen. Summa on yllättävän suuri ”vaivanpalkka” työstä ja siitä että olin vienyt perjantaina paljon ”henkistä roinaa” myyntiin. Tavaroita joilla oli ikäviä muistoja ja jotka ovat vain olleet kaapin täytteenä koska en ole mukamas ”voinut” luopua niistä (vaikka en ole voinut käyttää niitä), koska olin saanut ne tietyltä henkilöltä. Tämä henkilö ei enää kuulu elämääni, niin en halua säilyttää sellaista ns. väkisin ostettua tavaraa (minulle on kuulemma niin vaikea ostaa mitään kun kaiken pitäisi olla jotain… mitä minäkään en tiedä). Tärkeintä on, jos lahja kerran pitää antaa, antaa sen sydämestään ja iloisin mielin esim. leffalippu, hassut sukat tms., se on paljon parempi lahja, kuin lahja jonka on väkisin ostettu. Kuulemma lahjakorttiakaan minulle ei voi antaa, koska mikä olisi sopiva summa? Tuntuu surulliselle ja pahalle olla näin ”vaikea”.

Ehkä minun olisi hyvä vappu vain levätä ja perjantaina mennä lääkärin jälkeen syömään ja nauttia kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Sunnuntai (27.4.) Alkoi ”tukkoisesta” olosta huolimatta rauhallisesti normaalilla sunnuntaiaamupalalla. Sen jälkeen alkoi siivous maanantain näyttöä varten. Koko talon imurointi, lattioidenpesu, sohvien pesu ja makuuhuoneen täydellinen siivous sillä sitä ”mahdolliset” uudet asukkaat tulivat katsomaan, koska kissat olivat siellä ensimmäisellä näytöllä. Toki koko perhe halusi nähdä kaiken sillä he eivät olleet ensimmäisellä näytöllä mukana. Siinä meni sunnuntai ja päätin että klo 18 lopetan tai ainakin melkein 😀

Lauantai (26.4.) Aamua alkoi heti jotenkin huonosti, ennen kuin avasin edes silmät. Olo ei ollut väsynyt mutta ei virkeäkään. Kun katsoin itseäni peilistä, naama näytti todella pahalle, turvonnut ja luomet roikkuivat, siitä oli hyvä aloittaa päivä. Samaan aikaan tuli mieleen yksi toinen asia joka oli mennyt muutama päivä aikaisemmin eri tavalla kuin olimme sopineet. Sain pitkästä aikaa itkukohtauksen, olin kai niin väsynyt ja ylirasittunut että se vain oli liikaa. Oli vain ryhdistäydyttävä ja lähdettävä kouluun.

Koulupäivä oli todella raskas ja olo oli suorastaan kauhea koko päivän. Odotin vain että pääsisin kotiin lepäämään. Kotiin päästyäni kroppa kävi ylikierroksilla ja pää oli ihan usvassa, todella outo tunne.

Perjantai 25.4.

Ensi viikolla alkaa toukokuu!

Kyllä lähes kahden päivän loma tuli tarpeeseen. Vaikka kotona olisi ollut tekemistä vaikka kuinka ja paljon, samoin koulutehtäviä, oli hyvä päästä hetkeksi pois kaikkien tekemättömien asioiden keskeltä.

Perjantai (25.4.) Täytyy myöntää, että olin helpottunut, kun sain tiedon, etteivät uudet ”mahdolliset” asukkaat päässeetkään tänään katsomaan taloa uudelleen, vaan näyttö siirtyi maanantaille. Sain jättää siivoamisen hyvällä omalla tunnolla sunnuntaille ja maanantaille.

Aika on mennyt kirpputorilla (kävin kaksi kertaa) viemässä lisää tavaraa ja järjestämässä pöydän viikonloppua varten. Tänään taas huomasi, vaikka kyseessä on itsepalvelukirppis, tavaraa menee paremmin kaupaksi kun on itse paikalla. Uudet tavarat hävisivät hetkessä ja toisella kerralla sain vietyä pöytään asti vain yhden pinon lautasia, muut tavarat vietiin käsistä jo matkalla.

Huomenna on koulupäivä, niin yritän ehtiä kirjoittaa taas sunnuntaina.

Ihanaa aurinkoista viikonloppua!

Torstai (24.4.) Oli ihana ennen auton noutamista jäädä terminaalin ulkopuolelle nauttimaan kunnollista soijalattea lämpimässä auringonpaisteessa. Sitten piti jo kiiruhtaa kotiin katsomaan kissoja. Kotona ehdin käydä pikaisesti ja sitten pitikin lähteä pankkiin tekemään asunnon loppukauppa. Nyt on kaikki kunnossa.

Ilta meni vauhdilla ja teki mieli mennä ajoissa nukkumaan omaan sänkyyn.

Keskiviikko (23.4.) Huonosti nukutun yön ja ihanan rauhallisen aamupalan jälkeen oli kiva päästä kaupungille kävelemään. Tukholman tunnen lähes yhtä hyvin kuin Helsingin ja siksi tällä kertaa kävelyreitti kohdistuikin lähetystöalueelle ja sieltä keskustan kautta takaisin laivalle. Lounas nautittiin jo kerran aikaisemmin testatussa ja hyväksi todetussa ravintolassa. Kurjat kuppilat ohjelmien jälkeen ainakin minun on vaikea mennä vähääkään arveluttavaan paikkaan syömään.

Laivalle palattua vain lepäsin ja katsoin telkkaria. Tuntui jotenkin väärälle, mutta toisaalta ihanalle vain olla tekemättä yhtään mitään.

Vaikka olin syönyt hyvän aamupalan, oli illalla taas nälkä. Illalla oli luvassa lyhyempi menuversio. Tällä kertaa muistin jättää kampasimpukat syömättä 😀

Tiistai (22.4.) Rauhallisen aamun jälkeen pikainen käynti kirppiksellä maksamassa uusi viikko ja järjestämässä pöytää sekä viemässä lisää uutta tavaraa. Sitten kotiin pakkaamaan ”minilomaa” varten. Maanantaina tuntui, ettei risteily voisi tulla pahempaan aikaan, mutta aamulla tuntui että on hyvä päästä hetkeksi pois. Odotin jo kahta iltaa ihanien ruokien ja viinien ääressä. Onneksi ruoka ja kohtuullinen määrä viiniä ruoan kanssa nautittuna ei ole kiellettyä 😀 Ja seitsemän ruokalajin ja viinien jälkeen olin valmis nukkumaan 😉

Maanantai 21.4.

Joko kesä tuli?!

Huh millainen huiske on ollut koko pääsiäisen. Nyt täytyy rauhoittua muutamaksi päiväksi.

Kirjoitan seuraavankerran torstai-iltana tai perjantaina, sillä pidän muutaman päivän lomaa.

Ihanaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa!

Maanantai (21.4.) En saanut nukuttua yhtään koko yönä. Nyt olen touhunnut liikaa. Harmillista että juuri nyt uni ei tullut, koska oli työpäivä. Onneksi päivä meni hyvin ja väsymys jäi taakse jo asiakkaan luo ajaessa. Toivottavasti saan nukuttua ensiyönä.

Sunnuntai (20.4.) Alkoi tavalliseen tapaan rauhallisesti. Aamupalan jälkeen aloin siivota. Sain pyyhittyä kaikki kaihtimet ja pestyä monta koneellista pyykkiä, verhoja ym. jotka menevät kirpputorille sillä uuteen kotiin ne eivät sovi.

Illalla oli lähdettävä hetkeksi pois. Kyläreissu oli virkistävä ja samalla sain hiukan välipalaa, sillä syöminen oli taas unohtunut kokonaan. Illalla vielä makuuhuone kuntoon ennen nukkumaanmenoa sillä kaikki oli mullin mallin siivouksen jäljiltä.

Lauantai (19.4.) Myöhäisen tai aikaisen nukkumaanmenon vuoksi heräsin vasta klo 11. Aamupalan jälkeen piti lähteä kauppaan ja siinä meni koko iltapäivä. Sain käytyä rautakaupassakin katsomassa lopputyötä varten tapetteja ja muutama mallipalan sain mukaani.

Ilta meni taas leffaa katsoessa ja sohvalle nukahtaessa. Heräsin kahden aikaan ja kömmin sänkyyn nukkumaan.

Perjantai (18.4.) Sain uudet Ferrarin punaiset kynnet 😉 Tulevaisuuden suunnitelmat on nyt päätetty ja vapun jälkeen keskustelemme aikatauluista ym. Sen kunniaksi löysin itseni syömästä Kämpin terassilta ja jälkiruoaksi ”kesän” ensimmäinen jäätelö Kaivopuistossa.

Illalla olin niin poikki kaikesta siivoamisesta ja suurista päätöksistä, että leffa jäi taas kesken ja heräsin sohvalta aamukolmelta, rankat juhlat 😀

Torstai 17.4.

Leskenlehdet ovat heränneet!

Olo on ollut melko hyvä ja olen nukkunut hyvin, kunhan en herää mihinkään. Monena aamuna olen herännyt vasta kellonsoittoon. Ilmeisesti tietynlainen stressitaso on laskenut. Osa syy saattaa olla tulevaisuudensuunnitelmat ja se että näkee joka päivä lisää mahdollisuuksia ja ennen kaikkea, että on ”työpaikka” mihin mennä vaikka se onkin oma liiketila. Tämä tunne tuntuu hyvälle, sillä välillä en löytänyt paljoakaan positiivisia ajatuksia. Kirjoitan ihan kuin kaikki jo olisi varmaa, vaikka vasta huomenna keskustelemme aikatauluista ym. ja huomisen jälkeen asia vasta on varma 100%:sti.

Aivan varmasti myös muutto uuteen kotiin, vaikka joudun luopumaan unelmakodistani josta olen pitkään haaveillut (mutta nyt olen saanut asua tällaisessa ja yksi unelma on toteutunut), vähentää stressiä. Ei tarvitse huolehtia omakotitalon kunnossapidosta, puutarhasta ja ruohonleikkaajasta, kustannuksista ym. Kerrostalossa maksaa vain yhtiövastikkeen ja kaikki hoituu ja jos tarvitsee korjaajaa soittaa isännöitsijäntoimistoon. Oma rauha tietysti puuttuu, mutta kaikkea ei voi saada. Eniten ehkä odotan sitä, että pääsen suunnittelemaan ja remontoimaan, maalaamaan ja sisustamaan uutta kotia.

Kauhukseni katsoin kalenteria ja juhannukseen asti se on melko täysi. Olen luvannut pitää vielä kaksi luentoa, yhden perusluennon jonka materiaali on valmiina ja yhden jatkoluennon, jonka materiaalia en ole edes vielä aloittanut se on vain päässä. Sitten on koulu ja siihen liittyvät ns ylimääräiset lisäkurssit (mm. maalauskurssit ja savityökurssi) On muutto ja siihen liittyvät asiat. Lopputyön teko, joka pitää jättää kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Työt jotka tasapainottavat muita asioita ja tuovat sosiaalista kanssakäymistä sekä muut omaan hyvinvointiin liittyvät asiat kuten kampaaja, ripsihuollot, kynsihuollot ja hieronnat. Ehkä tämä kaikki on vaan tarkoitus mennä samalla rytinällä ja testata omaa ajankäyttöäni ja sen hallintaa 😀

Vähän nämä asiat stressaavat, mutta sen teen minkä ehdin, eli kaikkia ja niin hyvin kuin pystyn. Kun tavarat ovat uuden kodin ovien sisäpuolella ja siellä pystyy jotenkin asumaan ehdin vaikka heinäkuussa laittamaa tavarat paikoilleen, kunhan saan vaan muuttolaatikot tyhjennettyä muutamassa päivässä 😀

Torstai (17.4.) Tästä tuli osaksi vapaapäivä, kun sain siirrettyä kaiken varalta tämän päivän asiakkaan maanantaille. Toisaalta voi olla hyvä, että saan vähän levätä eilisen jälkeen.

Illalla menen kuuntelemaan hyvinvointiluentoa, jonka aiheet kiinnostavat minua todella paljon. Osa on tuttua kuten monipuolinen ruoka, sillä olen itsekin käynyt ravintoterapian luennot. Lisäksi aiheeseen kuuluu eroon turhasta stressistä, liikunta, kuinka venyttää arkea ym. Luennon jälkeen on hyvä jättää ylimääräiset pääsiäisherkut muille 😀

Ihanaa ja aurinkoista pääsisäitä!

HyvääPääsisäistä

Keskiviikko (16.4.) Oli koko talon siivouspäivä. En ole kertaakaan siivonnut kerralla koko taloa. Olin kyllä aika poikki kun kaikki oli valmista näyttöä varten. Näytön aika oli hetki aikaa käydä ulkona ja sitten kodin kautta keskustaan töihin. Onneksi olo oli jo piristynyt.

Olo on selkeästi parantunut, sillä vielä tammikuussa jaksoin juuri ja juuri siivota yhden kerroksen kerrallaan. Imurointi ja lattioidenpyyhkiminen samalla kerralla olivat jo todella suuri haaste. Nyt jaksoin kaikki imuroida ja pyyhkiä kolme kerrosta, pestä kylpyhuoneet, kiillottaa keittiön ja stailata. Stailaaminen oli lähinnä niiden tavaroiden oikeille paikoille laittamista jotka ovat kissoilta ”turvassa”.

Tiistai (15.4.) Aamulla labraan ja sitten suoraan keskustaan aamupalalle. Olen aina ollut syömättä ennen labraa ja nyt sanottiin, ettei tarvitse, jos tulee vain kilpirauhaskokeisiin, lääkettä ei saa ottaa aamulla.

Aamupala kaupungilla tuntui aika luksukselta ja sain olla omassa rauhassa. Naapuripöytiin ei tullut ketään, miksi? Tiistaina oli myös kampaaja ja ripsihuolto. Kevättukka on nyt taas aivan vaalea, ainoastaan niskassa/takaraivossa on omaa väriä. Ensikerralla sekin muuttuu vaaleaksi.

Maanantai (14.4.) alkoi uutta kynsihuoltopaikkaa etsiessä, sillä oma kynsihuoltajani joutui perumaan ajan. Loma lähestyy ja kalenteri oli aika täynnä. Ihana asiakkaani pystyi siirtämään oman aikansa pääsisäiselle ja sain yhden päivän vapaaksi. Sain kuitenkin huoltoajan yhdelle tutulle perjantaiksi vaikka onkin pääsiäinen. Tämä oli ihana uutinen sillä kynnet todella tarvitsevat huoltoa.

Maanantaina oli myös hiukan rentoutusta, pääsin hierojalle. Sunnuntain siivoaminen tuntui selässä ja käsissä. Hieronnan jälkeen olo oli kuin uudestisyntyneenä.

Sunnuntai (13.4.) alkoi rauhallisesti niin kuin aika. Ensimmäiset virpojat tulivat jo heti kymmenen jälkeen. Onneksi oli muistanut ostaa ”palkkoja”. Montaa risua en saanut 😀

Muuten päivä meni sohvia pestessä. Vaaleat sohvat ja takka ei ole hyvä yhdistelmä. Syy tähän ”operaatioon” oli lauantain opitun testaaminen ja keskiviikkona oleva näyttö. Hienosti sain koko päivän menemään sillä imuroin todella tarkkaan sohvat, pesin ja lopuksi vielä höyrytin.

Lauantai (12.4.) oli mielenkiintoinen koulupäivä. Paljon tuli uutta asiaa. Nyt ei ole huonekalujen hankkiminen ainakaan yhtään helpompaa kuin aikaisemminkaan. Niin paljon tuli asiaa yhden päivän aikana, että pää oli aivan puuduksissa. Ilta piti ottaa rauhallisesti ja leffakin oli todella rauhallinen.

Perjantai 11.4.

Ihana keväinen viikko takana!

Perjantai on alkanut rauhallisesti ja yön nukuin taas hyvin ja heräsin ensimmäisen kerran kuudelta, mutta nukahdin vielä reiluksi tunniksi. Tänään on taas kirppispäivä ja vien vähän lisää tavaraa ja siivoan pöydän viikonloppua varten. Seuraavan kerran käyn vasta maanantaina.

Huomenna on ”normaali” koulupäivä ja odotan taas  innolla uuden oppimista.

Ihanaa perjantaita!

Torstai (10.4.) Menin heti kirppikselle siivoamaan pöytää, joka oli myllerretty ihan kokonaan. Vaatteita oli revitty henkareilta ja rytätty vain kasaan. Minulla meni kaksi tuntia siivotessa ja järjestellessä tavaroita ja uusien tavaroiden asettelussa. On aika surullista kuinka osa ihmisistä ei arvosta toisten omaisuutta millään lailla. Mitä jos pöytä olisi heidän? No, itse valitsin tämän tavan päästä tavaroista eroon. Toinen olisi ollut laittaa kaikki vaatteet kierrätykseen ja muu tavara jätelavalle.

Iltapäivän ja illan olin töissä. Ihanaa että minulle jäi nämä asiakkaat joiden luona voin käydä.

Keskiviikko (9.4.) Ensimmäinen aamu pitkään aikaan kun nukuin kellonsoittoon saakka. Olin kai jo niin väsynyt, että nyt oli aika nukkua. Yritin muutenkin lepäillä päivän, sillä vauhtia on taas ollut liiaksi.

Tiistai (8.4.) Heräsin taas ennen neljää ja koko yö oli mennyt pyöriessä. Olo oli aika kamala. Aamulla oli viimeinen englannintunti ja sen jälkeen kirppikselle asentamaan hälyttimiä. Meni melkein kaksi tuntia kun järjestin pöydän uudelleen ja juttelin ”asiakkaiden” kanssa.

Illalla oli töitä ja oli kiva nähdä asiakkaita ja kuulla heidän kuulumisiaan. Neljän viikon aikana kun ehtii tapahtua vaikka mitä.

Maanantai (7.4) Meni lähinnä kirppistavaroita järjestellessä ja vaatteita höyrytellessä. On aika kova työ saada tavarat myyntiin. Illalla oli tavaroiden vienti. Huh sitä huisketta kun tavarat tulivat myyntiin. Varmaan 1/3 hävisi hujauksessa ennenkuin ehdin edes purkaa osan tavaroista ne olivat jo hävinneet. Niin kova hulina oli, että jouduin hiukan hintavammat vaatteet tuoda takaisin kotiin, sillä en ehtinyt asentaa niihin hälyttimiä.

Sunnuntai (6.4.) Alkoi tavanomaisella aamupalalla ja loppupäivä kaikkea puuhastellessa. Päivä vain meni. Olo ja energiataso ei ollut paras mahdollinen huonosti nukutun yön jälkeen.

Lauantai 5.4.

Oi, ihana aurinkoinen lauantaipäivä!

Olo on jo parempi, mutta menee hetki, että saan levättyä kaiken rasituksen pois.

Tänään aloitin aamun tekemällä Tiibetiläisiä riittejä (julkaisen ohjeet lähipäivinä). Tein liikkeet jo eilen perjantaina ja ne tuntuivat hyvälle. Tänään aamulla tunsin jo kuinka energia alkoi virrata kehossa. Yksi liike stimuloi myös kurkun aluetta ja kilpirauhasta, tämän liikkeen jälkeen sain yskänkohtauksen, tiesin että jotain hyvää on tapahtumassa. Nyt täytyy vain päättää, että riiteistä tulee jälleen osa aamurutiineja ennen aamupalaa. Riitit auttavat kehon ja mielen tasapainoon ja joissain kirjoituksissa sanotaan sen myös hidastavan vanhenemista 😉

Vietin päivää kaupungilla ja kävelin ristiin rastiin, ehkä tulevan ”työpaikkani” katuja. Paikka tuntuu hyvälle ja bussipysäkki on aivan vieressä ja ratikkapysäkiltäkään ei ole monen minuutin kävelymatkaa. Kävin myös lounaalla lempi italialaisessani ja kaiken kruunasi paras mahdollinen seura.

Ihanaa lauantai-iltaa!

Perjantai (4.4.) olin vain melkein koko päivän ja lepäsin. Illalla oli hyväntekeväisyyskonsertti Finlandiatalolla. Lyhyt esitys Carmenista (parhaat palat) ja ooppera-esitykset Some Enchanted Evening musikaalista South Pacific ja So In Love musikaalista Kiss me, Kate sekä Leonard Bernsteinin Trouble In Tahiti yksinäytöksinen ooppera seitsemässä kohtauksessa. Täytyy sanoa että oli kiva katsoa hiukan erilailla toteutettua oopperaa.

Torstai (3.4.) minulla oli tapaaminen koskien tulevaisuuttani ja työtäni. Päätös on jo 99 %, mutta vielä on mietittävä oma jaksaminen. Tiedän myös sen, etten voi jatkaa näin, ja säännöllinen elämä ja työ antaisivat turvaa ja rytmin elämään, vaikka samalla myös lisääntyvän huolen yrittäjänä.

Kävin myös Ikeassa pitkän tauon jälkeen. Kävin tutustumassa eri säilytysratkaisuihin ja keittiöihin koskien lopputyötäni. Olo oli kuin Suomen rajojen ulkopuolella. Myyjät ja osa asiakkaista puhui suomea, muuten kuului kaikkea mahdollista lähialueiltamme.

Keskiviikko 2.4.

Huhtikuu on alkanut, ihanaa!

Viikko on mennyt niin nopeasti, että en ollut uskoa, että eilen oli jo tiistai.

Tänään aion levätä koko päivän. En siis siivoa enkä touhua mitään ylimääräistä. Enää en sairastu flunssaan enkä ole kuoleman väsynyt rasituksen jälkeen, mutta nyt huomaan, kun on monta viikkoa mennyt ilma lepopäivää alkaa kroppa oireilla liikarasituksesta. Nyt se tuli jalkaan ja kantapäähän ja aikaisemmin alaselkään.

Olen ottanut päivälääkitystä ¼ enemmän kuin lääkärin ohje on, mutta en huomaa enää samanlaista vastetta kuin vielä viime viikon alkupuolella. Huomaan selvästi energiatasoni laskeneen ja esim. lauantaina koulussa huomasin, etten jaksa olla niin sosiaalinen kuin aikaisemmin olin koulupäivinä. Tämä on selvä merkki ylirasituksesta. Myös nukkuminen on ”koiranunta”, vaikka välillä saatan nukahtaa muutamaksi tunniksi ja jos herään, niin en nukahda heti ja mikä pahinta, edelleen alan heräillä neljän jälkeen. Tämä ei ole hyvä asia, sillä lääkäri on huolestunut nukkumisestani, koska sen olisi jo pitänyt parantua huomattavasti. Tämä vain johtaa siihen, että lääkäri määrää minut kohta johonkin ”hoitoon” jossa stressitaso saadaan laskettua.

Ihanaa aurinkoista kevätpäivää!

Tiistai (1.4.) alkoi englannin tunnilla ja sen jälkeen lähdin töihin. Kotimatkalla pysähdyin kaupassa sillä jääkappi oli aivan tyhjä. Kaupassa olin käynyt viimeksi keskiviikkona tai torstaina, oliko siitäkin niin pitkä aika? Ajanhallinta on taas luisunut hallinnasta!

Maanantai (31.3.) oli ensimmäinen henkilökohtainen tapaaminen pääopettajan kanssa. Kaikki meni hienosti ja minulla on kuulemma kaikki jo hyvässä vauhdissa. Seuraavaksi on vuorossa materiaalivaihtoehtojen hankintaa ja tiettyihin tiloihin suunnittelu- ja hinta tiedusteluita.

Seuraavaksi oli hierojan vuoro. Viime viikon jumitusten jälkeen oikein odotin hierontaa ja varsinkin kipeytyneen pohkeen ja kantapään vuoksi. Jalat olivat aivan jumissa ja ”tukossa” samoin alaselkä. Onneksi sentään niska oli paremmassa kunnossa kuin edellisellä viikolla.

Illalla kotona odotti veroilmoitusten täyttö. Se on aina sellainen vuoden kohokohta ainakin yrittäjälle, mutta tältä vuodelta ne ovat taas tehty ja seuraavat on vuoden päästä.

Sunnuntai (30.3.) alkoi taas rauhallisesti, tosin tuntia myöhemmin sillä kelloja oli siirretty. Tuntui, että koko päivä vain lipui ohitse. Iltapäivällä aloin tarkistaa, että kaikki oli valmiina maanantaista tapaamista opettajan kanssa. Pohjapiirustus puuttui! Ei auttanut kun alkaa piirtää. Tietokoneohjelma ei halunnut toimia, enkä saanut sillä minkäänlaista pohjapiirustusta aikaiseksi joten oli piirrettävä käsin millimetripaperille. Hieno siitä tuli, mutta olin ajatellut hiukan modernimpaa versiota 🙂 ja veroilmoitus jäi siis tekemättä.

Lauantai (29.3.) oli koulupäivä. Teimme suunnittelua oikeilla materiaaleilla, se oli kivaa. Varsinkin kun tyyli piti olla sellainen josta itse ei pidä 😀 Koulu loppui hiukan aikaisemmin kuin normaalisti ja ehdimme hienosti vielä sushille. Oli niin hyvän makuista sushia, että suorastaan hotkin omat palani 😀 Koska oli lauantai ja leffailta oli myös pitkästä aikaa karkki-ilta 😀 Olin niin poikki, että nukahdin heti leffan jälkeen sohvalle ja nukuin aamuyöhön asti.

Perjantai (28.3.) oli koko päivä töitä. Yhden asiakkaan luona kahvittelimme. Hän oli saanut diagnoosin pitkäaikaiseen vaivaan ja vaikka asia ei ole mukava, olen onnellinen että jokin syy oireisiin löytyi.

Torstai (27.3.) meni aamupäivä asioita hoidellessa kaupungilla ja sitten kaunistautumaan. Sain taas kauniit ripset 🙂 Sen jälkeen tein vielä töitä kaupungilla ja kotiin tullessa olikin aika valmistautua seuraavaan työpäivään.

Keskiviikko 26.3.

On ollut niin upeat ilmat, ettei voisi uskoa, että maaliskuu on vasta lopuillaan.

Huh nyt tuntuu, että päivät vaan hujahtavat ohi. Vauhtia on niin paljon, ettei meinaa ajatus enää pysyä perässä. Alkaa pikkuhiljaa oma itseni taas tulla esiin. Vaikka touhuan paljon kaikenlaista, väsymys tulee vasta illalla kun alan nukkumaan. On ihana nukahtaa kun muistaa kuinka vaikeaa välillä oli mennä nukkumaan kun tiesi ettei uni tule. Yöllä kyllä herään edelleen, mutta nukahdan aika nopeasti uudelleen. Aamulla herään viiden aikaan ja olen aivan virkeä vaikka olisin nukkunut vain kuusi tuntia. En kuitenkaan halua nousta niin aikaisin, vaan yritän nukahtaa uudelleen ja nousen seitsemän aikaan ylös.

Keskiviikko on mennyt koko päivä maalauskotitehtävien kanssa touhuamista.

Tämä väriympyrä on ensimmäinen jonka olen tehnyt. Toinen oli vastavärien murtaminen joka täytyy tehdä uudelleen, sillä värien sekoittaminen ei aivan onnistunut muutamassa kohdassa. Tässäkään värit ja muodot eivät ole täydelliset, mutta ensi kerralla onnistun paremmin 🙂
Väriympyrä

Tiistai alkoi englanninopiskelulla ja sitten kaupan kautta kotiin. Tein hiukan koulutehtäviä ja söin. Sen jälkeen lähdin hierojalle. Huh kuinka olinkin jumissa. Pohkeet ovat olleet ihan jumissa sunnuntaista saakka ja niskaa en ollut edes huomannut, mutta kyllä sieltä jumeja löytyi.

Ilta meni taas vauhdilla tavaroita kuvatessa myyntiä varten ja ruokaa tehdessä.

Illan iloinen asia oli, että minua pyydettiin pitämään samanlainen luento, jonka pidin kaksi viikkoa sitten ja näihin myös jatko-osa joka on kesäkuussa. Ihanaa!

Tänään tuli myös vuosi siitä kun äitini soitti puhelun jonka hän olisi voinut jättää väliin ja pahoitti mieleni lopullisesti. Viime vuoden pääsiäisenä olen ulkoiluttanut hänen koiraansa muutaman kerran, nähnyt äitienpäivänä ja nämä tehnyt vain velvollisuudentunteesta ja heinäkuussa olin hänen mukanaan magneettikuvauksessa. Sen jälkeen olen ollut hänen kanssa yhteydessä vain muutaman kerran tekstiviestien välityksellä.

Maanantai meni viime vuoden kirjanpitoa ja ajopäiväkirjaa tarkastellessa. Nyt vielä sunnuntaina veroilmoitukset valmiiksi niin sekin on tehty taas vuodeksi eteenpäin.

Asiakaskin kävi kotonani, koska emme löytäneet sopivaa aikaa kalenterista silloin kun itse olisin ollut hänen suunnallaan. Onneksi hänellä oli muutakin asiaa tännepäin. Hänen mukanaan lähti kaksi kassillista tavaraa ja kaksi verhotankoa ja yksi rullaverho. Onhan nämä kaikki vähemmän vietävää kirpputorille.

Sunnuntai meni lähes koko päivä siivotessa ja tavaroita hinnoitellessa ja pakatessa kirpputorille. Nyt on jo enemmän tavaraa vietävänä kuin mitä autoon mahtuu yhdellä kertaa, eikä tässä ole vielä vaatteita mukana.

Lauantai meni koko päivä yhdistyksen 20 v, juhlissa (olen itse kuulunut yhdistykseen yli 10 vuotta). Siellä oli virallisen ohjelman aikana kuusi luentoa ja virallisen osuuden jälkeen kaksi sekä iltapala. Tuli aimo annos vanhaa ja vähän uuttakin tietoa.

Perjantai 21.3.

Aurinko paistaa ja räystäät tippuvat!

Perjantai alkoi heti aamusta jo ennen aamupalaa siivouksella. Aamupalan jälkeen jatkoin siivousta ja imuroin sisääntulokerroksen ja pyyhin lattiat kahdesta kerroksesta. Huominen menee koko päivä vuosijuhlassa, niin jatkan siivoamista taas sunnuntaina. Sunnuntaina täytyy taas täyttää roska-astia, kun maanantaina on tyhjennys.

Torstai alkoi kauppareissulla. Oli hassua mennä kauppaan heti aamusta, mutta muuten se olisi taas jäänyt väliin. Muuten päivä meni siivotessa ja iltapäiväksi ja illaksi olu taas koulun yritysvierailu. Kotimatka menikin hurjassa lumituiskussa. Taisi olla pahin ilma ajaa tänä ”talvena”.

Keskiviikko 19.3.

Oi oi mikä ilma!

Keskiviikko voiko olla ihanampaa tapaa herätä kuin tunne, että on nukkunut. Edes kissojen yöelämä ei herättänyt minua.

Tänään ja huomenna iltapäivällä on koulun puitteissa yritysvierailu. On kiva päästä tutustumaan materiaaleihin maahantuojan tiloihin, ja saada kunnollista tietoa tuotteista.
Tänään menen vielä töihin yritysvierailun jälkeen.

Ihanaa keskiviikkoa!

Tiistai alkoi englanninopiskelulla ja sieltä suoraan kaupunkiin hierojalle. Onneksi ehdin syödä pienen lounaan ennen hierojaa, sillä kiiruhdin sieltä suoraa kampaajalle. Sain hoidettua muutaman asian vielä kampaajan jälkeen ja sitten kotiin.
Ilma ei ollut kovin kiva, satoi räntää ja rakeita aina kun olin ulkona. Onneksi se ei tällä kertaa haitannut. Oikeastaan oli kiva tunne, kun huomasi ettei huono ilma ”pilannut” hyvää oloa. Parantumista on siis tapahtunut.

Maanantai oli aamupäivästä työpäivä ja kotimatkalla kävin varaamassa kirppispöydän. Viimeksi olen ollut myymässä tavaraa kauan kauan sitten. Saa nähdä miten tavaroille käy. Tämä on onneksi itsepalvelukirppis, niin hoidan vain siisteyden ja vien uusia tavaroita pari kertaa viikossa. Sitä kun löytyy yhden omakotitalollisen verran 😀

Samalla reissulla kävin taas kylässä ”varavanhemmilla”. Sitten kotiin hoitamaan paperityöt ajan tasalle.

Sunnuntai alkoi rauhallisesti sunnuntai aamupalalla. Päivällä oli vuorossa ”varaisän” syntymäpäivät. Samalla reissulla vähän tavaraa ja pulloja kierrätykseen ja pulloista saadut rahat luovutettiin Hesylle.

Lauantai toi talven takaisin. En halunnut käydä ulkona kuin pakollisen kauppareissun. Muun ajan siivosin ja suunnittelin uuden kodin sisustusta. Illalla oli leffailta ja taisin taas nukahtaa sohvalle leffan loppu metreillä.

Perjantai 14.3.

Perjantai!

Nyt on mennyt muutama viikko niin kovaa vauhtia, että huh! Nyt taas alkaa rauhallisempi jakso.

Perjantai on ollut lepopäivä, vaikka olen siivonnut melkein koko päivän. Selkeästi alan parantua.

Vaikka viikko on ollut aika kiireinen, ja luentomateriaalin tarkastaminen jäi aika viimetippaan, joka hiukan stressasi, olo on positiivinen. Ehkä juuri siksi, koska olen saanut tehdä jotain itselle tärkeää ja tuntenut itsensä tärkeäksi ja lisäksi myös se, että tiistaina ja keskiviikkona näin kivoja asiakkaita. Ja ehkä yksi tärkeimmistä asioista viikon aikana oli asunnon ennakkomaksun ja varainsiirtoveron maksaminen.

Ihanaa viikonloppua!

Torstai olikin sitten ”tukkaputkella” menemistä pitkin kaupunkia koko päivä. Ensin oli aamupäivällä kynsihuolto ja sen jälkeen ehdin käydä lounaalla, sitten ripsihuoltoon ja sieltä suoraan pitämään luentoa. Liikuin keskustassa tällä kertaa julkisilla, sillä autolla aikataulu olisi ollut mahdoton, parkkipaikkojen etsimisen ja liikenteen vuoksi.. Menin juuri niin pahasti ristiin keskustassa, etten olisi päässyt mistään ns. suoraan, vaan joka paikkaan olisi pitänyt kiertää. Ratikalla pääsin todella näppärästi. Tietysti liikkuminen tuntui helpolta jo ilmankin vuoksi, sillä keskustassa oli aivan kevät.

Olen neljä viikkoa tehnyt luentomateriaalia, paitsi viime viikolla kun pidin lomaa ja alkuviikon olin sairaana. Oli kiva kertoa itselle tärkeästä asiasta ja huomata kuinka paljon kuulijoita oli ilmoittautunut iltaan. Asiaa oli vain liian paljon, toivottavasti kuulijat saivat edes jotain sellaista mitä olivat tulleet hakemaan. Sain jo yhden pyynnön mennä kertomaan aiheesta ensi syksynä ja syventävästä ”jatkokurssista” oli myös puhetta. Oli kiva tehdä sellaista mitä on tehnyt aikaisemminkin vaikka silloin se oli enemmän koulutuspainotteista.

Keskiviikko iltapäivä meni töissä ja illaksi vielä laittamaan kaikki valmiiksi torstai-iltaa varten ja testaamaan, että kaikki laitteet toimivat hienosti.

Tiistai meni vielä osaksi luentomateriaalia tehdessä ja illaksi lähdin töihin.

Maanantai 10.3.

Uusi viikko taas alkanut!

Loma on vietetty. Kaikki meni kivasti. Ruoka oli hyvää, vaikka ensimmäisenä iltana syömäni yksi ainoa kampasimpukka meinasi pilata seuraavat päivät. Nyt se on todistettu, ei edes yhtä simpukkaa ja kuplivaa, se yhdistelmä on minulle myrkkyä. Onneksi join paljon vettä, mikä saattoi auttaa siihen, ettei olo pahentunut, vaikka ensimmäinen yö meni aikamoisissa vatsakivuissa. Toisena iltana yhdessä annoksessa oli hiukan mätiä, olisi pitänyt jättää sekin väliin. Onneksi määrä oli todella pieni, mutta illalla oli paha olo, mutta onneksi se oli aamulla ohitse. Sen jälkeen söin vain tavallista ruokaa 😀 Kävelin paljon ja onneksi ilma oli ihanan keväinen koko loman.

Loppuloman mieltä painoi tieto siitä, että mummon sydän on niin huonossa kunnossa, että lääkäri oli sanonut, ettei hän saisi tehdä enää mitään. Samalla kuulin että äitini joutuu pääkuvakseen. Ilmeisesti syöpähoidoista on tullut jotain sivuvaikutuksia ja pää halutaan tutkia. Kohta tulee vuosi siitä kun äitini soitti tämän kaiken muuttavan puhelun. Sen jälkeen olen nähnyt hänet kolme kertaa ja viimeinen kerta oli heinäkuussa kun hän oli magneettikuvauksessa. Luulin että sairastuminen olisi muuttanut häntä, mutta turha luulo. Hän ei ole edelleenkään pyytänyt käytöstään anteeksi ja kohta on mennyt vuosi. Narsisti ei muutu vaikka mitä tapahtuisi ja anteeksi ei pyydetä koska vika on aina muissa.

Kaikesta huolimatta, muuta suuntaa ei ole kuin eteenpäin ja kohti uusia alkuja.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Tiistai 4.3.

Maaliskuu!

Anteeksi hiljaiseloni. Viikon aikana on tapahtunut paljon ja kaiken lisäksi lauantaina alkoi flunssa kesken koulupäivän ja sitä olen nyt sairastanut sunnuntaista saakka.  Tänään on jo parempi päivä ja toivottavasti huomenna olisin jo lähes terve, sillä lähden lyhyelle lomalle.

Viime keskiviikkona oli sunnuntain näytössä olleen asunnon toinen katselmus. Asunto tuntui edelleen hyvälle ja kauppaa siitä alettiin tehdä. Keskiviikkoilta meni melkein puolille öin kun sähköposteja läheteltiin edes taas. Mitään ei kuitenkaan vielä ratkennut ja torstaipäivän vietin ystävän kanssa kaupungilla jännittäen mitä tapahtuu. Vasta torstai-iltana n. klo 22 kaikki oli kunnossa ja tarjoukset hyväksytty puolin ja toisin.

Perjantai meni töissä ja kyläillessä ja lauantaina oli koulua. Loppu ajan olenkin sairastellut ja maanantaina jouduin perumaan kaikki tapaamiseni ja hierojan. Tänään vielä lepäilen kotona ja juon hunajavettä 😀

Hyvää laskiaistiistaita!

Keskiviikko 26.2.

Eilen oli auringossa 13 astetta lämmintä!

Keskiviikko aamupäivä on mennyt asioita selvitellessä ja blogia päivittäessä 😉 Blogia kirjoittaessa huomaa kuinka nopeasti päivät menevät. Juuri oli sunnuntai ja tänään on jo keskiviikko. Aika menee aivan liian nopeasti.

Olen yrittänyt etsiä jotain sopivaa paikkaa johon voisin viedä tavaraa myytäväksi, sillä ihan kaikkea en haluaisi antaa hyväntekeväisyyteen. Paljon on tavaraa kuten Arabian uusimpia astioita ja Iittalan laseja ym., hiukan laadukkaampia vaatteita ja kenkiä joista haluisin vähän rahaa takaisin. Keskustassa on ainakin yksi kirppari joka myy laadukkaita merkkituotteita ja muutamia, ikkunasta kivan oloisia, second hand liikkeitä, johinkin näistä ajattelin viedä takkeja, laukkuja, saappaita ja kenkiä jotka ovat olleet minunkin mittapuun mukaan arvokkaita. Kaikki kun ei mahdu uuteen kotiin, vaikka sielläkin on oltava hyvät säilytystilat, mikä on yksi tärkeä kriteeri uudelle kodille. Mutta omakotitaloon kun mahtuu tavaraa ja sitä on.

Aluksi tuntui pahalta ajatella luopuvansa omista ”aarteista”, mutta nyt ajattelen, että saan puhdistettua myös sitä kautta elämääni, vaikka ne eivät ole ”roinaa” jolla ei ole mitään merkitystä. Ne ovat minulle kauniita tavaroita ja asioita, enkä tietenkään myy sellaisia joita pidän, vaan pelkästään sellaiset jotka eivät ole enää omaa tyyliäni tai muuten vaan ”vika” ostos.

Kaikki järjestyy!

Hyvää loppuviikkoa!

Tiistai alkoi englannin opiskelulla ja sen jälkeen menin keskustaan tekemään yhden työn.

Tiistai oli kummallinen päivä. Mielialat vaihtelivat aina asiasta riippuen joko toiveikkaasta alakuloiseen. Päivän aikana tapahtui paljon. Sain tulevaisuutta ajatellen mielenkiintoista tietoa ja sitten taas mieltä pahoittavaa. Jotenkin tuntuu, että tänä päivänä kaikki pyörii vain rahan ympärillä ja yritysten eettiset toimintatavat ja tapa toimia rehellisesti on tipo tiessään. Kaikkialla vain pelataan rahalla ja toisten selän takana.  Välillä toivoisin, että nämä toisten selän takana ja selkään puukottajat olisivat myös joskus itse kohteita.

Iltaa piristi tieto, että pääsen keskiviikkona katsoman uudelleen yhtä sunnuntain ensiesittelyssä ollutta asuntoa. Siinä oli paljon hyvää, mutta muutama asia täytyy vielä tarkastaa, ennen kuin innostuu liikaa. Onhan kodin hankkiminen suuri päätös.

Maanantai meni osaksi siivotessa ja luentomateriaalia tehdessä. Sain pestyä kaikki lattiat. Tuli hyvä mieli kun välineet oli pesty ja talossa leijui hyvä tuoksu.

Sunnuntai 23.2.

Helmikuun viimeinen viikko alkaa huomenna!

Sunnuntaina heräsin kellonsoittoon sillä ensimmäinen asuntoesittely oli heti klo 12. Viiden tunnin yöunien jälkeen olisin kyllä jäänyt mielelläni vielä nukkumaan, mutta ei auttanut kuin herätä reippaasti ja lähteä liikkeelle. Muutaman esittelyn kävin ja sitten oli kaikki sunnuntain vaihtoehdot katsottu. Uuden kodin etsiminen on vaikeaa, kun tietää mitä haluaa ja kun löytää mieleisen siinä on jotain sellaista vikaa mitä ei voi korjata tai on tulossa suuri remontti seuraavan viiden vuoden aikana. Se nyt ei minua ehkä haittaisi, sillä tuskin asuisin niin pitkään samassa paikassa, mutta pitää myös miettiä tulevaisuutta ja mitä sitten kun asunnon laittaa myyntiin.

Viimeisten viikkojen asiakkaat ovat olleet enemmän tai vähemmän flunssasta ja influenssasta toipilaita. Tänään iltapäivällä alkoi keuhkoissa tuntua ikävältä ja samoin koko pää alkoi tuntua todella oudolta. Olen juonut hunajavettä jo niin paljon, että makea ei enää maistu. Toivottavasti vastustuskykyni on jo parempi enkä tule kipeäksi. Tulevalla viikolla on monta tärkeää tapaamista ja koulua, enkä halua jättää niistä mitään väliin.

Lauantai-illalla oli kauan odotettu Armin van Buurenin konsertti. Päivän vietin kaupungilla ja sieltä suoraan Messukeskukseen. Oli niin huikea kuuden tunnin show. Tuli ”tampattua” sen minkä kunto kesti ja autoon istahtaessa tuntui, että jalat olivat ihan krampissa ja penkki tuntui todella ”oudolta” ja ajaminen hassulta 😀
Tuntui kun olisin ollut kaupunkilomalla 😉

Perjantai meni siivotessa ja kotitehtäviä tehdessä. Huh huh, ei ollut ihan nopea tehtävä. Koko iltapäivä siinä meni, mutta olin itse tyytyväinen tulokseen. Saa nähdä mitä opettaja sanoo.

Torstai meni työn merkeissä. Oli taas outoa ajaa kotiin kun oli vielä valoisaa. Jääkaappi oli niin tyhjä että juuri ja juuri löysin jotain syötävää ennen töihinlähtöä. Kävin kotona tuomassa työtarvikkeet kotiin ja lähdin saman tien kauppaan. Pää oli aika tyhjä enkä meinannut millään keksiä kaupasta mitään. Mukaan tarttui kalaa ja kanaa sekä kasviksia. Niistä saa hyvää ja monipuolista ruokaa 😉

Keskiviikko 19.2.

Ilma on ihanan keväinen. Talitintit laulavat ja lumi häviää pihalta.

Aamupuuhien jälkeen iski siivousvimma ja pesin yläkerran kylpyhuoneen. Samalla pesin yläkerran lattiat. Kävin vielä läpi kaappeja ja laatikoita ja sain kasaan iso pussillisen roskia. Kiva kun jaksan taas innostua asioista ja alkaa spontaanisti myös tehdä niitä.

Alun perin tänään piti tehdä luentomateriaalia ja käydä kaupassa, mutta lounaan jälkeen aloin viimein tehdä esitystä, johon menikin sitten koko iltapäivä.

Illalla menen vielä keskustaan tekemään yhden työn. Tämä viikko on ollut kiva, kun on töitä kolmena päivänä. Ensi viikolla on vain yksi työpäivä ja seuraava viikko on ”lomaa”.

Tiistaina olin töissä melkein koko päivän. Kävin kolmen asiakkaan luona ja jaksoin hienosti koko päivän. Oli kiva ajaa kotiin kun vielä viiden jälkeen oli valoisaa. Tuntui, että päivää on vielä paljon jäljellä kun pääsin kotiin.

Rauhallista keskiviikko-iltaa!

Sunnuntai 16.2.

Kyllä on viikko vierähtänyt nopeasti!

Anteeksi, etten ole taas kirjoittanut moneen päivään.

Keskiviikko meni koko päivä hyppiessä paikasta toiseen. Ensin oli asioiden hoitamista sitten kynsihuolto ja sieltä suoraan lääkäriin. Lääkäri oli ajoissa ja pääsin jopa etua ajassa, saman tien kun olin ilmoittautunut. Lääkärikäynnistä olen kirjoittanut ”Projekti” kilpirauhanen ja lisämunuaiset sivulle. Lääkärin jälkeen ehdin pysähtyä kotona syömässä ja sitten illaksi kirjoittamaan. Tämän keskiviikon kirjoituskurssin jätin ”harrastukseksi” vaikka siihen menee matkoineen neljä ja puoli tuntia, sillä se on vain kerran kuukaudessa. Maanantain kirjoitustunnit jätin tauolle kevään ajaksi ajanpuutteen vuoksi. Kaikki mahdollinen vapaa-aika täytyy varata koulutehtäviin ja opiskeluun.

Torstai aamupäivä meni uutisia kirjoittaessa ja lounasta syödessäni muistin, että tv-ohjelma paastosta ei näy kuin helmikuun puoleen väliin. Siinä meni torstai iltapäiväpäivä ja ilta kun kirjoitin ohjelman itselleni. Teen siitä jossain vaiheessa lyhyen kirjoituksen, sillä itse aion kokeilla paaston saksalaista versiota kun ilmat lämpenevät. Ohjelman mukaan paasto kun auttaisi lähes kaikkiin ”sairauksiini”.

Perjantai oli ystävänpäivä ja sain ystävältä kutsun Chaplin – näyttelyyn. Sinne menimme päivällä ja sieltä iltapäiväksi ja illaksi kouluun. Oli melko rankka koulu, ja silmät olivat aivan poikki illalla kun tulin kotiin. En jaksanut edes lukea sähköposteja. Halusin vain syödä ja mennä nukkumaan.

Lauantai oli päivä ja iltapäivä koulua ja sen jälkeen pääsin ulos syömään. Oli mukava aloittaa viikonloppu hyvässä seurassa, rauhallisesti syöden. Illalla oli elokuvan vuoro jonka puolenvälin jälkeen torkahtelin. Sen verran väsyneet silmät olivat ja monta tuntia tullut uutta asiaa johon piti keskittyä.

Sunnuntai alkoi taas rauhallisesti proteiinipannukakkuja ja soijalattea nauttiessa. Sen jälkeen päivä ja iltapäivä menivät uutta kotia etsiessä. On aika rankkaa käydä monessa näytössä. Mutta sai annettua muutamalle välittäjälle tiedot siitä mitä etsii. Uskon, että uusi koti löytyy muulla tavalla kuin normaali näyttöjen kautta. Toiveet uudesta kodista ovat aika selkeät. Nyt vain odotellaan, että se oikea, tulee kohdalle.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Tiistai 11.2.

Ilma on ihanan keväinen, vaikka aurinko ei paistakaan!

Viikko on alkanut muuten mukavasti jos kurkun kummallista tunnetta ei oteta huomioon.

Sain eilen vahvistuksen syksyn koulutuspaikasta ja olen siitä innoissani. Se tukee nyt opiskelemaani ja antaa kivasti lisäarvoa sekä enemmän mahdollisuuksia tulevaa työtäni ajatellen.

Huomenna on lääkäri iltapäivällä ja jännityksellä odotan miten jatkossa edetään. Olen koko päivän liikenteessä myöhään iltaan, joten kirjoitan uutiset torstaina aamupäivän aikana.

Tänään lähden vielä ”illaksi” töihin ja on ihana nähdä asiakkaita, viime viikko kun oli ”lomaa”.

Mukavaa tiistaita!

Sunnuntai 9.2.

Aurinko paistaa ja räystäät tippuvat, talitiaisetkin ovat laulaneet jo monena päivänä.

Olo on ollut vaihteleva. Välillä riittää energiaa ja välillä tekisi vain mieli laittaa silmät kiinni.

Perjantai oli kaupunkipäivä. Kävin ostamassa koulutarvikkeita ja sen jälkeen kävin lounaalla. Sitten oli hiusten leikkaus ja ripsihuolto. Tällä kertaa emme laittaneet raitoja, sillä hiuksia on lähtenyt taas todella paljon. Kolmen viikon päästä kuitenkin laitamme reilusti raitoja, niin saan vaalean kevättukan 😉
Illalla oli vielä pikainen kyläreissu sillä ”varaäitini” oli paistanut karjalanpiirakoita ja ne ovat ehdottomasti parhaita piirakoita mitä tiedän.

Lauantai jännitti, sillä olimme menossa mummon kanssa teatteriin ja sitä ennen syömään. Joulukuinen puhelinkeskustelu jätti melkoiset ”traumat” enkä ole sen jälkeen halunnut keskustella mummon kanssa puhelimessa. Kaikki meni kuitenkin hienosti, emmekä puhuneet ikävistä asioista. Sovimmekin, että lähdemme kevään aikana yhdessä ostoksille, mutta sitä ennen käymme hänen vaatekaapin läpi ja laitamme kaikki suuresikäyneet vaatteet joko kierrätykseen tai mummo antaa ne eteenpäin. Hänellä on samanlainen ”vaateaddiktio” kuin minullakin. Itse olen siitä pääsemässä vähitellen eroon, ja nyt ajattelin, jos saisin mummonkin ymmärtämään, ettei aina tarvitse ostaa uusia vaatteita kun menee esim. teatteriin tai konserttiin. Vähempikin riittää ja vanhoja yhdistelemällä saa uusia asukokonaisuuksia 😉

Sunnuntai on mennyt kotona oleillessa. Pyykkikone on taas ollut ahkerasti päällä eilisestä illasta ja kohta on olohuoneen viisimetriset verhot pesty ja silitetty. Tämä on ollut tehtävälistalla jo muutaman viikon, sillä kissat olivat taas käyneet ”omimassa” verhoja. Voi niitä pieniä 😦

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Torstai 6.2.

Torstai on toivoa täynnä!

Tämä päivä sai äkillisen käänteen aamulla. Aluksi oli tarkoitus lähteä koko päiväksi kylään ja sain illalla pakattua kaikki tarvikkeet mukaan, sillä sovimme, että teen samalla hiukan töitä.

Aamulla kuitenkin tapahtui jotain ihmeellistä. Aamupesulla ollessa sähköt meni ja lähemmin tarkastellessa vain puolesta taloa, kummallista, myös vesi lakkasi tulemasta, vielä kummallisempaa. Ei kun kiireesti sähkötaululle ja olihan sieltä pompsahtanut kolme sulaketta pois päältä, ja tietysti ne olivat ilmastointi- ja vesivaraajan sulakkeet. Seuraavaksi tekniseen tilaan ja siellä odotti palanut metallin ja sähkön tuoksu, jeeeee! Mitä nyt? Vaikka sulakkeet laitettiin takaisin päälle, mitään ei tapahtunut, ei yhtikäs mitään. Soitto huoltomiehelle ja sieltä vähän neuvoja mitä pitää katsoa. Sitten ulos katsomaan pääsähkötaulua, kaksi kolmesta pääsulakkeesta oli kärähtänyt, hmmm!
Rautakauppaan hakemaan sulakkeita ja sen enempää miettimättä ne vaihdettiin itse. Sillä saatiin sähköt ja vesi toimimaan ja seuraavaksi odoteltiin huoltomiestä.
Nyt pitäisi laite olla kunnossa ja sähköjohdot on vaihdettu.

Ei ole ihme että sulakkeet meni, sellainen oikosulku oli tapahtunut.

Sähkö3Sähkö2

Huoltomiestä odotellessa sain tarkastettua loput viime vuoden kirjanpidosta ja nyt enää veroilmoitus kasaan, niin kaikki on kunnossa.

Harmittaa ystäväni puolesta, että kyläreissu peruuntui, sillä tiedän että hän odotti tapaamistamme, kuten minäkin. Onneksi saimme juteltua ”kiireisimmät” uutiset puhelimessa.

Ihanaa torstaita!

Keskiviikko 5.2.

Olo on hiukan parempi, vaikka ilma on vielä harmaa.

Kuten sunnuntaina kirjoitin ”kaikella on tarkoituksensa ja kaikki muuttuu paremmaksi” antaa minulle edelleen voimaa.

Ehkä viime vuoden tarkoitus oli karsia kovalla kädellä elämästäni sellaiset ihmiset pois, joiden tarkoitus ei ollut puhdas. Tällä tarkoitan mm. toisen hyväksikäyttöä, rahallista hyötymistä ja kateutta. Kaikkiin edellä mainittuihin tai osaan kuuluvia ihmisiä lähti elämästäni viime vuonna neljä ja kolmeen henkilöön suhtautumiseni muuttui todella paljon varauksellisemmaksi.
Surullisinta on ollut, että kaksi näistä ihmistä (yksi kummastakin ryhmästä) on kuulunut elämääni koko elämäni ajan ja ovat ainoat läheiset sukulaiseni.

Ikävä opetus on ollut se, etten luota enää kehenkään, enkä todennäköisesti pysty luomaan uusia ”ystävyyssuhteita”.

Huomenna tulee vuosi siitä kun kaikki alkoi sortua ympäriltäni. Kaikki alkoi syöpäepäilystä joka pysäytti minut. Jo pelkästään se olisi riittänyt minulle varsin hyvin. Sekin oli jo rankka asia käsitellä jo pelkästään sen vuoksi, kuinka huomasi muutaman ihmisen suhtautuvan asiaan vähätellen ja välinpitämättömästi vaihtamalla saman tien puheenaihetta. Mitä opin siitä, älä kerro mitään kenellekään.

Mutta onneksi minulla on edelleen elämässä ihania ihmisiä 🙂

Kaikesta melankoliasta huolimatta, ihanaa keskiviikkoa!

Sunnuntai 2.2.

Vaikka mieli on ollut maassa, niin onneksi kevät on joka päivä lähempänä!

Viikko on ollut raskas varsinkin henkisesti. Iloa on tuottanut ihanat ihmiset ja asiakkaat sekä opiskelu. Nämä asiat ovat vieneet ajatukset muualle ja olen saanut työnnettyä omat ongelmani taka-alalle.

Pulssi on hakannut taas yli ja alle 100:n, samoin verenpaine on heitellyt hyvän ja erittäin huonon välillä koko viikon. Ainoa liikunta on ollut jooga, jota olen uskaltanut tehdä, sillä lihaskuntoharjoitukset ovat nostaneet pulssin heti niin korkealle, että päässä vain humisee ja olo tuntuu ikävälle.

Mieltä painaa tulevaisuus, ja kuinka sitä pärjää, kunnes saan uuden ”ammatin” ja uuden yrityksen pyörimään niin, että saisi katettua edes omat pakolliset kuluni. Toukokuun jälkeen olen saanut ostettua ansaitsemillani tuloilla ruoan, maksettua bensan ja hankittua työtarvikkeet. Kaikki muu on pitänyt maksaa muista rahoista. Töitä en olisi pystynyt tekemään yhtään enempää vaikka sitä olisikin tarjottu. Nytkin lääkäri on ollut välillä huolissaan jaksamisestani ja painottanut lepäämisen tärkeyttä. Kuitenkin olen enemmän kuin erittäin onnellinen niistä asiakkaista joita minulla on, sillä he ovat olleet minulle rahaakin tärkeämpiä. He antavat minulle sen tunteen, että tiedän tekeväni tärkeää työtä. Suuri suuri kiitos Heille!

Vaikka olen yrittänyt unohtaa ihmiset jotka veivät minulta mahdollisuuden ansaita toimeentuloni sanomalla vuokrasopimukseni irti, ilman mitään hyvää syytä ja erittäin kummallisin perustein, joita suuresti ihmettelen, sillä en ollut sanonut kummallekaan vuokranantajalle lopettavani toimintaani, olihan minulla asiakkaita ja rakastin ja rakastan edelleen työtäni. Jos heillä oli jostain kumman syystä sellainen ”pelko”, olisi minun mielestä ollut järkevää kysyä ja varmistaa asia minulta, eikä vaan tehdä päätöksiä omien, aivan turhien uhkakuvien perusteella. Toista jopa luulin ”ystäväkseni” lähes kymmenen vuoden ajan 😦 Samalla he veivät minulta terveyden, etten edes kyennyt aloittamaan uutta toimintaa muualla.

Ainoa millä olen jaksanut tämän viikon, on mantra ”kaikella on tarkoituksensa ja kaikki muuttuu paremmaksi”. Joskus toivon, että karma on oikeasti olemassa ja nyt on sellainen hetki. Vaikka en halua kummallekaan mitään näin pahaa ja ikävää, mitä olen itse saanut kokea heidän vuoksi.

Joudun luopumaan asioista joiden eteen olen tehnyt kovasti töitä ja monien vuosien aikana toteutuneista unelmista. Se ei kuitenkaan ole minulle uutta, sillä olen onnekas siinä suhteessa, että osaan elää tilanteen mukaan. Olen joskus jopa myynyt ”unelmieni” auton päästäkseni Jenkkilään. Mutta aikaisemmin olen luopunut asioita omasta tahdosta, nyt joudun luopumaan asioista näiden kahden ihmisen vuoksi ja nyt luopuminen on suurempaa kuin auto. Silti edelleen pätee mantra ”kaikella on tarkoituksensa”, mutta parantumistani tämä ei todellakaan auta.

Ilman ehkä elämäni rankinta vuotta en olisi koskaan ajatellut alkavani enää opiskelemaan itselleni uutta ammattia ja toteuttamaan taas kerran yhtä unelmaani. Eilen oli koulupäivä ja taas olen lähempänä uutta alkua ja parempia aikoja.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Sunnuntai 26.1.

Ihanaa pakkanen on lauhtunut!

Tänään nukuin pitkään ja nautin olosta lämpimän peiton alla. Aamupala oli taas proteiinipannukakkuja ja kofeiinitonta soijalattea. Aamupalan jälkeen on ollut vain rauhallista oleilua. Ajatukset ovat vielä eilisessä koulupäivässä ja uusia ideoita työstäessä sekä uuden nimen miettimistä. On ihana oppia uutta ja saada tietää asioille taustoja ja mistä ne tulevat. Vielä emme saaneet kotitehtävää, mutta jatkossa itsenäistä itseopiskelua ja tehtävien tekemistä itsenäisesti on niin paljon kuin oma aika antaa siihen mahdollisuuden.

Ihanaa sunnuntaita!

Lauantai 25.1.

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Paljon asiaa tuli heti sulatettavaksi ja uusia päiviä täyttyi kalenteriin. Ensimmäisen päivän jälkeen innostus vain kasvoi ja odotan jo innolla uusien asioiden oppimista. Koulun jälkeen menin vielä syömään blinejä vanhojen työkavereiden kanssa. Oli kiva kuulla heidän kuulumisiaan.

Sain päivästä paljon energiaa, vaikka kotona en ehtinyt tehdä enää mitään, mutta se, että olo tuntui hyvälle, on jo ihana asia.

Perjantai 24.1.

Voi mikä pakkanen vieläkin!

Kotona sattui vesivahinko. Harmaavesisäiliöön menevä putki oli jäätynyt. Kävin detox joogan jälkeen suihkussa ja menin muutamia tunteja myöhemmin alakertaan ja huomasin että vedet olivat nousseet teknisentilan lattiakaivosta ja vesi oli vaurioittanut lisää jo muutenkin kärsinyttä laminaattia. Onni oli se, että vika vihdoin löytyi sillä vesi on jo muutaman kerran noussut kynnykselle saakka ja ja kostuttanut myös alakerran laminaattia. Olen ihmetellyt mistä vesi tulee koska tilanne on pahentunut viikon aikana. Ei auttanut muu kuin tilata sulatusauto ja nyt kaikki on taas kunnossa ja lattia odottaa korjausta.

Lihakset olivat hiukan kipeät keskiviikon ja torstain treenistä, muuta se on vain hyvä merkki. Hyvää on myös se ettei varpaat ja sormet ole niin kylmät. Olen nukkunut paremmin kun olen rasittanut itseäni ja istuminen tuntuu mukavammalta. On sitä vaan mennyt niin huonoon kuntoon, mutta ei auta harmitella.

Olo on ollut aika samanlainen koko viikon. Ehkä hetkellistä pientä piristystä, mutta ei mitään suurempaa. Happi voisi tehdä hyvää ja odotan että pääsen ulos kävelemään ilman että saan yskän ja hengenahdistuksen heti kun menen ulos pakkaseen.

Torstai 23.1.

Ulkona on kaunista, kunhan saa vain katsoa ikkunan takaa.

Viikko on mennyt lepäillessä, ihan pakkasenkin vuoksi. Ulkona en ole ollut yhtään ylimääräistä.

Tiistaina ja keskiviikkoiltana oli pieni työkeikka ja tiistaina sain vietyä kenkiä suutarille. On kiva taas saada lempisaappaita huollettuna ja toivossa että pakkanen lauhtuu.

Muuten olen ollut kotona ja polttanut takkaa. Olen taas siivonnut ja järjestänyt kaappeja.

Olen myös suunnitellut tulevia ruokia ja treeniohjelmaa koska nyt ollaan tilanteessa, että jotain on tehtävä. Tuntuu että kova treeni ja kaloreidenlaskeminen ovat menneet hukkaan. Tilanne alkoi huonontua pikku hiljaa syyskuussa, mutta nyt uusien lääkkeiden myötä joita olen syönyt vasta 23 päivää, tilanne on huonontunut dramaattisesti. Hierojanikin sanoi, että jalkani tuntuvat erilaisilta kun mainitsin hänelle asiasta. Varsinkin polvien seutu on todella paha. Siksi uhmaan kaikkia annettuja ohjeita ja kiinnitän taas huomiota ruokavalioon ja kaloreihin. En koskaan pääse tästä kierteestä etten stressaisi asioista, varsinkin niistä jotka koskevat minua itseäni, jos en viihdy omassa kehossani, sehän on kaiken perusta.

Ihanaa pakkastorstaita!

Maanantai 20.1.

Edelleen on kova pakkanen!

En uskaltautunut ulos kävelylle näin kovalla pakkasella. Näin kova pakkanen ei tee hyvää keuhkoilleni. En tiedä syytä, mutta kylmä ilma tuntuu pahalle ja hengitys alkaa ahdistaa.

Viikonloppu meni rauhallisesti, vaikka lauantaina olin muutaman tunnin töissä. Muuten oli vain kotona, siivosin ja tein ruokaa.

Sain sunnuntaina kaksi jätesäkillistä tavaraa roskikseen ja muutamia kierrätykseen. Löysin myös vaatteita pesuun, jotka jatkavat sen jälkeen uutta elämää jossain muualla. Illalla iski vielä lattianpesuvimma. Iltaenergia on taas kohonnut ja huomaan, että alan yleensä siivota vielä yhdeksän jälkeen illalla. Se ei ole hyvä kun silloinhan pitäisi alkaa rauhoittumaan nukkumaan menoa varten.

Talokin alkaa olla jo lämmin. Olohuoneessa on hiukan alle 21 ja muualla n. 19 astetta. Tuntuu jo ihan mukavalle, kun ei tarvitse olla sisällä toppavaatteet päällä.
Pieni vesivahinko on tapahtunut teknisessä tilassa lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Ilmeisesti ilmastointilaitteen/vesivarajaan varoventtiili on päästänyt painetta ulos (päästää automaattisesti vettä pois niin paine laskee) ja vettä oli tullut sen verran paljon, että alakerran laminaattilattian alle on mennyt vettä ja nyt se vähän kupruilee kynnyksen kohdalta. Teknisessä tilassa on lattiakaivo, mutta kaatoja ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi ja vesi on päässyt lattiaa pitkin kynnykselle saakka. Eli sinnekin tarvitaan korjausta, kun saadaan ensin ”härveli” kuntoon.

Ihanaa alkanutta pakkasviikkoa!

Perjantai 17.1.

Pakkanen paukkuu nurkissa!

Anteeksi hiljaiseloni. Koko viikko on mennyt kotona palellessa ja luovuus hukassa.

Maanantain kirjoitustunnillakaan en saanut mitään järkevää kirjoitettua, ja ainakaan vielä tänään en ole keksinyt kotitehtävään mitään aihetta.  Kotitehtävä pitäisi olla valmiina sunnuntai-iltaan mennessä.

Kylmyys on piinannut taloa maanantaista saakka kun ilmastointi- ja lämminvesivaraaja meni rikki sunnuntaina. Tiistaista torstai iltapäivään saakka sisällä on ollut lämmintä 15 – 17 astetta, riippuen siitä kuinka paljon on ehtinyt polttaa takassa puita. Välillä lämmin vesi oli n. 25 asteista joten suihkuun ei tehnyt mieli mennä. Olen nukkunut legginsit ja pitkät villasukat jalassa sekä pitkähihainen paita päällä, untuvapeiton ja kahden huovan alla. Keskiviikkoiltana huoltomies ehti tulla katsomaan laitetta ja saikin sen toimimaan, mutta joutuu tulemaan uudelleen vaihtamaan kaikki sähköjohdot, sillä osa johdoista oli kokenut kovia. Laite on juuri ja juuri riittävä tämän kokoiseen taloon ja joutuu pakkasilla liian koville. Tämä tulee olemaan ongelma joka talvi.

Maanantai meni paperitöitä tehdessä ja siivotessa. Kävin myös kaupassa koska jääkaapissa oli vain valo. En kyllä löytänyt sinne kovin paljoa täytettä 😀 Illalla oli kirjoitustunti jossa en saanut mitään järkeviä sanoja paperille.

Tiistai meni englantia opiskellessa ja iltapäivällä lähdin töihin. Oli kiva nähdä asiakkaita ja kuulla heidän kuulumisia. Ilmakin oli pakkasta lukuun ottamatta ihana, aurinko paistoi ja ikkunan takaa ilma näytti lähes täydelliseltä ulkoilua ajatellen, mutta pakkanen!

Keskiviikko alkoi kynsihuollolla ja luovuin pitkistä ”stilettokynsistä” ihan käytännön syistä. Siivous on ollut hiukan hankalaa kun kärjet osuivat aina johonkin ja onhan ne hankaloittaneet myös kirjoittamista. Sitten odottelinkin huoltomiestä ja jätin tanssitunnin väliin ja jouduin siirtämään illan asiakkaan koska huoltomiehellä meni kolme tuntia ennen kuin uskalsi jättää laitteen minun seurakseni.

Torstai meni huilatessa sillä jostain syystä olin aivan poikki keskiviikon jälkeen. Lämmitin taloa koko päivän ja takka sai huilata vain sen hetken kun kävin kaupassa. Sainkin lämmön nousemaan 20 asteeseen mikä tuntui todella lämpimältä. Ilmastointilaitteen puhaltama lämmin ilma auttoi heti asiaa ja lämminvesikin alkoi olla niin lämmintä, että uskaltauduin illalla suihkuun. Oi mikä ihana tunne päästä pesulle ja kuinka lämmin olo sen jälkeen tuli.

Perjantai on ollut hemmottelupäivä. Aamupäivällä kävin hierojalla, sen jälkeen oli ripsihuolto ja kampaaja. Tukka sai taas uutta ilmettä kun tyvikasvu raidoitettiin ”aurinkoraidoilla”. Ilta on taas lämmitetty taloa ja huomenna onkin työpäivä.

Ihanaa viikonloppua!

Sunnuntai 12.1.

Ulkona on niin vieläkin kaunista.

Ensilumi tammikuu 2014

Viikko on mennyt kumman nopeasti, vaikka kalenterissa ei ole ollut montaa aktiviteettia.

Tiistaina olin vain kotona ja siivosin, järjestelin tavaroita, laitoin paljon tavaraa kierrätykseen sekä roskikseen. Ihanaa kun jaksan taas tehdä asioita ja saan niistä hyvän mielen.

Keskiviikko oli pitkästä aikaa kaupunkipäivä. Hoidin muutamia asioita, Kävin hieronnassa ja kävin kirja-alessa ja muutama kirja tarttui mukaan. Illalla oli vuoden ensimmäinen kirjoitustunti. Lääkkeet vaikuttavat selvästi myös sosiaaliseen elämään. Huomasin, että juttelen taas ihmisten kanssa, koska jaksan taas kuunnella myös vieraiden ihmisten asioita ja jakaa mielipiteitä muiden kanssa.

Torstai oli taas kotipäivä ja jatkoin siivoamista ja tavaroiden läpikäymistä. Kummallista kuinka sitä ei ole saanut pienimpiäkään askareita tehtyä kun jaksaminen on kadoksissa. Illalla kävin kuuntelemassa luentoa koskien tulevaa kiinalaista uutta vuotta. Mitä kaikkea pitää ja kannattaa ottaa huomioon ja tulevana puuhevosen vuotena.

Perjantai oli vuoden ensimmäinen työpäivä. Parasta olisi ollut vielä levätä koska pulssi ja verenpaine heittelevät edelleen, mutta olimme jo kerran siirtäneet aikaa. Päivä oli mukava ja onneksi ajoilma ei tullut niin pahaksi kuin ensin oli ennustettu.

Lauantai oli kaupunkipäivä hyvässä seurassa. Minulla on ollut kova ikävä kahvia enkä ole löytänyt kofeiinittomia kahvinpapuja lähikaupoista, joten oli lähdettävä keskustaan. Samalla kävimme lounaalla ja mistä muutakaan sitä osaisi lauantaina syödä lounaaksi kuin sushia 😀 Voi kuinka maistui hyvälle monen viikon tauon jälkeen. Sitten taas kirja-alen kirjoja penkomaan, ja taas löysin monta kirjaa mukaani. Löysin myös kahvia, kahta erilaista laatua. Ihanaa, sillä sunnuntai-aamuun kuuluu soijalatte ja proteiinipannukakut.
Aamulla otin ensimmäisen kerran kaksinkertaisen annoksen uutta lääkettä. Vähän jännitti millainen olo tulisi, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Sunnuntai on kauan odotettu pakkaspäivä. Olen suunnitellut pakastimen ja jääkapin sulattamista jo pitkään ja tänään sain sen tehtyä. Olen odottanut pakkaspäivää, että sain tavarat ulos kylmään, sillä en halunnut marjojen sulavan. Muuten olin saanut pakastimen kivasti tyhjennettyä. Samoin jääkapissa ei ollut montaa kylmää tarvitsevaa tuotetta ja nyt se odottaa huomista kauppareissua sillä siellä ei ole kuin valo 😀

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Maanantai 6.1.

Hyvää loppiaista!

Joulu on nyt virallisesti ohi. Onneksi seuraava on vasta vuoden päästä.

Viikonloppu on mennyt rauhallisesti kotona lepäillessä, vähän siivotessa ja ruokaa laittaessa.

Eilen kävin lyhyellä kävelylenkillä, enkä saanut siitä minkäänlaisia oireita. Tänään jätin kävelyn suosiolla väliin ihan vain kurjan ilman vuoksi.

Mitään kummempaa terveysruokaa en ole vielä tehnyt 😀 Avokadopastaa joka onnistui tällä kertaa todella hyvin, pinaatti-fetapiirakkaa, punajuurikiusausta (soijamaidolla kun kermaa ei ollut) ja vähän muita pienempiä välipaloja.

Avokadopasta2Avokadopasta1

Energiataso on edelleen hyvä ja ehkä hiukan kohonnut siinä mielessä, että touhuan lähes koko ajan jotain, enkä silti tunne väsymystä.

Verenpaineet ovat paremmat vaikka eilen illalla alapaine oli reippaasti yli 100, mutta tänään alapaine on ollut kummallakin mittauksella alle 90. Pulssikin alkaa olla lähes normaali, välillä jo alle 60, mikä on hyvä, sillä normaali pulssini on 48 – 55 välillä. Eli parempaan suuntaan ollaan menossa.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Luantai 4.1.

Vuoden ensimmäinen viikonloppu!

Torstaina sama positiivinen muutos jatkui ja olin todella yllättynyt kuinka nopeasti lääke alkoi vaikuttaa. Sain tehtyä monia asioita jotka ovat roikkuneet kesästä asti. Tuntui ettei aika mennyt niin nopeasti kuin aikaisemmin enkä tuntenut itseäni väsyneeksi tai rasittuneeksi. Silti lepäsin ja ottaa illan rauhallisesti.

Perjantai alkoi todella mahtavasti ja mietinkin kylämatkalla koska olo olisi viimeksi tuntunut niin hyvälle.

Kävin myös kylässä jossa minua odotti syntymäpäiväkakku joka oli täysi yllätys. Näin taas kuinka pikkutaapero oli kasvanut kolmessa viikossa ja vauhti oli kova. Telkkaria jo katsottiin kovasti ja jos tuli hiljaisempi kohta alkoi ”kitinä”. Muuten kyläreissu meni todella ihanasti, mutta join kolme tai neljä isoa kuppia kahvia. Se ei ollut hyvä juttu. Kotimatkalla puolen tunnin ajon jälkeen huomasin, että jotain alkaa tapahtua. Hengitys kiihtyi ja pulssi tykytti, kurkkua alkoi ”kuristaa” ja olo tuntui epämukavalta. Kotipihalla noustessani autosta, oikea korva meni lukkoon, silloin tiesin että verenpaineet on pilvissä.

Purin tavarat ja otin hiukan välipalaa. Olo tuntui todella kummalliselle. Mittasin verenpaineen, vaikka tiesin, ettei vielä olisi ollut oikea hetki sillä en ollut ehtinyt yhtään levätä ja rauhoittua, mutta tein sen kuitenkin. Alapaine oli lähes 100 ja yläpaine alle 140 ja pulssi oli yli 90. Menin lähes tunniksi sohvalle lepäämään ja ajattelin että se tasoittaa painetta ja pulssia. Mittasin hetki ylösnousun jälkeen uudelleen ja samoja lukuja tai vielä pahempia näkyi mittarin näytöllä. Ajattelin jo että nyt täytyy lähteä päivystykseen, mutta jäin kotiin. Ilta meni todellakin vain lepäillessä ja yö huonosti nukkuessa.

Eli ei kahvia lääkkeen kanssa!

Syntymäpäiväkakku

Lauantai alkoi pulssin mittauksella, se oli edelleen lähemmäs 100 ja sitä se on ollut tänään melkein koko päivän. Noin tunti sitten (klo 18) se oli 72 ja juuri äsken se oli laskenut jo 65:een. Verenpainetta en ole mitannut, sen jätän huomiselle.

Olen lähinnä lepäillyt ja kävin vain ruokakaupassa ja luontaistuotekaupassa ostamassa lisämagnesiumia rauhoittamaan oireita. Kävin myös kylässä, mutta tänään join teetä 😀

Onneksi ainakin nyt tuntuu, että olo alkaa parantua, mutta en silti stressaa itseäni mittaamalla verenpainetta.

Ihanaa viikonloppua!

Keskiviikko 1.1.2014

Hyvää vuoden ensimmäistä päivää!

Oma vuodenvaihteeni sujui rauhallisesti vaikka valvoin aika myöhään ja vuoden ensimmäinen ateria oli nakkeja ja perunasalaattia 😀

Näin kaksi todella kaunista ilotulitusta. Kyläyhteisö jossa asun, järjestää ilotulituksen lapsille klo 20.00 ja aikuisille klo 24.00. Ainakin tänä vuonna ne olivat suunnitellut ammattilainen, niin hienoja kummatkin olivat. Lasten ilotulitus oli pienempi, mutta varmasti mieluisa perheen pienimmille. Aikuisten ilotulitus kesti n. 10 minuuttia ja oli todella mahtava. Valitettavasti kuvia en ottanut ja tuskin ne olisivat edes onnistuneet tavallisella kameralla.

Tänään aloitin uuden lääkityksen. Menee varmasti viikko ennen kuin vaikutusta huomaa.

Olen levännyt ja tehnyt asioita tänään kuin hidastetussa filmissä 😀 Leivoin uusia sämpylöitä, jo toisen kerran, sillä haluan varmistaa sämpylöiden koostumuksen ennen julkaisua ja sen lisäksi tein raakaporkkanakakkua joka odottaa vielä jääkaapissa.
Olen pyyhkinyt kaikki keittiön kaapinovet ja laatikot sekä kissojen jälkiä. Tavoitteena on, että tänä vuonna jaksaisin itse siivota. Ruoka on ollut koko ajan terveellistä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta haluan panostaa siihen taas enemmän ja varsinkin tutustua raaka-ravintoon pienin askelin.

Uusi vuosi on siis alkanut rauhallisesti ja uusia ideoita suunnitellen tätä vuotta ajatellen. Eihän tästä ole muuta suuntaa kuin parempaan päin.

Ihanaa alkanutta vuotta!

Tiistai 31.12.

Vuoden viimeinen päivä ja haluan toivottaa kaikille iloista vuodenvaihdetta!

Itse lepäilen kotona ja katson naapureiden ilotulituksia.
Olo on jo parempi, olen vain ollut ja antanut mielen rauhoittua.

Itselleni suurin uudenvuoden ”lahja” oli tänään apteekissa, kun sain uudet lääkkeet. Aloitan uusien lääkkeiden ottamisen juuri sopivasti huomenna vuoden ensimmäisenä päivänä ja toivon todella kovasti saavani pian elämänilon, energian ja jaksamisen takaisin elämääni ja ennen kaikkea pääsisin taas liikkumaan.

Nautitaan illasta!

FBHappyNewYeat

Sunnuntai 29.12.

Tämä vuosi on kohta loppu!

Olen ottanut viikonlopun niin rauhallisesti kuin mahdollista. Perjantain jälkeen sydän on taas tykyttänyt sellaista vauhtia että huh huh. Sydänoireet alkoivat jo ennen joulua, mummon kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen. Nyt on myös verenpainemittari hankittu ja lukemat heittelevät sen verran paljon etten saa niistä mitään tolkkua. Joulun stressi on tehnyt tehtävänsä ja tässä on tulos.

Minun pitäisi saada itseni kuntoon ennen uuden lääkityksen aloittamista ja minulla on jo nyt sellaiset oireet jotka estävät lääkityksen käytön. Olen tästä syystä sairauslomalla ja ”pakkolevossa” koko ensi viikon, että saisin oloni rauhoittumaan ja uuden lääkityksen aloittaminen olisi mahdollista.

Onneksi en ole suunnitellut mitään uuden vuoden juhlia, vaan olin ajatellut levätä ja nyt se tuntuu vieläkin paremmalle päätökselle.

Kaikkea sitä pitikin vielä tulla vuoden viimeisinä päivinä!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Perjantai 27.12.

Vuoden viimeinen perjantai!

Vihdoinkin koitti odotettu päivä ja pääsin lääkäriin kuuntelemaan uuden elämän eväitä. Lääkärikuulumiset voit lukea ”Projekti” Kilpirauhanen ja Lisämunuaiset sivuilta.

Ihanaa oli kuulla se, että saan alkaa liikkumaan heti kun oloni tuntuu siltä, tosin rauhallisesti, mutta saan alkaa liikkua, ihanaa!

Päivä on ollut todella rankka, jo ihan ilmankin ansiosta, ja kyllä huomaan, vaikka jouluna lepäsin, reissu oli liian rankka ja kaikki se henkinen stressi ennen joulua ovat jättäneet jälkensä jaksamiseeni. Onneksi se on nyt ohi ja pääsen jatkamaan loppuvuoden askareita rauhassa.

Nautitaan vuoden viimeisestä viikonlopusta!

Torstai 26.12.

Hyvää tapaninpäivää!

Terveisiä Tukholmasta! Joulu on vietetty hiukan erilaisissa tunnelmissa kuin normaalisti. Joulusta minua muistutti vain kerran näkemäni Joulupukki. Jouluruokaa en syönyt kuin vasta tänään kylässä. Nautin kahdesta ihanasta illallisesta viinien kerta ja mikä tärkeintä hyvässä seurassa. Joulupäiväkävely sateisessa Tukholmassa oli sinänsä kokemus. Ihmisvilinä puuttui kokonaan ja kaduilla näkyi vain ulkoilevia pariskuntia ja koiranulkoiluttajia.

Nyt alkaa arki ja ruokailu täytyy taas saada ”ruotuun”. Aamun terveyspuuro on jo jääkaapissa odottamassa ja suklaat pysyvät laatikossa. Uutena vuotena voin herkutella suklaalla, mutta siihen se loppuu.

Huomenna minulla on lääkäri iltapäivällä ja todella toivon, että vihdoinkin olisi löytynyt ratkaisu ja oikea lääkitys. Haluan jo päästä liikkumaan ja nauttimaan elämästä. Uusi vuosi ja uusi alku elämälle, sitä ainakin toivon.

Ihanaa tapaninpäivä iltaa!

Tiistai 24.12.

Rauhallista joulua!

Joulu2013

Sunnuntai 22.12.

Vuoden lyhyin päivä on takana!

Lauantai ole henkisesti rankka päivä, mutta selvisin siitä. Lahjat on toimitettu, myös äidille aputontun välityksellä, kiitos! Ja sain äidiltä myös kassin jossa oli ihanat vaaleanpunaiset villasukat. Mummon luona kaikki meni hyvin, vaikka olin todella väsynyt kyläreissun jälkeen. Ilta meni lepäillessä ja päänsärkylääkkeitä syödessä.

Sunnuntai alkoi mukavasti, vaikka päivä ei taas lähtenyt ollenkaan käyntiin. Olo on ollut koko päivän todella väsynyt ja päätä on särkenyt, koko kroppa on ollut päästä varpaisiin puuduksissa. Toivottavasti olo paranee nyt kun kaikki etukäteen mieltä painaneet asiat on hoidettu.

Hyvän joulumielen sain nähdessäni kuinka iloisia Hesyn työntekijät olivat, kuin he saivat kissoille kaksi kassillista ruokaa ja ison säkin kissanhiekkaa ja oli kassissa myös suklaarasia. Tekeväthän he arvokasta työtä ja halusin ilahduttaa myös heitä.

Enää kaksi yötä jouluun!

Perjantai 20.12.

Voi kuinka pimeää!

Torstai oli vielä työpäivä. Lähdin heti aamusta liikkeelle ja tapasin ensin asiakkaan/ystävän jonka kanssa kävin Tampereella. Oli ihana taas keskustella ”aamukahvilla” ja syödä lounasta. Sen jälkeen sitten ”oikeisiin” töihin. Toisessa paikassa oli uusi perheenjäsen, koiranpentu 🙂 Oli kyllä niin söpö, että huh huh, mutta onneksi minulla on kaksi kissaa jotka eivät todellakaan halua uutta perheenjäsentä. Viimeisessä paikassa oli 3v. poika ja hän oli leiponut minulle pipareita ja koristellut ne myös itse. Tällaiset muistamiset ovat ihania. Kiitos kaikille mukavasta päivästä!

Päivä oli täydellinen ilman illan viimeistä puhelua mummon kanssa. Sain taas niin kovan ahdistuskohtauksen, että sydän hakkasi koko illan ja yön niin, että rintalasta oli aamulla kipeä. Sain myös niin kovan päänsäryn, että näkö heikkeni ja tuntui, että joku lyö minua päähän. Sain taas niskaani sellaista syyllistämistä ja ”itkua” siitä miksi en halua olla tekemisissä äitini kanssa. Olen luvannut mennä huomenna lauantaina mummolle ja hän oletti, että otan äitini mukaan. En todellakaan ota. Asiat eivät ole niin kuin ennen. Ei tämä ole minustakaan kivaa, mietin ja pohdin asiaa päivittäin ja kysyn itseltäni olenko tehnyt oikein, kun en halua olla äitini kanssa tekemisissä. Saan aina saman vastauksen. Olen, sillä mittani vain tuli nyt täyteen hänen minuun kohdistuvasta haukkumisesta, syytöksistä ja arvostelusta. Osa ehkä aiheesta, mutta suurin osa oli todella aiheetonta ja sellaista mitä äidin ei pitäisi sanoa tyttärelleen missään tilanteessa. Ainoa asia mitä toivoisin äitini tekevän, on pyytää minulta anteeksi. Sitä olen odottanut keväästä saakka ja saan odottaa vielä pitkään. Hän on ihminen joka ei tietääkseni ole koskaan pyytänyt keneltäkään mitään anteeksi eikä myöskään antanut vaikka, jotkut ovat sitä häneltä pyytäneet. Ikävää!

Perjantai alkoi päänsäryllä joka on jatkunut koko päivän ja kummallisella tunteella rinnassa, sillä rintalasta oli todella kipeä. Olin onnellinen, että sain yöllä vihdoin nukahdettua ja heräsin vasta kellon soittoon. Tänään oli käynti gynekologilla. Asia on vaivannut minua koko viikon, ja tänään sain siihen vastauksen. Onneksi olin ollut viimeksi lokakuussa gynekologilla, niin tiesin, että silloin kaikki oli vielä hyvin. Taas ja onneksi pääsin tälläkin kertaa säikähdyksellä, huh. Patti jonka vuoksi varasin ajan, on kohdunkaulansuun reunassa oleva limarauhanen (ovula nabothi) joka on ärtynyt ja turvonnut. Syytä siihen ei tiedetä. Samalla tutkittiin ultralla kohtu josta löytyi 3 cm pituinen myoma, jolle ei tehdä mitään. Kohdun limakalvot ja munasarjat olivat kaikki kunnossa. Onneksi!
Silti menen jatkossakin lääkäriin heti jos vähääkään mitään epäilyttävää tuntuu ja suosittelen sitä myös muille. Tänä päivänä ei voi olla liian ”herkkä” vaan kaikki poikkeava täytyy ottaa vakavasti.

Loppupäivä meni tonttuillessa Joulupukin apulaisena ja nyt kaikki on mutamaa lahjaa vaille paketissa. Piparit on leivottu huomista varten ja sitten vain kaupan kautta kylään. Sen jälkeen saan hengähtää hetken.

Rauhallista viikonloppua!

Keskiviikko 18.12.

Kummallinen joulukuu, ensin tulee lunta ja sitten se sulaa heti pois.

Viikko on ollut taas mielialojen vuoristorataa ja suuria kysymyksiä miksi ja koska tämä loppuu. Sunnuntaina meinasi mennä jalat alta ja sydän pysähtyä kun tunsin kohdunsuunkaulan reunassa patin. Juuri kun viime viikolla sain toivoa siitä, että vihdoin saattaisi olla tiedossa apu olooni ja sen kohentumiseen. Olin siitä jo iloinen ja toiveikas, että saisin oman itseni taas takaisin. Niin ei! Onneksi sain perjantaille ajan omalle gynekologille. Siihen asti elän taas epätietoisuudessa.

Viikko on ollut niin kiireinen ja vauhdikas ja olen saanut paljon muuta ajateltavaa, onneksi. Olen tavannut ihania asiakkaitani ja saanut monelta lahjoja ja kukkasia. Itse olen myös palkinnut omat asiakkaani, niin kuin kaikkina aikaisempinakin vuosina.

Huomenna olen vielä koko päivän tienpäällä ja perjantaina aamupäivällä on lääkäri ja sen jälkeen jos mitään odottamatonta ei tapahdu, hoidan viimeiset Joulupukin apulaisen tehtävät. Lauantaina lahjat pitää laittaa eteenpäin, että ne ehtivät oikeisiin osoitteisiin ennen aattoa.

Mukavaa loppuviikkoa!

Sunnuntai 15.12.

Lumi peitti maan! Ja joulukuu on jo puolessa välissä.

Perjantai meni asiakkaan luona ja sain taas nähdä pientä nyyttiä. Nyytti oli kasvanut neljässä viikossa niin paljon, etten meinannut tunnistaa. Päivä oli ihana ja onneksi ilmakin parani iltapäivää kohden ja kotimatka taittui jo ihan mukavasti aamupäivän myrskytuuleen verrattuna. Illalla oli vuorossa ruokakauppa ja viikonloppuun valmistautuminen.

Lauantai aamupäivä meni siivotessa sillä päivällä pikkupojat tulivat yökylään. Leivoimme pipareita ja koristelimme piparit. Päivä meni vauhdikkaasti.

Sunnuntai aamupäivä meni vielä lapsia hoitaessa ja sen jälkeen olikin vuorossa kodinhoitoa kun lapset lähtivät kotiin. Viikonloppu on mennyt niin vauhdikkaasti, että voin vaan ihmetellä ajan kulua.

Huomenna on aamupäivällä hieroja ja illalla viimeinen kirjoitustunti tänä vuonna. Sitten alkaa harrastusten kanssa joululoma.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Torstai 12.12.

Viikko on taas lopuillaan!

Kauheaa kuinka aika menee nopeasti. Juurihan oli maanantai ja nyt jo torstai.

Viikoin suurin uutinen tuli eilen postissa. Viime torstain lääkärin ”oharin” jälkeen postissa tuli eilen keskiviikkona kirje lääkäriltä, laskun kanssa! Siinä oli edellisten kokeiden tulokset ja selvitys tilanteesta, sekä pyyntö varata aika vastaanotolle jatkotoimenpiteitä varten. Onneksi varasin ajan jo viime torstaina, kun kiukku iski ja tiesin, etten saa mitään tietoa ja ajattelin että ei auta muu kuin varata aika. Sen mitä diagnoosista ymmärsin T4v ja T3v vaste on huono ja varsin merkittävä koska oloni on se mikä on. Kortisoli oli kai ihan ok, jos oikein ymmärsin. Ja lopussa oli maininta että yhdistelmälääkitys on perusteltu. Tämä oli hyvä tieto, sillä se varmisti minulle se, etten ole luulosairas omasta voinnistani. Nyt vaan odotellaan kontrolliaikaa joka on 27.12.

Tiistai meni työn merkeissä. Olin koko päivän saman asiakkaan luona sillä myös hänen tytär tuli uutena asiakkaana. Välillä söimme ja kahvittelimme ja sitten taas jatkoimme. Oli mukava päivä.

Illalla kotimatka oli aika huono. Sumua oli moottoritiellä niin paljon, ettei nähnyt eteensä kuin ehkä 20 metriä ja välillä satoi jalkarättejä. Onneksi pääsin turvallisesti kotiin.

Keskiviikko meni osaksi kaupungilla ja vanhaa työkaveria tapaillessa. Juttelimme kolme tuntia kuulumisia ja ihmettelimme maailman menoa. Sen jälkeen kotiin syömään ja hiukan lepäämään sillä energiat oli taas aika vähissä enkä olisi millään jaksanut lähteä enää kirjoittamaan (tämä on kerran kuukaudessa), mutta onneksi menin, sillä se piristi mieltä.

Vaikka viikko on ollut mukava, väsymys on taas vaivannut minua. Eikä asiaa ole helpottanut se että olen joka ilta ollut kotona yhdeksän ja kymmenen välillä. Tänään menee vielä myöhään, mutta sitten helpottaa. Onneksi saan työstä niin paljon ja jaksan tehdä asioita sen voimalla. Työ on minulle terapiaa.

Ihanaa torstaipäivää!

Maanantai 9.12.

Lumi, peittänyt on maan. Kaunista.

Viikonloppu on ohitse ja paljon uusia kokemuksia on takana.

On keilattu ja käyty drinkkibaarissa. On syöty Suomalainen metsäretki cocktailien kera. On vietetty ilta ”yökerhossa” ja käyty nakkikioskilla. Sunnuntaiaamu kaupunkikävelyllä ja aamupala nautittu kahvilassa. Iltapäivällä nautittu brunssi ja lisäksi hiukan shoppailua ennen kotiin lähtöä. Tuntui että olisi viettänyt oikean kaupunkiloman.

Sivuvaikutuksena tästä aiheutui taas kerran sen että kaupunki on minun paikka asua vaikka maalla on ihanan rauhallista ja hiljaista. Niin kaupunkilainen vain olen. Lähellä oli ettei kurvannut ovesta sisään, kun huomasi asuntoesittelykyltin kadulla 😀

Lisäksi tutustuin ihmiseen jonka olen tuntenut vuosia, mutta…emme vain ole löytäneet yhteistä ”aaltopituutta”. Hän tuntui oikein mukavalle ja olen erittäin iloinen, että sain tutustua häneen paremmin ja että tähän tuli oikea tilaisuus.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Perjantai 6.12.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaunista, puhdas lumi on peittänyt maan.

Maanantai oli asioiden hoitopäivä ja illalla kirjoitustunti jossa tutustuimme runoihin ja lyhyisiin tarinoihin. Oma kirjoitukseni sujui yllättävän hyvin enkä saanut mitään korjausehdotuksia. Tuntui hyvälle kun oli onnistunut omassa tehtävässään.

Tiistai oli kaunistautumispäivä. Ensin oli englannintunti ja sieltä suoraan kaunistautumaan. Tukka sai aivan uuden tyylin. Niska tai oikeastaan koko takaosa on niin lyhyt, etten muista koska minulla olisi ollut näin lyhyt tukka. Vuosi sitten hiukseni olivat lähes peppuun saakka ja nyt tuskin senttiäkään 😀 Ennen sain juhliin ihania kampauksia, mutta nyt se ei ole enää mahdollista niin kampaajani teki pantterikuosin taakse. Muuten hiukseni ovat edelleen vaaleat. Onhan tämä hiukan outoa, mutta olen vuoden aikana huomannut että hiukset kasvaa. Saa nähdä mitä keksimme jouluksi.

Keskiviikko oli odotettu päivä. Pääsin ensi kertaa Tampereelle ja oppaanani toimin ystävä/asiakas joka on työskennellyt Tampereella. En ole koskaan ollut Tampereen keskustassa. Vain Särkänniemessä ja kerran markkinointikokouksessa Tampereen ulkopuolella johon mentiin liittymästä 39/40 😀 Voin sanoa että Tampere ylitti kaikki odotukseni. Ihmiset ja varsinkin myyjät olivat todella ystävällisiä ja juttelivat kaikenlaista. Kaupanpäällisiksi sain enemmän tavaraa kuin ostin 😀 Ja tämä ystävällisyys näkyi joka paikassa. Kahvilassa ja lounaalla oli ihan eri tunnelma kuin esim. Helsingissä. Pidin vanhoista rakennuksista vaikka en ehtinyt nähdä keskustasta kuin pienen osan. Voin sanoa että ihastuin Tampereeseen todella paljon. Aikanaan Tukholma oli lähes minun toinen kotikaupunki Helsingin lisäksi ja löysin Tampereelta paljon yhteistä Tukholman kanssa. Toivon että Tamperelaiset ottavat tämän kohteliaisuutena. Sovimmekin jo kevätretken touko-kesäkuulle. Päivä oli ihana!

Torstai oli yleisesti ottaen mukava päivä joka valitettavasti latistui iltaa kohden.

Aamupäivällä olin hierojalla ja sen jälkeen kävin kahvilla ja ostin joulukortit. Samalla katselin kaikkia sisustustarvikkeita ym. ja kävin ruokaostoksilla Herkussa. Siihen saakka päivä oli ihanan rauhallinen. Sitten alkoi odotus joka ei loppunut.

Lääkäri teki ”oharin” enkä saanut mitään tietoa labrakokeista enkä muistakaan jatkotoimenpiteistä. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin varata uusi kontrolliaika joka on VASTA 27.12. Nykyiset lääkkeeni riittävät juuri siihen asti. Kiva maksaa taas lääkärinpalkkio lähes turhasta käynnistä!

Voisinko sanoa että vähän kiukutti!

Olin sopinut illaksi muuta menoa ja nyt kaikki jäi. Oli tosi tylsää perua kyläreissu 😦

Huomenna on minun ainoat pikkujoulut ja vaikka suunnittelemani vaatteet eivä edelleenkään tunnu hyviltä en anna sen pilata päivää enkä iltaa. Menen niillä mitkä tuntuvat hyville ja laitan hiukan enemmän koruja tms. jotta saisin asusta juhlallisemman. Yläosan hain eilen pesulasta ja sen on nyt hienosti siistitty ja silitetty, parempi kuin uutena.

Yhteenvetona viikko on ollut kiireinen, mutta ihana ja Rakastuin Tampereeseen 😀

Kirjoitan seuraavan kerran joko sunnuntaina illalla tai maanantaina.

Ihanaa talvista viikonloppua!

Sunnuntai 1.12.

Joulukuu!

Lauantai alkoi vielä pönttön kanssa wc:ssä 😀 Onneksi oli viimeinen näytekerta. Sain lähes koko pöntön täyteen, jota kummastelin suuresti. Paljoa enempää sinne ei olisi mahtunut 😀 Sitten labraan ennen klo 11:sta ja torstaina kuulen tulokset.

Sen jälkeen takaisin kotiin ja syömään lounasta ennen ensimmäistä hot yoga tuntia. Hiukan mietitytti lähteä joogaamaan, sillä selkä ja lonkka eivät ole olleet vieläkään kunnossa. Olin kuitenkin ilmoittautunut ja maksanut tunnin jo monta viikkoa sitten.
Hot yoga kiinnosti minua jo silloin kun Helsingissä oli vain yksi hot yoga sali.  Silloin kaikki tunnit olivat heti niin täynnä, etten mahtunut mukaan ja sitten se vain jäin odottamaan parempia aikoja. Nyt pääsin vihdoin kokeilemaan lähes kolme tuntia tätä ihanaa lämpöä. Vaikka en ole enää vuosiin joogannut säännöllisesti asanat tuntuivat heti mukavilta eikä selkä ja lonkka tuntuneet kovin ”suuttuvan” asanoista. Tietyt kiertoliikkeet piti kuitenkin tehdä varovasti ja pelkästään vasemmalla jalalla seisominen oli vähän tuskaista. Muuten tämä lähes kolmen tunnin jooga sessio meni yli odotusten. Seuraava ajatus oli, että miten aamulla, mutta kaikki hyvin. Yllättävää oli se, etteivät hikipisarat ainakaan ensimmäisellä kerralla tippuneet nenänpäästä vaikka muuten kyllä hiki tuli pintaan. Ihanaa!

Sunnuntai on mennyt lähinnä lepäillessä ja taas kerran pyykkiä pestessä ja vähän siivotessakin. Perjantain siivouksen ja eilisen joogan jälkeen flunssaoireet taas muistuttivat liiasta ”rehkimisestä”. Harmillista että keho reagoi niin voimakkaasti. Ihanaa kuitenkin on eilisen jälkeen ollut se, etten tarvinnut yöllä lisäpeittoa enkä pitkähihaista yöpaitaa ja sukkia. Tänäänkään en ole palellut, vaikka varpaat ja sormet ovat aika ajoin olleet viileät.

Eilisen joogan antamasta energiasta olen saanut taas yhden laatikon käytyä läpi varastosta ja järjestettyä ne joko kierrätykseen, roskikseen tai ”säästä” laatikkoon. Tänään oli vuorossa osa sisustustarvikkeita joita minulla löytyy yhden pienen putiikin verran. Olen aina pitänyt sisustamisesta ja sen myötä myös sisustustavaraa on kertynyt luvattoman paljon.

Huomenna alkaa taas uusi viikko ja tiedossa paljon kaikkea kivaa 😉

Ihanaa joulukuun ensimmäistä iltaa!

Perjantai 29.11.

Voi mikä ihana aurinko!

Aamu alkoi taas vauhdikkaasti. Nopeat aamutoimet ja sitten labraan. Tänään menin yhdeksän jälkeen, koska viime perjantaina oli ruuhkaa. Pääsinkin heti kun olin oPönttöttanut vuoronumeron. Kolme putkiloa luovutin taas verta. Eilen sain mukaan pönttö johon kerään 24h pissit (kaikki). Tänään sitten pönttö seuraksi aina kun käyn vessaan ja vielä huomenna aamulla viimeiset. Sitten palautus aamupäivällä labraan ennen klo 11 jolloin näytteet haetaan. Tänään otettiin myös kortisoli, sillä halutaan tarkastaa stressitason tila ja tämä virtsakoe on myös stressitason mittaamiseen. Toivottavasti parannusta en kesäkuisiin tuloksiin.

Kokeilin tänään juhlavaatteita ja totesin että vielä on tehtävää, että vaatteet tuntuvat mukavalta. Päätinkin nämä neljä päivää hiukan muunnella dieettiä ja syödä samoja raaka-aineita, mutta hiukan suurempia määriä ja illalla oikea normaali ruoka. Kahvia ja teetä saan juoda näinä neljänä päivänä. Tiistaina uusi kolmen päivän kuuri vaikka keskiviikko menee vähän ”pieleen” sillä olen Tampereella. Retki on sovittu jo kauan sitten ja olen odottanut sitä kovasti. Silloin syön päivällä jotain kevyttä ja juon kyllä kahvia.

Lihaskuntoharjoituksia vaan joka päivä ja suklaata vain lauantaina, niin eiköhän ne vaatteet ala sopia 😀

Ihanaa perjantaita!

Torstai 28.11.

Kiva että oli taas valoisa ja kuiva päivä!

Lääkärissä on käyty ja huomenna taas labraan. Kaikki ei ole kunnossa vaikka pitäisi. Rauta-arvot olivat kohonneet ja ihan ok, mutta vielä saan tankata varastoja. Rautaa otan jatkossa yhden kapsulan päivässä entisen kolmen sijaan. Kilpirauhasarvot olivat viitearvojen sisällä, mikä tarkoittaa, että lääkitys on kohdallaan. Jeeee!

Koska oloni ei vastaa tämänhetkisiä arvoja epäillään, ettei kehoni pysty muuntamaan T4 ja T3 oikeaan muotoon, eli minulla olisi muunto-ongelma (biokemiallinen häiriötila).

Koko teksti on luettavissa ”Projekti” Kilpirauhanen ja lisämunuaiset sivulta.

Lääkärin jälkeen menin hierojalle ja sieltä tulin suoraan kotiin syömään ”lounasta”.

Dieetti on mielestäni mennyt hyvin eikä minulla ole ollut vaikeuksia noudattaa sitä. Ainoa mieliteko oli eilen illalla ennen meditaatiota, silloin alkoi tehdä mieli suklaata, mutta en antanut periksi. Sanoin vain itselleni ”lauantaina saat ottaa suklaata” 😀 Tänään on dieetin viimeinen päivä ja saa nähdä miltä vaatteet tuntuvat päällä kun huomenna kokeilen. Toivottavasti hyvältä.

Tämän dieetin myötä olen löytänyt monta kivaa makuyhdistelmää. Eilen nakit porkkanan ja parsakaalin kanssa oli todella maukasta, vaikka yleensä en syö nakkeja kuin kerran tai kaksi vuodessa. Sitten oli lämmitetty omena ja banaani jäätelön kanssa, nammm, siihen vielä (tulevaisuudessa) vähän paahdettuja pähkinöitä 😀

Aamupala 28.11.13 Lounas 28.11.13 Päivällinen 28.11.12 Jälkiruoka 28.11.13

Ihanaa tortai-iltaa!

Keskiviikko 27.11.

Huomenna on lääkäri aamulla klo 10. Saa nähdä mitä labrakokeet kertovat. Oloni ei ole edelleenkään hyvä joten odotan uusia ohjeita. Oireita on niin paljon jotka olen listannut huomista varten. Toivottavasti niistä olisi jotain apua lääkärille.

Huomenna iltapäivällä kirjoitan lisää miten jatketaan tästä eteenpäin.

Dieetti jatkuu. Olo on yllättävän hyvä, ellei ota huomioon huonosti nukutun yön jättämää vetämätöntä oloa. Tänään lihaksia jomottaa ja illalla olisi tanssitunti. Toivottavasti olo paranee päivän aikana, niin saan lähdettyä tanssimaan.

Aamupala 27.11.13Lounas 27.11.13Päivällinen 27.11.13Jälkiruoka 27.11.13

Ihanaa keskiviikkoa!

Tiistai 26.11.

Voi kuinka ihana ilma on ollut eilen ja tänään!

Sunnuntai meni lepäillessä ja kyläillessä. Ai mutta kävinhän keskustassa syömässä kun niin kauniisti pyydettiin 😀 Jäi siis punajuurikiusaus tekemättä. Sen vuoro on ensi perjantaina.

Sunnuntai meni vielä harmitellessa perjantain tapahtumia. Mietin oikeasti ettei minulla ole kuin asiakkaat ja tuleva opiskelu mitkä pitävät minut Suomessa. Minulla on ollut aina haave asua ulkomailla ja alan oikeasti miettimään vakavasti sitä vaihtoehtoa. Yhtä yksinäinen olisin jossakin muualla kuin nyt olen Suomessa. No aika näyttää, ei hätiköidä!

Maanantai oli päivä jolloin huomasin, etten jaksa enää tätä touhua etten saisi tehdä mitään ja rasittaa itseäni. Tylsistyn ja pitkästyn kotona. Vaatteet eivät mahdu päälle tai ainakin kiristää. Kroppa on rupsahtanut samoin naama. Ei tästä tule mitään! Itsenäisyyspäivä/pikkujoulujuhlat lähestyvät ja uusia vaatteita en osta, sillä niitä on jo ennestään aivan liikaa. Eli se on armeijadieetin paikka, sanoi lääkäri mitä tahansa ja lisäksi vähän lihaskuntotreeniä päivittäin. Jos kolmen päivän dieetin jälkeen vaatteet eivät vielä tunnu hyvälle, ehdin vielä olla toiset kolme päivää dieetillä. Dieetti alkaa tiistaina sillä aamupalaa varten kotoa löytyi kaikki.
Eihän minun tarvitse jatkaa mitään kuuria kuin sen aikaa, että vaatteet ovat hyvännäköiset ja tuntuiset sen yhden illan.

Vaakaan en uskalla mennä, etten masennu. Joten tällä kertaa mittarina ovat vaatteet jotka haluan laittaa juhliin.

Maanantaina oli jo ensimmäinen kevyt lihaskuntotreeni. Ensin tärinälaitteella 5 min, sitten pepputreeniä, vatsalihaksia ja punnerruksia. Kyllä minun täytyy tällainen treeni pystyä tekemään. Illalla tuntui mukavalle ja olo tuntui paljon lämpimämmältä kuin olin tehnyt jotain 🙂

Tiistai alkoi englannintunnilla ja sen jälkeen pieni taidenäyttely. Sitten kauppaan ostamaan dieetin tarvikkeita. Aamupala oli herkullinen samoin lounas vaikka aluksi leipä ja tonnikala tuntuivat aika kuivalta. Leivän paahdan sillä en pidä kovin paljoa paahtamattomasta leivästä. Illalla on broileria, papuja ja banaania, omenaa sekä jäätelöä.

Aamupala 26.11.13Lounas 26.11.13Päivällinen 26.11.13Jälkiruoka 26.11.13

Ihanaa tiistaita!

Lauantai 23.11.

Ihanaa kun tänään oli kuivaa ja aurinko paistoi!

Perjantai alkoi vauhdikkaasti. Nopeat aamuvalmistelut ja sitten labraan. Ihme ja kumma, vielä ennen yhdeksää labrassa oli jonoa, ei pitkä, mutta minua ennen oli seitsemän. Sitten kun oma vuoroni tuli, pääsin mukavalle hiukan vanhemmalle naiselle. Kolme putkiloa verta tuli sitä vauhtia, että tiesin jo heti, että rauta-arvoni eivät todennäköisesti ole vieläkään kunnossa. Kun näytteet oli otettu sanoin ”ihanaa nyt pääsen syömään ja ottamaan lääkkeet” hoitaja hymyili ja antoi minulle mehutetran (joka oli todennäköisesti tarkoitettu lapsiasiakkaille) ja sanoi ”tässä vähän matkaevästä niin saat verensokerit kuntoon”. Ihanaa palvelua 🙂

Tulin kotiin aamupalalle ja valmistauduin työpäivään. Minulla oli yksi työ keskustassa.

Vaikka päivä oli ihana, sitä varjosti eräs asia, jota en todellakaan olisi toivonut, mutta varoituskellot ovat soineet kyseisen henkilön kohdalla jo syksyllä, jolloin hän jäi kiinni valehtelusta päin naamaa. Valitettavasti hänestä varmistui asioita jotka vain tukivat omia havaintojani ja samalla myös varmistui pelko siitä mitä olin jo aavistellut, hän on puhunut minusta selkäni takana. Tämä ”ystävä” on pettänyt luottamukseni nyt todella pahasti ja joudun punnitsemaan kaikki ne asiat joita hän on minulle puhunut uudelleen ja niiden todenperäisyyden. Hän oli jo neljäs ihminen tänä vuonna joka pettää luottamukseni 😦 Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset eivät vain jaksa näytellä vuosia olevansa jotain muuta kuin mitä ovat. Itse en tällaiseen alennu, jos en kelpaa ”ystäväksi’” tällaisena kuin olen, en ala sen vuoksi näyttelemään olevani jotain muuta, jotta saisin muiden hyväksyntää tms. Olen ennemmin yksin ilman ystäviä.

Lauantai oli taas mukava päivä kaupungilla. Lounaaksi sushia ja vähän ikkunaostoksia ja illaksi hyvää suklaata. Sitten vielä soijalatte ennen kotiin lähtöä. Kotimatkalla vielä ruokakauppaan ostamaan soijamaitoa aamuksi ja huomista ruokaa mikä on yllätys yllätys punajuurikiusausta ja ”karkkipussi” joka sisältää kuivattuja goji marjoja, mulperi marjoja ja inkamarjoja. Eli täydellistä superfoodia 😀

Illalla on elokuvailta ja saa nähdä tuleeko mukaan suklaa vai marjat tai ehkä kummatkin 😉

Ihanaa lauantai-iltaa!

Torstai 21.11.

Kyllä oli harmaa ja sateinen päivä.

Eilen jätin tanssitunnin väliin ja se oli oikea päätös. Tänään on ollut paljon parempi päivä ja hieronnan jälkeen pääsin kävelemään ihan normaalisti ilman suurempaa kipua. Toivottavasti olo on myös huomenna hyvä.

Aamu oli hiukan hankala huonosti nukutun yön jälkeen. Aamulla tuttavani tuli käymään ”auringossa” ennen töihin lähtöä ja vaihdoimme kuulumisia. Tietyt asiat ovat painaneet kummankin mieltä ja teki hyvää jakaa ajatuksia. Luulen, että kummankin päivä lähti sen jälkeen paremmin käyntiin. Ainakin omani.

Kaupungilla oli tosi kurja keli. Vettä satoi lähes koko päivän ja tuntui että ihmiset ovat todella kiukkuisia. Näin myös normaalia enemmän aggressiivisia ihmisiä enkä tarkoita nyt pelkästään laitapuolen kulkijoita vaan myös ihan tavallisia ihmisiä.

Hieronnan jälkeen sain mukavaa energiaa. Sain muutaman tylsän asian hoidettua pois. Luulen että saan jotain muutakin tehtyä vielä tänään. Keittiössä odottaa laatikoiden uudelleen järjestely joka on jo suunniteltu mutta odottaa vielä toteutusta.

Tänään täytyy muistaa, ettei saa syödä enää kahdeksan jälkeen sillä aamulla on labra ja ensi torstaina lääkäri. Toivottavasti saisin jo luvan liikkua. Luulen että suurin syy vetämättömään olooni on liikkumattomuus. Miten muuten stressiä voi purkaa kuin liikkumalla? Sitä olen miettinyt koko syksyn. Kesällä liikkuminen ei edes ollut mielessä, mutta nyt kun olo on jo selkeästi parempi, todella kaipaan sitä. Osaksi myös siksi koska vaatteet mahdu enää päälle tai eivät ainakaan tunnu mukavilta ja koko ajan on turvonnut olo. Eikä ihme!

Ihanaa torstai-iltaa!

Keskiviikko 20.11.

Aika menee aivan liian nopeasti!

Kymmenen päivän päästä alkaa joulukuu. Ei voi olla totta!

Vielä tänään on työpäivä ja sitten alkaa pieni ”loma”. Silloin lupaan kirjoittaa ahkerammin. Poden huonoa omaatuntoa siitä etten ole ehtinyt kirjoittaa.

Sunnuntai meni lepäillessä. Aamupäivällä ehdin hiukan katsoa kierrätykseen ja poltettavaksi meneviä muistoja. Sainkin aikamoisen kasan muistoja hävitettyä sunnuntaina täydenkuun seremonian aikana. Seremonia olikin hyvä suorittaa usean tunnin sähkökatkoksen aikana. Olo keveni ainakin hetkellisesti kun päästin irti muistoista ja niihin liittyvistä ihmisistä, mutta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä näin kyseisistä henkilöistä painajaisia. Heräsin muutamaan kertaan siihen, että haukoin henkeä ja sydän hakkasi niin, että luulin sen kohta pysähtyvän.
Koko sunnuntain kärsin edelleen kovista kivuista ja olin lähes rampa, muuhun kipu ei kuitenkaan vaikuttanut kuin vauhtiin.

Maanantai minulla oli kynsihuolto ja samalla hoidin kaupungilla asioita. Kaikkia en ehtinyt joten loput jäi huomiselle. Sain taas kauniit talviset jääkynnet 😉
Illalla oli maanantain kirjoitustunti, jossa käsittelimme novellin alkuja ja loppuja ja mitä hyvä novelli pitää sisällään. Kotitehtäväksi tulikin jatkaa edellistä kotitehtävää joka piti olla pikkutarkka kuvaus ja nyt tämän ympärille tulee tehdä novellimainen tarinaan.

Tiistai oli pitkä päivä.  Englannin tunti heti aamusta ja sieltä suoraan töihin ja olin vasta myöhään illalla kotona. Kaikesta huolimatta päivä oli mukava. Ainoa että jo maanantaina hiukan paremmaksi tullut selkäni oli taas niin kipeä että hädin tuskin pääsin autosta ylös.

Keskiviikkoa on onneksi hiukan rauhallisempi päivä. Menen vasta iltapäiväksi töihin ja sieltä suoraan tanssitunnille jos selkäkipu sen sallii. Nyt tuntuu että ei ole hyvä ajatus, mutta katsotaan miltä töiden ja kahden tunnin automatkan jälkeen tuntuu.

Tämä taulu lähtee tänään asiakkaani tyttärelle. Taulu on ilahduttanut minua monta vuotta vanhassa kodissani aamuisin, kun olen valmistautunut uuteen päivään. Nyt taululle ei ole löytynyt sopivaa paikkaa ja haluan taulun edelleen ilahduttavan jotakuta.

HelloKitty

Lauantai 16.11.

Anteeksi hiljaiseloni!

Hui kuinka nopeasti viikko on mennyt.

Viikko on ollut todella kiireinen ja kalenteri melkein luvattoman täysi, mutta kaikesta huolimatta takana on ihana viikko. Tosin terveys alkaa muistuttaa levon tärkeydestä ja selkä ja lonkka ovat todella huonossa kunnossa, mutta en anna sen haitata elämää.

Tällä viikolla olen meditoinut joka päivä noin 20 min. Liityin nettivalmennukseen jossa tulee joka päivä uusi aihe ja mantra. Olenkin nukkunut kivuista huolimatta hyvin koko viikon.

Maanantai oli tukan ”korjaus” päivä. Kampaajani laittoi tukkaan lisää vaaleita raitoja ja loppu tulos oli sen verran ”valoisa” että pärjään sillä muutaman viikon. Samalla reissulla keskustassa tein yhden työn.

Maanantai illan kirjoitustunnin jouduin jättämään väliin.

Tiistaina oli englantia ja loppu päivä meni töiden merkeissä. Oli kiva nähdä asiakkaita ja jutella kuulumisia. Mukava päivä 🙂

Keskiviikko oli asioiden hoitopäivä ja samalla kävin hierojalla hoidattamassa alaselkääni ja lonkkaa jotka ovat kipeytyneet entisestään. Suurin syy tähän on liikkumattomuus. Pepussa on suuret lihakset ja kun en ole niitä treenannut toukokuun jälkeen ne alkavat kramppaamaan koska ovat heikentyneet niin paljon :(. Muutenkin kroppani alkaa rapistua ja lihakset häviävät viikko viikolta.

Illalla oli kirjoitusilta johon kokoonnumme noin kerran kuukaudessa.

Torstai on ”työpäivä” sillä tein myös vähän töitä, mutta suurimman osa ajasta keskustelimme ja söimme lounasta ja kahvittelimme. Ihanaa että on tullut tällaisia ystävyys-asiakassuhteita jotka ovat enemmän tapaamisia.

Perjantai on samoin ”työpäivä”. Treffasimme asiakkaani kanssa kahvilassa ja söimme lounasta ja sen jälkeen alkoi varsinainen työ. Kun työt oli tehty, istuimme vielä iltapäiväkahville ja juttelimme ja suunnittelimme jo ensi vuotta 🙂

Lauantai oli erilainen lauantai. Selkä- ja lonkkakivuista huolimatta menin varaamalleni tanssitunnille ja sen jälkeen vielä oli vielä venyttelyä lähes tunti. Tanssiminen oli ihanaa ja siitä tuli niin hyvä mieli. Venyttely oli enemmän joogaa, mutta se ei minua haitannut. Tanssitunnin jälkeen olenkin ollut ihan rampa. Liikkumaan pääsen vain särkylääkkeiden avulla ja rappuset kuljen kuin 100v. mummo 😀

Samalla söin kaupungilla lounaan hyvässä seurassa ja lämmittelin lonkkaani verkkaisella ”hiippailulla” kaupungilla 😀

Niin ja kävin maksamassa hot jooga workshopin joka on muutaman viikon päästä. Toivottavasti olen jo silloin kunnossa.

Illaksi on varattu karkkia leffailtaa varten

Ihanaa viikonloppua!

Sunnuntai 10.11.

Sataa tai paistaa, ilma ei osaa päättää.

Olen kärsinyt torstaista saakka aivan käsittämättömästä väsymyksestä, lihas- ja selkäkivuista ja päänsärystä joka on minulle todella harvinaista. Torstain kävelyn jälkeen olen ollut suorastaan kuolemanväsynyt. Nyt taas muistan, etten saa liikkua. Tämä on palkka siitä, kun yritän olla reipas ja huolehtia itsestäni.

Viikonloppu on ollut tunteiden vuoristorataa.

Perjantai oli kaunistautumista ja hiukseni saivat uuden värityksen, joka ei syystä tai toisesta halunnut pysyä vaan valui viemäriin. Huomenna teemme korjauksia ja katsomme mitä saamme aikaan.

Lauantai oli ihana päivä kaupungilla hyvässä seurassa. Lounaaksi sushia ja ihana iltapäivä teehetki aivan uudessa paikassa joka ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Illalla oli vuorossa leffailta ja iltapalana teetä, juustoja, pähkinöitä ja hedelmiä. Ihanan päivän ja illan ”pilasi” nukkumaan mennessä iskenyt ahdistus. En saanut nukuttua juurikaan ja kyyneleet vaan valuivat vaikka kuinka yritin rauhoittua.

Sunnuntai on ollut erittäin vaikea päivä. Ahdistus ja kyyneleet, siinä sunnuntain pääasiallinen tunnetila. Hyvinä hetkinä olen yrittänyt hymyillä ja heti, kun ahdistus on helpottanut, olen tehnyt jotain mistä tiedän saavani paremman mielen. Eli olenkin laittanut tavaroita järjestykseen, kierrätykseen ja roskikseen ja saanut pois vanhoja muistoja ja asioita joilla en tee enää mitään. Sain myös leivottua mustikkamuffineja joita vein tuliaisiksi ”vara isälleni” sillä omaa minulla ei enää ole. Iltaa kohden olo on jo parantunut, onneksi.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Torstai 7.11.

Hui kuinka viikko on taas vierähtänyt!

Tämä viikko piti olla rauhallinen viikko, mutta en tiedä mihin päivät ovat vierähtäneet.

Maanantai oli on päivä, jolloin ymmärsin oikeasti, että talvi tulee jossain vaiheessa. Sain autooni talvirenkaat. Olin kerrankin ajoissa. Liikkeessäkin ihmettelivät, että mikäs nyt, kun yleensä vaihdatan vasta kun suurin ruuhka on mennyt jo ohi 😀 Sen jälkeen kävin ruokakaupassa ja hoidin vähän asioita. Illalla oli kirjoittamista. En ollut tehnyt kotitehtävää, mutta niin oli moni muukin jättänyt tekemättä. Oli sen verran vaikea näin aloittelijalle 😀

Tiistai oli melko rauhallinen päivä. Oli englannintunti ja sitten taas kauppaan sillä en maanantaina saanut kaikkea ja varsinkaan sellaisia mistä en osta kun yhtä tiettyä laatua. Iltapäivä meni blogin uuden ulkoasun muokkaamisessa.

Keskiviikko olikin jo paljon vauhdikkaampi päivä. Ensimmäiseksi aamulla vein auto huoltoon. Sieltä menin suoraan keskustaan hammaslääkäriin. Sen jälkeen ”aamupalalle” ja kiertelin vielä vähän keskustassa. Päivällä kävin moikkaamassa ystävääni ja hänen miestään ystäväni uudessa työtilassa jossa remontti oli edennyt jo kovaa vauhtia. Sitten kävimme vielä kahvilla. Autosta ei ollut vielä kuulunut mitään ja piti miettiä jäänkö vielä keskustaan lounaalle vai ajanko kotiin. Ajoin kotiin. Olin ehtinyt olla hetken kotona niin huollosta ilmoitettiin että voin hakea auton. Ehdin juuri hakea auton ennen liikkeen sulkemisaikaa sillä menin sieltä taas suoraan tanssitunnille. Joudun vieläkin viemään auton huoltoon, sillä peltivaurion jälkeen ei kaikki ole vieläkään sellaisessa kunnossa että hyväksyisin työn jäljen. Etuoven kaiutin on edelleen rikki ja muutama asia pitää vielä selvittää onko työn jälki sitä mitä autoni merkiltä vaaditaan ja mitä kovasti mainostetaan. Tylsää!

Torstai onki ollut taas sellainen päivä ettei mikään ole oikein sujunut. Olen nukkunut taas pitkän aikaa huonosti lääkityksestä huolimatta. Tänään kun olisin voinut nukkua vähän pitempään, niin ei sitä tullut mitään. Kun heräsin ensimmäisen kerran, en saanut enää nukuttua. Oli nostava ylös. Söin aamupalan ja sen jälkeen vain siirtelin tavaroita enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi. Ulkona oli onneksi kaunis ilma ja päätin lähteä kävelemään. Kävelin rauhallisesi melkein 7 km lenkin. Kävely on todella tuskallista, mutta silti olisi tehnyt mieli välillä juosta vaikka tiesin etten saa. Yritän taas alkaa kävellä muutaman kerran viikossa. Saisin vähän verta kiertämään, sillä palelen koko ajan. Tuntuu ettei mitkään vaatteet ole tarpeeksi lämpimät. Välillä tuntuu että varpaat tippuu irti kun ne ovat niin ”jäässä”. No lenkin jälkeen menin kuumaan suihkuun ja sen jälkeen vielä aurinkoon lämmittelemään. Muutaman tunnin oli ihan mukavan lämmin. Loppupäivän olenkin vain levännyt enkä saanut mitään tehtyä. Että se siitä ajatuksesta, että saisin lenkin jälkeen jotain järkevää tehtyä kotona 😀

Huomenna on taas kaupunkipäivä kun saan ripset kuntoon ja tukan siistiksi.

Mukavaa perjantaita!

Sunnuntai 3.11.

Viikonloppu meni aivan siivillä!

Lauantai oli kaupunkipäivä, vaikka olikin pyhä. Kävin tatuointistudiolla, mutta tällä kertaa en itse saanut mitään uutta ”kuvaa”, mutta ajatuksia seuraavasta tatuoinnista kyllä.

Tatuointireissun jälkeen oli vuorossa juhlaillallinen hyvässä seurassa. Oli ihana syödä pitkän kaavan mukaan ja nauttia lasi kuplivaa ja punaviiniä. Maistuin niin hyvälle ja täytyy sanoa ettäei lihakaan ollut hullumpaa 😀

Ilta meni tv:tä katsellessa ja lepäillessä.

Sunnuntai on ollut todella harmaa päivä. Sumu ei hälvennyt koko päivänä. Siitä syystä kaikki pihatyöt jäi tekemättä ja panostin vain lepäilyyn.

Keittiöön sain kuitenkin kaksi uutta hyllyä ja näin sain myös superfoodit kätevästi käden ulottuville.

Keittiön hyllyt

Viikonlopun olen myös uudistanut blogiani. Uudistukset eivät juuri näy lukijoille, ainakaan vielä. Suurin syy muutokseen on ollut mainosbannerit joita sivuston tarjoaja on laittanut sivuilleni. Itse en tiedä näistä mainoksista mitään, enkä sitä minkälaisia mainoksia sivuillani on näkynyt. Nyt muutin sivustoni sellaiseksi, ettei mitään mainoksia tule näkyviin. Samalla sain oman domeinin eli sivuni näkyy jatkossa myös osoitteella ninahannele.com.

Olen myös miettinyt blogiini uutta ulkoasua. Täyttäähän blogi keskiviikkona 2 vuotta! Tämä ei ole ollut ihan helppo tehtävä, sillä tiedän kuinka haluan sivujeni näkyvän. Muutamia vaihtoehtoja on, mutta saatan joutua tekemään vaikeita valintoja. Nähtäväksi jää miellyttääkö mikään vaihtoehto minua tarpeeksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Perjantai 1.11.

Hui ehti kuukausikin taas vaihtua!

Anteeksi tuhannesti etten ole kirjoittanut kuulumisia!

Tämä ”tyttö” on mennyt ristiin rastiin Etelä-Suomea ja Uuttamaata koko viikon 😀
Iltaisin, silloin kun olen ollut ajoissa kotona, olen yrittänyt pitää kotia vähän järjestyksessä ja rapsuttaa kissoja.

Aivan kummallinen energia on vaivannut koko viikon. En muista koska virtaa olisi ollut näin paljon. Ei tänä vuonna kertakaan ja vielä ihan kokonaisen viikon!

Kaikki on hyvin, muutamaa masennuskohtausta lukuun ottamatta. Onneksi energiamäärä on aika nopeasti taltuttanut tämän, ei toivotun vieraan.

Viikon aikana on tapahtunut niin paljon.

Maanantaina kävin hieronnassa ja uudelleen hammaslääkärissä. Illalla oli vuorossa maanantainen kirjoituskurssi.

Tiistaina oli englannin tunti ja asioiden hoitelua. Illalla oli keskustassa töitä.

Keskiviikko meni taas aamupäivällä asioita hoidellessa. Sen jälkeen lähdin tapaamaan asiakastani ja hänen vauvaa ja kotimatkalla pysähdyin tekemään muutamaksi tunniksi töitä.

Torstai meni ostoksilla. Siihen reissuun vierähti oikeasti koko päivä. Ostin pitkästä aikaa kotiin vähän uusia sisustustarvikkeita ja ulos viimeiset syysistutustarvikkeet jotka osa odottaa viikonloppua päästäkseen multaan. Ilta meni hujauksessa ja ihmetellessä 😀

Perjantai onkin ollut aivan erilainen päivä. Miten tämän kertoisin niin, ettette pidä minua ihan ”outona”. Olen viimeiset 15 vuotta ”puhdistanut” kai kotini ja toimitilani (työhuoneet) tietyillä rituaaleilla. Tänään tein kyseisen puhdistuksen ystäväni uuteen toimitilaan.

Sen jälkeen menin syömään ja ruokakauppaan.

Tänään teen hampurilaista ihan oikeasta jauhelihasta. Lihaton lokakuu on loppu! Jatkan kuitenkin edelleen kasvispainotteista ruokavaliota, mutta juhlistan tätä mennyttä kasviskuukautta tänään jauhelihapihvillä. Ja onhan nyt Halloween!

Rauhallista viikonloppua!

Halloween

Sunnuntai 27.10.

Syksy! Mitä muuta tähän voisi todeta?

Sunnuntai on mennyt lepäillessä. En ole oikeastaan tehnyt muuta kuin ruokaa ja pessyt muutaman koneellisen pyykkiä. Iltapäivällä tein kirjoitustehtävän ja lähetin sen opettajalle huomista varten.

Oi kävinhän minä auringossa! Se kyllä piristi tätä sumuista ja sateista päivää.
Koko päivän on telkkari ollut auki ja olen katsellut syrjäsilmällä kaikkia hömppäsarjoja telkkarista ja miettinyt mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään rahasta.

Lauantai oli työpäivä. Aamupäivällä satoi vettä, mutta onneksi kotimatkalla oli jo vähän parempi ilma.
Ensin ajattelin, että olisi ollut kiva lähteä kaupungille syömään, mutta ilma oli sen verran sateinen ja päätin pysyä kotona. Illalla leivoin ”korvapuusteja”. Olihan minulla ”puolikas” nimipäivä. En muista koska olen viimeksi leiponut pullaa. Voi kuinka ne maistuivat hyvälle. Tein myös aivan mahtavan makuista tomaattikastiketta ja sen kanssa oli pastaa.
Illalla rentouduin telkkaria katsellen ja tuli siinä samalla syötyä muutama pulla 😀

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Korvapuustit

Perjantai 25.10.

Ihana päivä!

Aamulla sää oli aika tylsä, mutta onneksi aurinko ja sininen taivas näyttäytyivät.

Perjantai tuntui aluksi päivältä jonka olisin halunnut jättää väliin, mutta siitä tulikin ihana ja positiivinen, voimaa antava päivä. Viime viikolla varasin ajan gynekologille, sillä tuntui, ettei kaikki ei ole hyvin. Pillerini eivät ehkä sopineet kilpirauhaslääkityksen kanssa, toisaalta helmikuussa saamani uudet pillerit eivät ole kai sopineet minulle ollenkaan. Nyt päätin että asia pitää selvittää. Kaikki tutkittiin ja onneksi kaikki oli hyvin. Kerrottuani kaikki ongelmani sain uuden reseptin ja nyt kokeilen uusia pillereitä. Samalla myös rintani tutkittiin ja kaikki oli sielläkin hyvin. Mitään aristusta ei tuntunut eikä mitään poikkeavaa löytynyt kudoksesta. Sain siis huokaista helpotuksesta ja lähteä vain kassan kautta pois.

Eilen illalla hampaani lohkesi ja jouduin odottamaan aamuun että sain varattua aikaa hammaslääkärille. Kaikki ajat oli tälle päivälle mennyt ja sain maanantaiksi ajan. Sanoin kuitenkin että jos tulee peruutus tälle päivälle, niin saa soitta, koska olen keskustan lähettyvillä. Gynekologin käynnin jälkeen kävin apteekissa ja silloin hammaslääkäristä soitettiin. Oli tullut peruutus ja minulla oli reilu 30 min aikaa ajaa Tapiolasta keskustaan. Ehdin hienosti ja sain hampaan kuntoon jo tänään.

Torstai oli työpäivä ja olin ihan koko päivän liikkeellä. Vaikka päivä oli pitkä, se oli myös kiva, en tuntenut illalla olevani rasittunut. Tuntui mukavalle huomata tämä positiivinen muutos. Tietysti mieltä piristi myös vakuutusyhtiöstä tullut myönteinen päätös koskien yhtä vakuutusasiaa. Sain yhden stressin aiheuttajan pois harteilta.

Ihanaa pitkästä aikaa saada nauttia positiivisista asioista ja tuntea että asiat hoituu ja kuinka se piristää mielialaa.

Kohta varmaan jaksan taas tehdä päiväpostauksia 🙂

Oikein ihanaa viikonloppua!

Keskiviikko 23.10.

Voi kurjuus mikä ilma tänään on ollut.

Lauantain jälkeen purkautumaan lähteneet asiat alkaa pikku hiljaa helpottaa. ei täysin ja uusia tulee, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Selkärangasta ja selkäkivuista puhuimme paljon ja sen jälkeen olen alkanut kiinnittää huomiota omaan selkääni. Tietyt lukot ovat olleet ja vaivanneet minua vuosia ja vuosia. Nämä lukot ovat haitanneet joogaamistani jo kauan sitten. Tietyt asanat ovat olleet aivan mahdottomia sillä selkärannan lukot ovat estäneet tietyt liikkeet. Ohjaaja sanoi että kiinalaiset lääkärit eivät pidä asiakasta terveenä vaikka mitään oireita ei enää olisi ennen kuin selkäranka liikkuu kuin helminauha. Muistin että sain joskus asiakkaaltani yhden kiinalaisen lääkärin käyntikortin ja löysin sen. Marraskuun lääkärikäynnin jälkeen mietin jos kävisin tällä kiinalaisella lääkärillä. Kaikki keinot ovat sallittuja.

Keskiviikkona mieli meinasi taas olla maassa, mutta tänään jaksoin taistella vastaan. En antanut periksi. Kävin lämpöisessä suihkussa ja pidin oikean SPA aamupäivän. Sen jälkeen kävin auringossa (solariumissa). Sain myös lakattua varpaankynnet sillä sormien kynnet hoidettiin maanantaina. Illalla oli tanssitunti ja oli ihana saada uusi huivi. Tuntui heti että tanssi sujui paremmin.

Tiistain englannintuntikin tuntui taas kivalle kun jaksoin keskittyä kunnolla. Tiistaina oli myös työpäivä ja oli kiva ajaa autolla taas pitempi matka ja olla vaan ja nauttia auringosta

Maanantai oli kaupunkipäivä ja aina taas kauniit kynnet. Sitä ennen kävin lounaalla ystäväni kanssa. Illalla oli kirjoittajapiiri ja sain positiivista palautetta kahdesta kirjoituksestani. Se teki hyvää ja varmaan siitä syystä mieli hiukan koheni.

Sunnuntai 20.10.

Voi ei, tänään kuura ei lähtenyt maasta koko päivänä vaikka aurinko paistoi.

Olo on jo vähän parempi.

Perjantai oli tavallaan hyvä päivä sillä sain loppujen lopuksi voimia lähteä kauppaan. Jos kissojen ruoka ei olisi ollut loppu, olisin varmaan jäänyt kotiin. Teki kuitenkin hyvää lähteä vähän liikkeelle vaikka hankalaa se oli. Muuten päivä meni niin ”usvassa” että muu päivä on unohtunut kokonaan.

Lauantai oli todella erilainen päivä. Olin jo kauan sitten ilmoittautunut Chi Kung – kurssille joka käsitteli syvälle kehoon hautautuneen väsymyksen ja traumojen vapauttamiseen sekä unettomuuden ja stressin aiheuttamiin ongelmiin. Voisin todetta, että kurssi ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Nyt jos koskaan tarvitsin juuri tällaista. Kurssilla oli paljon tuttuja asioita, koska olenhan tutustunut aiheisiin jo vuosien ajan. Harjoitusten kautta saimme neuvoja ja liikesarjoja itsehoitoon ja traumojen purkuun. Nyt vain täytyy ottaa opitut liikesarjat käyttöön. Kurssin jälkeen olo oli parempi ja pystyin moneen moneen päivään nauttimaan mukavasta illasta.

Kaiken edellisen viikon tunnemyrskyjen jälkeen olen joutunut käymään läpi omaa elämääni. Se ei ole ollut helppoa ja kurssin aikana ja sen jälkeen moni asia on ”loksahtanut” paikalleen. Luulin että olin käynyt jo kaikki traumani ja ongelmani läpi moneen kertaan, mutta nyt oli pakko tunnustaa itselleen että näin ei ole. Varmaan jotkut kokemuksista ovat olleet niin syvällä että ne ovat vasta nyt alkaneet avautua ja nousta pintaan. Nämä ongelmat ja vaivat ovat olleet ihan lapsuudesta saakka ja nyt ymmärsin mihin kohtaa kehosta nämä ovat vaikuttaneet, sillä vaivat ovat olleet minulla niin pitkään kun pystyn muistamaan. Jos vihdoinkin sain ne puuttuvat ”työkalut” loppujen asioiden työstämiseen ja saisin kehoni kuntoon. Toivon että viimeistään ensi vuonna tunnen taas eläväni sellaista elämää jota olen elänyt ja saan taas nauttia moniata ihanista asioista.

Sunnuntai on ollut täydellinen lepopäivä. Olen vain nauttinut olemisesta ja syönyt terveellisesti. Eilinen kurssi antoi taas voimaa huolehtia itsestä ja huomata terveellisen ruoan merkityksen. Sain muutamia ajatuksia oman kehon hyvinvointiin ja sen puhdistumiseen. Siihen kuuluu olennaisena osana kasvisruoka ja raakaravinto sekä yksi mehupaastopäivä viikossa. Seuraava tehtäväni on etsiä sopivia itse tehtyjen mehujen ohjeita paastopäivää varten ja vähän maistella niitä ja sen pohjalta valita itselle sopivat. Vielä saisin mentyä ensimmäisen kerran sinne hot joogaan niin…

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Torstai 17.10.

Olo on edelleen aika kurja. Tänään en saanut lähdettyä mihinkään ja olen vain ollut kotona.

Tiistai ja keskiviikko menivät töiden merkeissä. Tiistaina oli myös vähän kaunistautumista joka piristi hetkeksi. Jaksoin olla illan töissä ja mieli tuli siitäkin paremmaksi samoin keskiviikkona.

Kohtasin lauantaina oman ”demonini” sen mitä olen yrittänyt kaikilta piilottaa, myös itseltäni. Oman jaksamiseni.

Kaikki lähti harmittomasta ja leikkisästä vitsistä joka kohdistui minuun ja samalla hetkellä kaikki romahti. Romahti niin pahasti, että tuskin pystyin pidättelemään itkua julkisella paikalla. Kaikki vain sumeni ja tuntui että jalat menee alta.

Neuvoni on. Älkää koskaan laskeko leikkiä ihmisen kanssa joka on masentunut, vaikka ajattelisitte että hän voi jo paremmin. Älkää ainakaan asiasta joka liittyy häneen tai on hänelle arka.

Itse olen mestari peittämään omaa pahaa oloani ja jaksamistani, koska en halua muiden kärsivän siitä, etten ole kunnossa. Niin tässäkin kävi. Toinen luuli että olen jo paremmassa kunnossa, mutta…

Näinkin monen päivän jälkeen pala nousee kurkkuun ja kyyneleet valuvat kun kirjoitan tästä :,(
Menee hetki, että saan asian käsiteltyä ja hyväksyn tosiasiat. Näin oli tarkoitus käydä juuri nyt. Muuten asiat olisivat vain pahentuneet, koska olisin jatkanut asioiden peittämistä. Nyt en voi, koska romahdin täysin hänen silmien edessä.

Ihanaa torstaita!

Maanantai 14.10.

Olin aamupäivällä hieronnassa ja sen jälkeen olo on ollut jo parempi.

Täytyy vain keksiä paljon tekemistä, eikä jäädä yksin kotiin.

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Sunnuntai 13.10.

Kaikki on romahtanut!

Jatkan kirjoittamista kun tuntuu että saan jotain järkevää ilman kyyneleitä ja ahdistusta.
Blogini on hetken sairauslomalla.

En myöskään julkaise toistaiseksi päiväposauksia.

Toivon että elämä palautuu pian raiteilleen ja pystyn jatkamaan normaalia elämää.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Perjantai 11.10.

Ilma se jaksaa yllättää välillä sataa ja välillä on mitä ihanin syysilma.

Torstai meni kivasti aamupäivä kotona ja iltapäivällä töihin. Ja työpäivän päätteeksi sain jalkahoidon – ihanaa!

Olo oli taas aika ihmeellinen, silmät ja pää olivat ihan virkeät ja ajatus juoksi mutta kaulasta alaspäin kroppa oli unessa, aivan kummallinen tunne. Taitaa lääkitys tehdä vähän kepposia 😀

Perjantai meni koko päivä siis ihan koko päivä ystävän kanssa I Love Me –messuilla. Menimme sinne heti aamusta ja lähdimme juuri ennen sulkemis aikaa 😀 Käytimme siis koko ajan hyödyksi.

Itselleni sain ihania hemmotteluja. Pika reikihoito joka teki todella hyvää ja sai minut hereille. Lounaan jälkeen testasin uuden kulmakarvabaarin joka oli hauska kokemus ja nyt kulmakarvat ovat saaneet tunnin huomiota ja uuden mallin sekä värin. Menee hetki totutellessa tummempiin kulmiin, sillä olen pitänyt ne aika neutraaleina vaaleiden hiuksieni vuoksi.
Sitten vähän shoppailua ja eri joogasaleihin tutustumista ja ostinkin itselleni 10 kerran lahjakortin. Nyt on pakko mennä joogaamaan koska muuten rahat menevät hukkaan. Sain samalla muutenkin uusia ideoita tulevaisuutta ajatellen. Päivän päätteeksi oli 30 minuutin kiinalainen jalkahieronta jota vähän mietin kun varasimme aikaa jo päivällä. Hieronta oli kuitenkin aivan mahtava. Kohdat joita viime vuonna käsiteltiin shiatsussa, eivät tuntuneet ollenkaan niin pahalle. Hieroja kysyikin lopussa, että sattuiko minua, enkä yhtään ihmettele hänen kysymystään, sellaista rutinaa ja pauketta kuului tietyissä kohdissa. Eihän hän tiennyt terveydentilaani ja sitä kuinka huonossa kunnossa olen ollut. Mutta itselleni tämä oli positiivinen kokemus, koska huomasin että jotain parantumista on tapahtunut.

Aurinkoista viikonloppua!

Keskiviikko 9.10.

Voi mikä sade!

Tiistai oli taas sellainen päivä, etten herännyt koko päivänä. Yön nukuin todella huonosti ja kasvot olivat aamulla turvoksissa. Minulla ei juuri koskaan ole silmäpusseja, mutta nyt oli.

Englannin tunti meni ihan usvassa ja ajatus oli minuutin myöhässä. Ei tullut keskusteluista juuri mitään ja tunsin itseni aivan ääliöksi.

Päivällä ajattelin piristää itseäni käymällä Jumbossa, mutta ei sekään auttanut. Herkustakaan en meinannut löytää mitään tarpeellista kun kaikkialla oli vain keltaisia muoveja ja hyllyt ammottivat tyhjyyttään.

Kotiin päästyäni touhusin hetken kotitöitä ja sen jälkeen otin kahden tunnin iltapäivänokoset. Ilta meni vähän paremmin, mutta nukkumaan mennessä nukahdin heti. Kaikki ei ole kunnossa!

Keskiviikko oli onneksi parempi päivä. Silmät olivat ”hereillä” ja ajatuskin juoksi paljon paremmin kuin tiistaina. Kroppa oli unessa, aika jännä tunne. Tein päivällä vähän kotitöitä ja yritin syödä, mutta ruoka ei maistunut. Ennen tanssitunnille lähtöä söin riisipuuroa joka oli ainoa mitä minun alkoi tehdä mieli kun availin kaappeja ja laatikoita.

Tanssitunnille lähtö oli onneksi tänään helppoa, koska olin odottanut sitä koko päivän. Tunti meni kivasti ja opimme taas yhden uuden liikkeen. Tuli hyvä mieli kun sain jutella muiden kanssa ja kuulla heidän kuulumisiaan.

Huomenna on tämän viikon ainoa työpäivä ja saan itsekin jalkahoidon – kivaa 🙂

Ihanaa syysiltaa!

Maanantai 7.10.

Oli taas niin kaunis lokakuinen päivä!

Aamu alkoi normaaleilla aamurutiineilla ja sen jälkeen lähdin puolen tunnin rauhalliselle kävelylenkille. Happi teki hyvää ja samoin jalat saivat vähän liikuntaa eilisen jälkeen. Ajattelin että lenkin jälkeen saisin imuroitua ainakin yhden kerroksen, muuta toisin kävi. Olin väsynyt enkä saanut mitään aikaiseksi. Meni siis oleiluksi koko päivä.

Alkuillasta kävin treffeillä lentokentän Starbucksissa 😉 Soijalatte ei ollut niin hyvä kuin jenkeissä, joten sen vuoksi sinne ei kannata mennä. Täytyy odottaa että keskusta Starbucks avataan ja kokeilla lattea sitten uudelleen.

Lisäksi sain kivan sähköpostin koskien tulevaisuuden suunnitelmiani. Pääsin sisustussuunnittelukouluun joka alkaa tammikuussa. Tulevaisuuteni on ollut vähän auki ja olen miettinyt mitä haluaisin vielä tehdä. Sisustaminen on ollut aina lähellä sydäntäni ja olen sisustanut kaikki kotini ja sekä antanut ideoita muutaman ystävän kotiin. Nyt pääsen opiskelemaan sisustamista ihan oikeasti ja toivottavasti myös jossain vaiheessa voisin tehdä sitä työkseni. Ihanaa kun on jotain uutta mitä odottaa.

Loppujen lopuksi päivästä tuli hyvä.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Sunnuntai 6.10.

On ollut kaunis syksyinen viikonloppu!

Lauantai ja koko viikonloppu meni aivan eri tavalla kuin alun perin olin suunnitellut. Viikonloppuna piti olla vaatetuunauskurssi, mutta flunssan vuoksi jätin sen väliin. Kaikki pöly ja tuoksut saivat minut yskimään joten päätin parhaaksi jättää kurssin väliin.

Lauantain vietinkin sitten ulkona kaupungilla ja kävin syömässä mitäs muuta kuin sushia hyvässä seurassa. Sen jälkeen vietimme aikaa kaupungilla ikkunaostoksilla ja poikkesimme uuteen kahvilaan soijalatelle.

Illalla oli leffan ja hyvän suklaan vuoro, olihan kuitenkin lauantai 😀

Sunnuntai meni yllätys yllätys ulkoillessa. Olin melkein kahden tunnin kävelyllä. En voi sanoa että vauhti olisi päätä huimannut ja välillä tuntui, ettei ollut mitään järkeä lähteä, mutta onneksi aurinko paistoi ja sain nauttia ulkoilmasta. Tuntuu aivan uskomattomalta, että viime kesänä ja syksynä juoksin monta kertaa viikossa hyviä lenkkejä ja nyt ei edes kävely meinaa sujua. Kaupunkikävely on aivan eri asia koska siinä pysähdellään valoissa ja ikkunaostoksilla, mutta yhtäjaksoinen kävely – huh huh! Masentavinta oli laittaa ulkoiluvaatteita päälle. Takki joka oli keväällä aivan sopiva, ei mahtunut kunnolla kiinni (oli kuin makkarankuori) ja housut jotka olin jo ajatellut laittaa kierrätykseen ja jotka vielä toukokuussa olivat niin suuret, että suorastaan ”hukuin” niihin olivat vain hiukan väljät.

Onneksi ruokavalioni ei ole riistäytynyt käsistä, muuten mitkään vaatteet eivät enää mahtuisi päälle. Täytyy nyt tarkkaan miettiä mitä voisin lisätä ruokavaliooni, että saisin vähän lisää energiaa ja saisin poltettua rasvaa. Sokerin jätin lääkärin ”käskystä” pois lähes kokonaan ja sushia syödessä syön kaikki inkiväärit mitä pöytään tuodaan 😀 Ainoa mitä nyt voisin alkaa tarkkailla on viljan määrä. Sitäkään en paljoa syö päivässä, koska aamuisin jos syön puuroa, se on riisipuuroa, niin ainoa on jos syön leipää tai pastaa ja niitäkään en syö kuin silloin tällöin, ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa, ehkä sekin määrä on minulle liikaa.

Nyt vaan toivon että kilpirauhaslääkityksen uusi annostus alkaisi vaikuttaa ja veisi tämän turvotuksen pois. Ainoa positiivinen asia tässä turvotuksessa on se, että kasvot näyttävät pyöreämmiltä 😀

Ihanaa aurinkoista sunnuntai-iltaa!

Perjantai 4.10.

Aamulla kuuraa ja päivällä aurinkoa 🙂

Torstain oli jo parempi päivä ja sain tehtyä jo pitkään suunnitteilla olleen makuuhuoneen suursiivouksen. Nyt on kaihtimet imuroitu, ikkunat pesty sisäpuolelta ja listatkin on putsattu ”hammasharjalla” 😀 Se oli torstain suurin saavutus, muuten vain normaali kaupparutiini ja ruoan valmistusta.

Perjantai oli lähes hemmottelupäivä. Aamupäivällä reilu tunnin hieronta joka teki todella hyvää. Hieronta ei ollut tavallista lihashuoltoa vaan keskityttiin poistamaan stressiä eteerisillä öljyillä ja saada energia liikkeelle. Olo on ollut ihana koko päivän. Hieronnan jälkeen menin kahden ystävän kanssa lounaalle ja sen jälkeen vielä tapaamaan tarviketukkuun vanhoja työkavereita.

Päivät ovat menneet todella nopeasti ja piristävää on ollut ihana ilma ja aurinko sekä sininen taivas. Kiva huomata että tällaiset asiat tuottavat iloa ja hyvää mieltä.

Viikon aikana en ole juurikaan laittanut tavaroita kieroon, ennemminkin heittänyt pois. Asia on kuitenkin koko ajan mielessä ja pikku hiljaa tavaroita kuitenkin siirtyy kierrätyslaatikoihin. Voi sitä päivää kun saan laatikot täyteen ja pakattua ne autoon jolloin saan ne lopullisesti pois. Sehän vain tarkoittaa että uudet laatikot valmiiksi ja lisää tavaraa kieroon.

Ihanaa ja aurinkoista viikoloppua!

Keskiviikko 2.10.

Aamulla kuura peitti maan, onneksi tuli aurinko ja sulatti sen pois.

Aamulla heräsin ja katsoin kauhistuneena ulos. Koko piha oli ihan kuurassa ja pakkasta oli – 2 astetta. Ei vielä tällaisia aamuja.

Ensikuura 2013

Päivä oli pitkästä aikaa vaikea. Pää oli heti herätessä aivan kummallinen, tuntui että olisin siirappipurkissa. Aamupäivällä en saanut muuta tehtyä kuin huomisen aamupostauksen silti oli tarve etsiä netistä jotain kivaa, mitä voisi kokeilla liikuntakiellosta huolimatta. Itse en vielä Jenniferin joogaopettajan treeniä kokeillut.

Sain silitettyä liinavaatteitta ja keittiöpyyhkeitä. Kasa näytti kivalle ja siistille. Muuten en kodinhoitohuonetta siivonnut koska energia ei vaan riittänyt. Katsotaan huomenna uudelleen.

Iltapäivällä olin niin väsynyt että oli pakko ottaa iltapäivänokoset ennen tanssituntia. Nokosten jälkeen olo oli hiukan parempi ja lähdin reippaasti tanssitunnille. Tunti teki hyvää ja tunsin kuinka energia lähti liikkeelle ja tuntuu että flunssakin vähän helpottaisi.

Perjantaille sain kivaa tekemistä. Hieronta aamupäivälle oli jo varattu kuukausi sitten. Hieronnan jälkeen sain lounaskutsun ja sitten vielä käynti tarviketukussa tapaamassa vanhoja työkavereita.

Toivottavasti huominen on taas parempi päivä.

Ihanaa keskiviikko-iltaa!

Tiistai 1.10.

Hui lokakuu alkoi! Ei voi olla totta!

Maanantai meni vähän ohitse. Sain tehtyä vähän kotitöitä ja muu aika meni ihmetellessä 😀 Illalla oli kirjoituskurssi joka olikin tällä kertaa melko haastava. Kotitehtäviäkin tuli ihan kiitettävästi. Edellinen kotitehtävä jäi monelta tekemättä, myös minulta, joten se käsitellään kahden viikon päästä uudelleen.

Tiistai on mennyt englantia opiskellessa, kaupassa, apteekissa, ruokaa tehdessä ja illalla vielä töissä.

Nyt huomaan kuinka kilpirauhaslääkitys alkaa vaikuttaa. Olen ottanut viikon ajan kolme pilleriä joka aamu ja huomaan että jotain positiivista muutosta on tapahtunut. Ei mitään suurta, mutta jotenkin tuntuu, että energia ja into alkaa palautua. Olen aina pitänyt kaikki asiat ja tavarat järjestyksessä enkä ole pitänyt sekasotkusta ja epäjärjestyksestä. Olin iloinen kun sain eilen laitettua kaikki sairauteeni liittyvät paperit ym. järjestykseen omiin muovitaskuihin samalla kun laitoin vakuutukseen korvaushakemuksia. Vielä en tarvitse mappia, mutta katsotaan koska se hetki tulee 😀

Maanantaina ja tiistaina sain siivottua kissojen sotkuja ja voi kuinka tuli hyvä mieli. Hetki sitten sama tehtävä oli todella vastenmielistä enkä saanut niitä oikein tehtyä.

Huominen ainoa ”pakollinen” ohjelma on illan tanssitunti joten olen suunnitellut liinavaatteiden silitystä ja kodinhoitohuoneen perusteellista siivousta. Tiedän etten saisi, mutta aikaa täytyy saada kulutettua. Voisinhan vaan olla ja lukea, mutta ei sekään tunnu kovin fiksulta. Energiaa kun on muuhunkin tekemiseen. Katsotaan huomenna mitä saan sitten loppujen lopuksi tehtyä 😀

Ihanaa tiistai-iltaa!

Sunnuntai 29.9.

Syyskuu on kohta ohi. Ei voi olla totta!

Loppuviikko meni erittäin vauhdikkaasti ja kiireisesti. Aikataulu meni uusiksi muutamaan kertaan ja kaikkea en vain ehtinyt tekemään mitä olin suunnitellut. Torstaina jouduin jättämään väliin vaatetuunauskurssin infotilaisuuden. Flunssakin päätti tulla muistuttamaan syksystä ja lämpimästä pukeutumisesta.

Viikonloppu meni Tukholman risteilyllä. Tukholmassa oli todella ihana aurinkoinen ilma. Kiertelemme sisustusliikkeitä ja ihastelemassa luksustavaroita. Olin tiukka enkä ostanut mitään 😀 Kunnon ruokaa en saanut koko reissulla. Lähinnä salaattia ja jälkiruokaa, siinä ei ollut paljon valinnan varaa. Onneksi otin mukaan proteiinijauhetta, niin sain päivän proteiinitarpeen täytettyä.

Oli kiva saada keskustella vanhojen työkavereiden kanssa ja kuulla heidän kuulumisiaan, sillä kaikkien kanssa kun en ole aktiivisesti yhteydessä. Sain monien keskustelujen pohjalta paljon ajatuksia ja ideoita tulevaisuuden suunnitelmia varten. Nyt vaan täytyy tutustua aiheisiin kunnolla ja katsoa mikä niistä kiinnostaa minua eniten ja varsinkin mistä saisin itselleni uuden haasteen vaikka uutta uraa ajatellen.

Nyt täytyy miettiä miten ja millä tavalla saisin itseäni taas vähän ”kuosiin” vaatteet eivät tunnu enää hyvältä päällä ja jouduin jättämään lempi ”bile” housuni kotiin. Onneksi sentään mahtuivat päälle ja menivät kiinni, mutta…
Liikuntaa olisi ehdottomasta saatava päivittäin, mutta sitäkään kun en saisi harrastaa yhtään. Nyt täytyy miettiä mitä voisin tehdä sellaista mikä ei rasita liikaa, sillä kävelyäkään lääkäri ei enää suositellut – hankalaa.

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita!

Keskiviikko 25.9.

Hui aamulla oli nurmikko kuurassa!

Vauhdikkaan alkuviikon jälkeen saan viettää kotipäivän. Vasta illalla on kirjoituskurssi.

Maanantai alkoi kontrollikäynnillä sitten töihin ja sieltä suoraan kirjoitustunnille.

Lääkäri oli aika positiivinen tilanteeseeni koska olen pystynyt vähentämään työt. Myös niistä asioista joita kerroin hänelle osa on merkkejä siitä, että toipuminen ja parantuminen on lähtenyt käyntiin. Vaikka huonot päivät tuntuvat välillä todella masentavilta niin se on merkki paremmasta – hassua. Aamulääkettä lisättiin yhdellä, eli annostus on nyt 0,075 mg tällä annostuksella jatketaan marraskuun loppuun, jolloin minulla on labra ja uusi kontrolliaika. Eilen otin ensimmäisen kerran kolme ja jotenkin tuntui että virtaa oli eri tavalla. Lääkäri kyllä sanoi että menee kuusi viikkoa ennen kuin lääkkeen koko teho tuntuu. Liikuntakielto on EHDOTON, siitä ei keskusteltu sen enempää, ilmoitus tuli sen verran jämäkästi. Samoin kielto sokerista ja energiajuomista oli tiukka. Energiaa EI saa tankata jos tuntuu, että on päivä jolloin ei lähde käyntiin. Se tarkoittaa, että pitää LEVÄTÄ siis levätä, olla tekemättä mitään. Eikä hyvinä päivinä saa kuluttaa energiaa esim. siivoamalla koko taloa tms. Huoh!

Illan kirjoitustunti oli erittäin antoisa ja sain paljon apuja siitä kuinka ja miten tarinoita kirjoitetaan. Oli myös kiva huomata kuinka erilaisia tarinoita kotitehtävästä oli kirjoitettu vaikka kaikilla oli sama aihe. Itse en saanut kotitehtävää tehtyä, sillä äidinkielenopettajan punakynämerkinnät vain muistuivat mieleen. Aiheita minulla oli kolme ja kaikki olisivat olleet todella hyviä. Nolotti kun jätin tehtävän tekemättä. Uusi kotitehtävä on etsiä treffi-ilmoitus ja sen perusteella tehdä henkilökuva kyseisestä henkilöstä. Aamulla jo selasin eri sivustoja, mutta 80% ilmoituksista ensimmäinen mikä tuli mieleen oli narsisti ja 20% luuseri. Siitä on hyvä lähteä etsimään ilmoitusta josta voisi kirjoittaa jotain ns. normaalia tarinaa henkilöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että jako on oikeasti näin, mutta itselleni vaan tuli sellainen tunne. Enkä oikeasti usko että asia on näin. Aivan varmasti ilmoitusten joukosta löytyy ihan normaaleita terveitä ihmisiä.

Tiistai oli työpäivä. Oli kiva nähdä taas niin montaa asiakasta ja vaihtaa kuulumisia. Ihana päivä!

Ihanaa keskiviikkoa!

Sunnuntai 22.9.

Ihana viikonloppu takana!

Lauantai meni osaksi työn merkeissä, mutta sen jälkeen jäin kaupungille hiukan ostoksille ja tärkein oli hankkia lisää vitamiineja. Kaikki tarvitsemani löytyi ja taas selviän kaksi viikkoa ennen seuraavien vitamiinien loppumista. Lounas oli jo lähes traditioksi muodostunut lauantai sushi. Sushi on vain niin hyvää että voisin syödä sitä päivittäin. Ilta meni mukavasti elokuvia katsellessa.

Sunnuntai oli taas kotipäivä. Kävin sentään puutarhamyymälässä ostamassa ruukkuihin uusia tuijia vanhojen jo ”ränsistyneiden” tilalle. Istutuspuuhaan saakka en päässyt koska multa oli loppu enkä enää viitsinyt lähteä hakemaan. Tuijat saavat odottaa muutaman viikon, että ehdin hakea multaa. Muuten sain istutettua syysistutukset ja vähän terassia ja pihaa syyskuntoon. Syystalkoot jatkuvat muutaman viikon päästä.

Tuleva viikko onkin sitten kiireinen. Huomenna on aamupäivällä lääkäri ja sitten töitä ja illalla kirjoituskurssi jonka kotitehtävää en ole tehnyt. Ideoita aiheeseen on kolme, muta mitään niistä en ole saanut kirjoitettua L Tiistaina englannin tunti ja töitä iltaan saakka. Keskiviikko on rauhallisin, toistaiseksi vain kirjoituskurssi. Torstaina on kynsihuolto ja illalla vaatetuunauskurssi. Perjantai meneekin viikonloppurientoihin valmistautuessa.  Joka ilta on siis jotain ohjelmaa, joko harrastusta tai töitä, kivaa!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Perjantai 20.9.

Voi ei, vesisade jatkui vielä tänäänkin!

Torstai oli kaunistautumispäivä ja nyt on taas hyvä räpsytellä ja olla blondi 😀

Oli ihana kuulla että tukkani alkaa olla jo niin hyvässä kunnossa, siis kaikki vanhat on kohta saatu leikattua pois niin voi alkaa miettiä tukan kasvattamista. Tämä lyhyt on ollut helppo ja saanut paljon kehuja, mutta haluaisin kasvattaa hiukan pitemmäksi niin, että saisin vähän lisää vaihtoehtoja ”kampauksiin”.

Narsistiluennon jätin väliin ihan siitä syystä että kotona oli paljon tekemistä täydenkuun seremoniaa ajatellen ja piti valmistautua perjantain työpäivään. Hiukan harmittaa kun jätin sen väliin, mutta uskon että minulla on narsisteista niin paljon omakohtaisia kokemuksia koko elämäni ajalta, ettei luennolla välttämättä olisi ollut minulle mitään uutta. Jospa tuo minussa oleva narsistimagneetti jossain vaiheessa heikentyisi 😀

Kierrätysprosessi jatkuu ja kieroon lähti 10 tavaraa lisää. Nyt laitan heti kaikki mitkä sattuvat silmiin niin saa nopeasti paljon pois. Sitten kun tavara alkaa vähentyä, mihin menee vielä muutama viikko, niin otan käyttöön alkuperäisen säännön.

No niin, sitten torstain ehkä jännimpään aiheeseen, täydenkuun seremoniaan.
Toteutin tämän seremonian aivan omalla tavallani, en siis mennyt minkään wikka seremonian mukaisesti. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun suoritin tällaisen seremonian joten jatkossa saatan kehittää siihen tietyn kaavan. Ensin laitoin takkaan tulen ja annoin sen palaa rauhassa muutamia tunteja. Rituaalin aloitin peseytymällä, että sain kaikki päivän ”pölyt” pois. Sen jälkeen tein kaksi listaa toisen johon laitoin asioista joista haluan päästää irti ja unohtaa ja toisen johon kirjoitin kaikki mistä olen kiitollinen. Sen jälkeen istuin takkatulen ääressä ja keskityin vain hengitykseen jotta saisin mieleni rauhoittumaan. Sen jälkeen tein muutamia ”omia” juttuja ja sitten jälkeen luin ensin listan joista haluan päästää irti ja poltin sen. Sen jälkeen taas istuin hetken ja luin kiitollisuus listan ja poltin sen. Sen jälkeen tein taas muutamia ”omia” juttuja ja näiden jälkeen pesin kädet ja jalat. Lopuksi oli yöpalan vuoro 😀

Perjantai olikin työpäivä. Kävin kahden asiakkaan luona. Ensimmäisen asiakkaan luona oli yhdeksän päivän ikäinen vauva. Voi että, hän oli sellainen söpöliini ja mikä tuhina kuului kun hän nukkui. Olin ihan myyty!

Kotimatka taittui illan suussa hyvissä mielin ja muistin pysähtyä kaupassa ostamassa iltapala-aineksia pinaatti-fetapiirakkaan.

Nyt tekemään Sikke-sämpylätaikinaa aamuksi ja piirakkaa iltapalaksi.

Ihanaa viikonloppua!

Keskiviikko 18.9.

Voi mikä vesisade!

Tänään on ollut pitkästä aikaa hiukan alavireinen päivä, mutta ihmekös tuo kun taivaskin on itkenyt koko päivän.

Aluksi tuntui, etten ole saanut mitään aikaiseksi, mutta kun aloin oikein miettimään, niin olen puuhastellut koko päivän jotain pientä. Varastohuoneessa on kolme laatikkoa varattu kierrätykseen lähteville tavaroille ja ylhäällä yksi johon laitan ylimääräisiä ja ”vanhoja” vilttejä, verhoja ja sisustustyynynpäällisiä. Sitten vielä vaatteille ja kengille omat laatikot kun alan käymään niitä läpi. Tänään on ainakin 40 tavaraa päässyt johonkin näistä laatikoista ja muutama on joutunut roskapussiin. Onneksi roskiin meneviä ei ole kovin paljoa.

Illalla oli tanssitunti jonne lähteminen oli todella vaikeaa. Ajattelin vaan koko ajan, että se parantaa mielialaa ja näen muita ihmisiä. Ja niinhän siinä kävi. Jopa heräsin tanssitunnin aikana. Parempi myöhään kun ei koko päivänä.

Huomenna päivällä on vuorossa kaunistautumista ja illalla luento narsistin käyttäytymisestä.

Huomenna on myös täysikuu ja ajattelin kokeilla uutta täydenkuunrituaalia poistamaan kaikkea vanhaa, ikävää ja kaikkea sellaista josta haluan päästää irti. En ole ihan varma olenko jo sisäistänyt asian niin, että voin jo kokeilla tätä vai odotanko seuraavaa täysikuuta. Tämä on vähän ”outo” asia, mutta kaikkea täytyy kokeilla oman paranemisen, uudistumisen ja hyvinvoinnin takia.

Ihanaa torstaita!

Tiistai 17.9.

Voi kuinka oli kaunis aurinkoinen syyspäivä.

Päivä oli ihanan aurinkoinen vaikka aamulla oli aika viileää. Täytyy alkaa laittaa enemmän vaatteita päälle.

Tänään oli yksi työ ja englannintunti. Hiukan on helppoa tuo englanti, mutta opin tänään ääntämään muutaman sanan hiukan paremmin ja heti sana tuntui paljon hienommalta 😀 Pieniä oppimisen iloja.

Illalla kun ajoin kotiin tällä minun vuokrakipolla jossa ei voi kuunnella musiikkia (puhelimesta) olen kuunnellut pitkästä aikaa radiota. Sieltä tulee kyllä niin kummia juttuja, että on pakko välillä nauraa. Tänään oli myös yksi todella hyödyllinen juttu, jonka varastin heti. En kuullut alkuperäistä esitystä, mutta idea oli luopua joka päivä yhdestä turhasta tavarasta. Itse päätin toteuttaa asian niin, että parittomina päivinä luovun yhdestä tavarasta ja parillisina kahdesta. Laitan varastohuoneeseen laatikot joihin laitan keittiötarvikkeet yhteen, sisustustarvikkeet yhteen jne. Sitten kun laatikot ovat täynnä, vien ne työttömien kirppikselle, josta he saavat rahaa omaan toimintaansa myymällä kirppistavaroita. Itse saan ylimääräisen roinan vihdoinkin kiertoon ja jotkut saavat jotain puuttuvaa itselleen ja toiset voivat tehdä ansaituilla rahoilla jotain kivaa.

Ihanaa keskiviikkoa!

Maanantai 16.9.

Uusi viikko ja uudet kujeet!

Sunnuntai meni koko päivä siivotessa. Sain niin paljon hyvää energiaa ja mieli oli hyvä kaikkien mukavien päivien jälkeen. Siivoaminen on jäänyt koko kevään ajan vain pakollisiin, sillä en vain kerta kaikkiaan ole jaksanut. Nyt on imuroitu kaikki paikat niin tarkkaan kun imurilla vain pystyy. Lisäksi kaikki sohvat (joita on monta) ja divaani on pesty tekstiilipesurilla. Siihen sain onneksi apua, muuten päivä ei olisi riittänyt. Illalla sitten uni maistui.

Maanantai on mennyt ruokakaupassa ja ulkokukkia ostaessa. Siinä vierähti muutama tunti ja nyt odottelen illan kirjoituskurssin alkua. Odotan perjantaita että pääsen katsomaan asiakkaani reilun viikon ikäistä poikaa. Ei taida silloin työnteosta tulla mitään 😀

Oli todella hyvä kirjoituskurssi. Moni on ollut mukana jo pitkään mutta se vain antaa lisää ideoita ja näkökulmia. Kotitehtäväksi saimme kirjoittaa tarina johon annettu pari täytyy upottaa ja kuvailla hänet ja hänen ominaispiirteensä tarinaan sopivaksi. Iiiik 😀

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Lauantai 14.9.

Ihanaa kun aurinko jaksaa paistaa!

Loppuviikko on ollut mukavan rauhallinen ja täynnä positiivisia asioita.

Torstai aamupäivä muuttui mukavaksi työpäiväksi kun sain asiakkaaltani yllättäen varauksen. Työn jälkeen jäin kaupungille nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta. Tuntui hyvälle kun huomasin nauttivani auringosta ja silmiin sattuneista kauniista asioista liikkeiden ikkunoissa ja kaduilla. Jotain kummaa on nyt tapahtunut. Tuntuu että joku olisi ottanut tulpan pois päälaeltani ja negatiiviset höyryt olisivat poistuneet kehostani. Olo tuntui niin hyvälle. Jos jokin mieltä painava asia putkahti mieleen, sain sen häädettyä nopeasti pois ja jatkoin matkaa hymyssä suin.

Perjantai oli ihana päivä! Lähdin aamusella ajamaan auringonpaisteessa ja sumussa kohti Ideaparkkia. Matkalla otin kyytiin ystävän ja hänen pienen pojan. Vietimme mukavan päivän Ideaparkissa shoppaimen. Oli kiva saada pitää sellaista nyyttiä sylissä kun äiti kokeili vaatteita. Ihanaa kuinka paljon positiivista energiaa ja hyvää mieltä tällainen nyytti saakaan aikaan. Kotimatka taittui taas iloisin mielin hymy huulilla. Taas oli yksi ihana päivä takana.

Lauantai ja vieläkin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. On niin mukava herätä uuteen päivään pitkien yöunien jälkeen. Aamupäivä meni rauhallisesti kotona ja sen jälkeen Pikkuherran 6 v. syntymäpäiville. Oli kiva nähdä kuinka ostamani lahja oli mieleinen ja syntymäpäiväsankari uppoutui täysin lahjan kokoamiseen. Muut lapset saivat leikkiä ihan rauhassa omia leikkejään. Sen jälkeen kiiruhdin vielä keskustaan syömään sushia ja nauttimaan hyvästä seurasta.

Olen kiitollinen näistä ihanista päivistä ja niistä ihmisistä jotka ovat olleet kanssani ja antaneet minulle mahdollisuuden nauttia elämästä.

Ihanaa viikonloppua!

Keskiviikko 11.9.

Oi mikä päivä!

Tänään oli pitkästä aikaa niin positiivinen päivä, että voiko sitä vieläkään uskoa todeksi. Olo tuntuu niin hyvälle, että kotimatkan vain hymyilin.

Aamulla sain vietyä auton korjaukseen ja sain ihan kelvollisen vara-auton ja sieltä suoraan keskustaan aamupalalle.
Aamupalan jälkeen kävimme ystävän kanssa tutustumassa Katajanokan tunnelmia ja hups! Eksyin tatuointiliikkeeseen 😀
Olen miettinyt uuden tatuoinnin hankkimista jo pitkään, mutta olen siirtänyt sitä lähinnä oman terveyteni vuoksi. Tänään kuitenkin uhmasin kehooni tulevaa stressireaktiota ja otin uuden pienen tatuoinnin. Olen tarkka mitä haluan ja harkitsen erittäin hyvin mihin ja millaisia tatuointeja otan. Haluan että vielä vanhana voi hyvin mielin katsoa kuvia ja ettei kuvat näy liiaksi muille. Kuvathan ovat minun ja muistoja minulle tietyistä elämäntilanteista ei muille esiteltäviksi.
Tänäänkin otettu on ilmeisesti odottanut juuri tätä päivää, sillä tänään oli suuri käännekohta elämässäni. Kaikki vanha jäi taakse ja aukesi puhdas sivu, se oli vain niin selvä asia tapahtua juuri tänään enkä aamulla ollut siitä vielä mitenkään tietoinen kun lähdn kotoa. Nyt on aika antaa aikaa parantumiselle, itselle ja kaikelle uudelle. Menneet on menneitä, ne on nyt loppuun käsitelty vieläpä hyvällä mielellä, vaikka osa päivän tapahtumista oli henkisesti rankkoja.

Kaiken tämän päätteeksi oli vielä tanssitunti joka oikeastaan kruunasi koko päivän.

Ihanaa keskiviikko-iltaa ja muistakaa nauttia elämän pienistäkin asioista!

Tiistai 10.9.

Voi minne lämpö on hävinnyt!

Tänään oli ensimmäinen englannin tunti ja hyvin se meni, vaikka joudun opettelemaan ääntämään eurooppalaiseen tapaan. Tai siis ei ole pakko mutta itse haluan ja siksihän kurssille menin. Eihän kukaan muuten ymmärrä tunnilla mitä puhun 😀 Ihan kiva puhua oikein ja myös niin että Lontoossa ymmärretään puhettani. Siellä olen törmännyt tähän ymmärrys ongelmaan vastapuolen kohdalla. Ja tänään sain siihen jo monta vastausta. Jenkeissä kun ei ole niin väliä miten sanoja painottaa ym. kunhan sieltä vaan tulee jotain ymmärrettäviä sanoja jonossa 😀 Siellä olen myös törmännyt siihen että mitä huonompi kielitaito sitä nopeammin puhutaan. Se on kuulijan ongelma jos ei ymmärrä ja täytyy myöntää, että myös tämä paha tapa on tarttunut minuun. Mutta nyt paneudun ääntämiseen ja sanojen painotuksiin.

Työpäivä siirtyi muutamalla päivällä tai ensi viikkoon. Asiakkaani lähti yöllä synnyttämään. Onnea hänelle ja odotan jo kovasti että näen tämän pikkuisen nyytin.

Nyt minulle jäi koko piirakka syötäväksi ja hmmm… whoopie -keksit! Apua! keksit kyllä säilyy uuteen vierailukertaan, mutta piirakka! Siinä on iltapalaa ja lounasta muutamaksi päiväksi 😀

Tänään on onneksi ollut hyvä päivä ja moni asia on mennyt vaivattomasti eteenpäin. Aamulla saan viedä auton ”lääkärille” jossa se saa upo uudet ovet ja maalia. Eli pieni plastiikkakirurginen toimenpide 😀 Huomenna on myös tanssitunti ja sitä ennen käyn ystäväni kanssa lounaalla.

Tänään olen ollut myös vähän röyhkeä ja löysin uuden omistajan hoitopöydälle jonka jätin keskustaan. Eipä tuo ex-vuokranantaja siihen mitään sanonut kun ilmoitin että se haetaan sieltä pois (hän oli laittanut sen omaan hoitohuoneeseensa toiseksi hoitopöydäksi!). Ei hän siitä mitään maksanut. Ilmoitin silloin, etten saa sitä mihinkään, mutta nyt se löysi uuden kodin. Eihän se periaatteessa enää ollut minun, mutta ei hänenkään sanaan voinut luottaa, niin ajattelin että tämä oli myös tulkintakysymys. Ilkeätä mutta koin että minulla on tähän hyvä syy.

Ihanaa tiistai-iltaa!

Maanantai 9.9.

Uusi viikko taas alkanut!

Olen muistanut tehdä Qigong harjoitusta lähes päivittäin. Ja kahden minuutin sääntö on myös edelleen käytössä.

Sunnuntai oli taas mielialojen vuoristorataa, neutraalin ja surullisen välillä. Mikään ei tuntunut hyvälle enkä pystynyt päättämään mikä olisi ollut minulle parasta. Joten olin vain kotona ja pesin pyykkiä ja leivoin kaksi leipää. Kukahan nekin syö!

Tuntuu etten saa ruoasta energiaa eli ruoka ei joko sula tai imeydy vaikka otan jokaisen ruokailun yhteydessä ruoansulatusta edistävää ”lääkettä”. Ainoa millä saan itseeni vauhtia, on energiahuomat ja sokeri (vaahtokarkit). Mikä ei ole ollenkaan terveellistä ja vie kaikki päivittäiset kalorini. Tästä pitää muistaa mainita lääkärille muutaman viikon päästä. Tuntuu että tilanne on mennyt huonompaan suuntaan kun kilpirauhaslääkitystä lisättiin yhdellä pillerillä. Tai sitten tämä kuuluu paranemisprosessiin.

Maanantai on ollut melko tavallinen päivä. Paljon mitään en ole tehnyt enkä saanut aikaiseksi, Vähän siivonnut kissankarvoja lattialta ja valmistautunut huomiseen työpäivään.

Asiakkaani on aivan viimeisillään raskaana ja vauva voi syntyä minä hetkenä hyvänsä. Jännää!
Olen yleensä hänen luonaan lähes koko päivän. Lupasin tehdä ”eväät” mukaan ettei äidin tarvitse miettiä ruokailua. Tein pinaatti-fetapiirakkaa ja leivoin whoopie -keksejä. Ostin lauantaina uuden pursottimen ja sain tänään käyttää sitä ensimmäisen kerran. Kekseistä ei tullut ihan samankokoisia. Uuden pursottimen käyttö vaatii hieman totuttelua että saa pursotettua aina saman verran taikinaa 😀

Ihanaa alkanutta viikkoa!

 

Lauantai 7.9.

Ihanaa, kesä jatkuu!

Torstai oli mukava ja hyvä päivä. Sain vihdoinkin vietyä auton liikkeeseen arvioitavaksi. Jos kaikki menee hyvin, auto menee korjaukseen ensi keskiviikkona. Samalla sain hoidettua monta muutakin asiaa.

Koin pitkästä aikaa ihanan tunteen ajaessani kotiin. Tunsin vastaleikatun nurmen tuoksun ja siitä tuli niin ihana ja positiivinen tunne kun huomasin, että pystyin nauttimaan tällaisesta asiasta ja samalla hymy nousi huulilleni. Ihanaa!

Perjantai oli taas päivä joka olisi saanut jäädä kokonaan väliin.
Aamu alkoi ihanasti, aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Kun siivosin keittiötä aamupalan jälkeen mieleen tuli ihan kummallinen asia. Tulikohan hoitotilani muuttokuormassa yksi tuoli mukaan. Mietin hetken ja sen jälkeen kiersin koko talon, eikä tuolia löytynyt mistään. Kyseessä oli aito kiinalainen antiikkituoli. Tuntuu hassulta etten huomannut sitä aikaisemmin, mutta kotona on jo yksi samanlainen ja muutto tehtiin kolmessa osassa. Mietin koko muutto rulianssia ja viimeisenä viikonloppuna kun haimme tavarani pois katsoin moneen kertaan, että kaikki on mukana. Mutta tuoli puuttui. Vuokraisäntäni oli ottanut tuolin ja joko vienyt omaan hoitohuoneeseensa tai kotiinsa, sama se, mutta tuoli oli laitettu niin, ettei se ollut minun tavaroideni joukossa.
Kun asia selvisi, laitoin hänelle viestin ja tuli vain vastaus että ”ok ilmoita kun tulet hakemaan”. Siis oikeesti yrittikö hän varastaa minulta tämän tuolin? Ilmeisesti kyllä, koska ”normaali” ihminen olisi laittanut viestin tai soittanut ”hei sulta jäi yksi tuoli”. Jos tämä olisi ainoa ”outo” asia kyseisen henkilön kanssa en välittäisi, mutta kaikki se käytös, puheet ja mitä hän on puuhastellut selkäni takana, jotka ovat vaikuttaneet minun työhöni, niin tämä oli jo liikaa. Sain todella voimakkaan ahdistuskohtauksen, sydän hakkasi niin kovasti, että silmissä pimeni ja lisäksi se viha ja inho tätä henkilöä kohtaan oli lähes pelottava. En muista koska olisin tuntenut vastaavaa jotain ihmistä kohtaan. Kohtaus oli niin rankka koko kropalle, että meni koko päivä toipuessa ja väsymys on jatkunut vielä tänään.

Onneksi keksin leipoa leipää ja tehdä lempipitsaani. Tämä oli hyvää terapiaa ja auttoi rauhoittumaan.

Leipä 6.9.13Viikuna-chili-mozzarellapitsa

Lauantai lähti käyntiin rauhallisesti ja päivä meni mukavasti kaupungilla ihanasta ilmasta nauttien. Taas on Kaivopuisto kierretty ja nautittu herkullinen lounas lempi italialaisessani ja mikä parasta, mukavassa seurassa. Saimme aivan fantastisen pöydän, ihan kuin olisi vain ollut tarkoitus mennä juuri sinne syömään.  Onneksi elämä osaa näyttää myös nämä ihanat puolet joista saa niin paljon  🙂

Kaivopuisto 7.9.13 Hanhet 7.9.13

Ihanaa viikonloppua!

Keskiviikko 4.9.

Viikko on taas puolessa välissä ja ulkona on ihanan aurinkoinen ja syksyinen sää 🙂

Kirjoittamisessa on ihan selkeä trendi. Loppuviikosta ja viikonloppuisin kirjoitan paljon ahkerammin ja alkuviikot on hiljaisempaa. Yritän parantaa tapani ja kirjoittaa säännöllisesti. Kirjoittaminen menee selvästi mialialan mukaan.

Kasvispainotteinen ruokavalion on tuntunut todella hyvälle. Turvotus alkaa laskea pikku hiljaa ja ihan kuin olo olisi vähän parempi ja saisin ruasta energiaa. Toivottavasti saan tehtyä tällä muutoksella paljon hyvää ruoansulatukselleni ja energatasolleni.

Kahden minuutin sääntö on edelleen käytössä ja huomaan tekeväni ohi mennen monta pientä asiaa. Se on auttanut minua saamaan taloa taas järjestykseen, koska oikeasti joka paikka on rempallaan kun en ole jaksanut tai saanut aikaiseksi tehdä asioita. Tämä tuntuu hyvälle säännölle.

Maanantai oli rankka päivä. Osaksi syy oli sunnuntain ahdistuskohtauksen ja toinen syy oli että juttelin mummon kanssa. Taas sain kuulla sellaista syyllistämistä ja piikkiä että itku tuli moneen kertaan puhelun aikana. Ilmeisesti osa sukulaisista pitävät minua luulosairaana koska enhän ole ”oikeasti” sairas. Mistä kukaan voi tietää miltä minusta tuntuu, kun ei elä minun elämää ja varsinkaan kun ei ole minun ”saappaissa”. Eikä ole kokenut sellaista stressiä ja väsymystä mikä vie terveyden. Sain kuulla ”kyllä minä menisin äitisi kanssa mukaan hoitoihin ja kävisin katsomassa ja siivoamassa ja ulkoiluttamassa koiraa jos pääsisin” jne jne… Kyllä minäkin menisin jos pystyisin. Itse pohdin ja mietin samoja asioita päivittäin, koska haluisin auttaa omaa äitiäni. Asiaa vaan pahentaa se, etten halua olla äitini kanssa tekemisissä kevään tapahtumien vuoksi. Niin pahasti hän pahoitti mieleni.

Onneksi minulla on vielä ihania asiakkaita ja työ josta pidän. Se auttaa minua jaksamaan ja saamaan itseni kuntoon!

No maanantai on jo onneksi mennyt.

Tiistai oli vähän parempi päivä. Sain tehtyä paljon kodin pieniä askareita ja vihdoinkin kelaan ja vakuutukseen lippulappuset. Illalla kävin tekemässä yhden työn keskustassa ja nautin ihanan lämpimästä illasta.

Keskiviikko on ollut taas ”normaali” päivä eli en ole saanut tehtyä kotona mitään järkevää. Hyvä että olen syönyt muuta kuin aamupuuron. Illaksi kävin kyllä ostamassa teen kanssa karjalanpiirakoita ja juustoa. Odottelin koko päivän, että pääsisin lähtemään tanssitunnille. Tänään oli siis ensimmäinen syksyn tanssitunti. Kyllä tuli ihana olo ja tunsin kuinka energia lähti liikkeelle. Sen jälkeen sainkin käytyä kotimatkalla kaupassa ja postissa. Eli kaikki kivat asiata savat minut voimaan paremmin 🙂

Ihanaa loppuviikkoa!

Sunnuntai 1.9.

Syyskuu se sitten alkoi!

En voi uskoa että nyt kesä on virallisesti takana.

Viikonloppu meni Lahdessa ihailemassa muiden saavutuksia. Täytyy sanoa, että kisa oli paljon tasokkaampi kuin vuosi sitten. Huomaa että laji on nyt todella suosittu ja ihmiset haluavat olla kunnossa. Ihailen!

Kaikki meni hienosti enkä saanut kovin suuria tunnontuskia, onneksi. Sen totesin, että alakertaan täytyy saada lukot etten pääse laitteisiin 😀 Ihanaa oli myös viettää lauantaina piknik tammen alla. Ilma oli aivan mahtava ja sai vähän happea sillä katsomossa oli aika lämmin ja huono ilma.

Kuvassa näkyy perjantain kokkauksen jälkiä 🙂

Piknik Lahdessa

Ihanan viikonlopun ”pilasi” kun huomain mummo oli taas yrittänyt soittaa. Olen sanonut, että minä soitan kun tuntuu siltä että haluan puhua. Ymmärrän että hän on huolissaan, mutta hänen pitäisi myös ymmärtää minun tilanne. Sain niin kovan ahdistuskohtauksen, että happi melkein loppui ja sydän hakkasi niin että rintalasta on vieläkin kipeä. Nyt pitää rauhoittua niin saan nukuttua.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Perjantai 30.8.

Viikko taas vierähti ja on viikonloppu edessä.

Taas voi vaan todeta, että koskaan ei tiedä aamulla mitä päivällä tapahtuu.

Keskiviikko oli ensimmäinen ”opiskeluilta”. Päivä oli paljon parempi kuin tiistai ja kävin ostamassa päivällä vähän ”koulutarvikkeita”:D Sitten illaksi opiskelemaan ja aiheena on Elämani sanoiksi. Käymme koko elämän kaaren läpi seitsemän vuoden jaksoissa ja nyt oli ikävuodet 0 – 7. Kirjoitimme opettajan ohjauksen mukaisesti asioista joita mustamme tapahtuneen kyseisinä ikävuosina. Yllättävää millaisia muistikuvia ja ajatuksia tulee kun miettii tuota ajanjaksoa. Toisaalta oli rankkaa ajatella noita vuosia, vaikka olen ne jo pariin kertaan käsitellyt, mutta näköjään asioita pitää työstää koko ajan. Seuraavan kerran, eli noin kuukauden päästä käsittelemme ikävuosia 8 – 14. Silloin on jo peruskoulu melkein käyty.

Torstai oli työpäivä ja kaiken lisäksi mieli oli todella maassa. Pää oli aivan sumussa ja tuntui etten heräisi taas ollenkaan. Mikään ruoka ei tuonut energiaa eikä tuntunut hyvälle. Ainoa mikä minua piristi, oli se että tiesin näkeväni mukavia asiakkaita. Työmatka meni ihan sumussa ja välillä kyyneleet valuivat poskia pitkin. Syytä en tiedä. Olo oli vaan niin…surullinen.

Ensimmäisessä paikassa odotti pikku poika joka todella sai minut nauramaan ja mielen paremmaksi. Mutta sitten tapahtui jotain mikä ei ollut niin kivaa ja sekoitti myös tämän päivän aikataulun täydellisesti. Seuraavassa paikassa ollessani pakettiauto peruutti autoni kylkeen ja nyt toinen kylki on ihan rullalla. Onneksi sillä voi ajaa, mutta… Viimeinen paikka oli kiva ja sinne ilmestyi myös pikkuinen poika joka on niin pieni, että kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Loppujen lopuksi päivä oli kiva ja asiakkaat ja nämä pikkuiset saivat mieleni piristymään todella paljon. Työ antaa minulle niin paljon ja se auttaa minua jaksamaan.

Perjantai meni sitten asioita hoitaessa ja puheluita odottaessa. Ja huh huh mitä asiakaspalvelua taas sain autokorjaamolta. Autoni merkkiin kuuluu tiettyjä ”palveluita” joita muihin ei välttämättä kuulu ja puheluni taisi yhdistyä väärään paikkaan jossa loppujen lopuksi vastasi mies joka taisi maata pöydän alla ja luuri oli pöydällä. Puheesta ei saanut mitään selvää ja tuntui että keskeytin jotain tärkeää. Vasta kun sanoin autoni merkin, suorastaan kuulin kuinka miehen selkä suoristui ja luuri löysi oikean paikan. Puhe alkoi sujua ja sain neuvoja kuinka toimia, Seuraavaksi soitin vakuutusyhtiöön ja asia hoitui, ainakin tähän asti, aika näppärästi. Katsotaan nyt sitten miten ja millä aikataululla asia etenee.

Ruokakaupassa oli taas haasteita kun päätin torstaina ryhtyä taas kerran noudattamaan kasvispainotteista ruokavaliota eli prescovegetaristiksi koska aion syödä pieniä määriä maitovalmisteita, kananmunia ja satunnaisesti kalaa. Tämä siksi, koska en saa ruoasta energiaa joka tekisi minulle hyvän olon. Mitä raskaampaa ruoka on sitä tukkoisempi oloni on. Paras olo on, kun en syö mitään. Hedelmät ja smoothiet antaa vain hetkeksi energiaa. Tänään olen ollut keittiössä kuusi tuntia kokkailemassa viikonlopun eväitä ja iltaruokaa sekä leiponut kaksi terveysleipää jota pääsen kohta maistamaan. Ostoskärry oli aika kivan näköinen kun ei siellä ollut kuin kasviksia, yrttejä, hedelmiä, jyviä, siemeniä, erikoisjauhoja ja jogurttia 😀
Tein niin hyvän makuisia falafel pihvejä ja siihen raikasta kaalisalaattia ja kvinoasalaattia. Kun olen tehnyt näitä muutaman kerran ja saan maut kohdalleen, laitan kuvia ja ohjeita.

Huomenna ja sunnuntaina menen Lahteen katsomaan Fitness kisoja.
Enkä ota paineita vaikka oma masu on vähän pyöristynyt. Nyt ihaillaan muiden saavutuksia!

Ihanaa viikonloppua!

Tiistai 27.8.

Ihanaa kesä on tullut takaisin!

Taas olaan saatu nautti ihanan aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Huomasin että mansikatkin ovat alkaneet kukkia uudelleen. Tuskin niistä mitään tulee kun yöt ovat niin kylmiä, mutta olisihan se kiva vielä syyskuussa saada mansikoita omasta puutarhasta,

Maananti meni kynsihuollossa ja lounaalla. Ei siinä juuri muuta ehtinyt kun kotimatka taittui parhaimmassa neljän ruuhkassa. Jätin ruokakaupankin suosiolla väliin. Edelleen pidin kiinni kahden minuutin säännöstä ja tein kaikki pienet askareet heti ja sainkin taas monta pintä juttua kuntoon ihan ohi mennen.

Tiistai on mennyt kotona puuhastellessa. Tänään on taas ollut hiukan huonompi päivä. En tiedä onko syy kenties siinä että tänään aamulääkitystä nostettiin yhdellä pillerillä. En ole herännyt koko päivänä ollenkaan ja mistään ruoasta en saa energiaa ja hyvää oloa. Olen kuitenkin pessyt pyykkiä ja tehnyt vähän ompelutöitä jotka olen unohtanut ihan kokonaan. Lauantaina ostettu saumurikin on nyt koeajettu.

Ruokakauppa oli melkein urheilusuoritus jo ihan oman vointiani ajatellen. Lisäksi kala oli taas juuri ja juuri ostokelpoista, parsakaalit olivat aivan ”lötteröitä” ja kotimaiset kirsikkatomaatit olivat raakoja. On se vaan kurja kun suomessa ei arvosteta tuoretta ja ettei sitä vaadita. Eikä kaupat ole ylpeitä siitä, että heiltä saa aina vain tuoretta. Siksi meille myydään lähes kaksi viikkoa vanhaa kalaa. Minulla on sääntö, ettei kala saa olla kolmea päivää vanhempaa.

Tänään olen ilmoittautunut kahden viikon mittaiselle valokuvauskurssille, vaatetuunauskurssille ja kahdelle kirjoituskurssille. Toinen on kerran kuukaudessa ja toinen joka viikko ja sitten on vielä englannin tunnit joille ilmoittauduin jo aikaisemmin. Eli minusta tuli opiskelija 😀

Huomenna illalla on jo ensimmäinen kirjoituskurssi.

Nautitaan vielä kesästä kun sitä meille niin ihanasti tarjotaan!

Sunnuntai 25.8.

Ei voi muuta todeta kuin – oi oi mikä ilma!

Niin lämmin ja ihana sää sunnuntaille ettei voi kuin hymyillä ja nauttia.

Tänään on avain jätetty ja kannet on laitettu kiinni sen uran osalta. Kyllä helpotti kun laitoin oven kiinni ja sain jättää kaiken taakse. Toisaalta mieli oli haikea, mutta helpotus oli kuitenkin suuri koska tätä on jatkunut helmikuusta saakka ja nyt se on lopullisesti ohi. Seuraavaksi katse tulevaisuuteen ja kohti uusia haasteita.

Tänään olen ollut suorastaan ylpeä itsestäni. Olen pessyt 20 ikkunaa, tosin vain sisäpuolelta, mutta olen tehnyt jotain järkevää. Ikkunat ovat häirinneet minua koko kesän ja tänään sain aloitettua ikkunanpesu projektin. Yhteensä ikkunoita on n. 65 ja suurin osa pestään vain sisäpuolelta ja ulkopuolelta (ulkoa ikkunat pitää pestä tikkaiden avulla, koska osa ikkunoista ei aukea). Tämä projekti on paljon helpompi verrattuna edelliseen taloon, jossa ikkunoita oli 96 ja kaikki piti pestä neljältä pinnalta. Eli tämä on pikku juttu 😀
Myös olohuoneen neljämetriset verhot pääsivät pesuun. Minun kevätsiivous onkin syyssiivous 🙂

Saa nähdä millainen olo minulla on aamulla, mutta on olo mikä tahansa, olen iloinen kaikesta siitä mitä tänään sain tehtyä.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Lauantai 24.8.

Kesä on tullut takaisin!

Kaksi päivää on ollut niin ihanan kesäistä. Tänään kaupungilla ihan unohti, että elokuu on kohta lopuillaan. Kaivopuiston rannassa oli taas niin ihana istuskella ja nauttia auringosta ja merestä Ihmisiä oli ilmaantunut jostain todella paljon, aurinko 😀

Perjantaina oli ensin kaunistautumista ja sitten vähän töitä. Oli kiva ajaa illalla otin kun aurinko paistoi ja oli niin kesäinen olo. Ihana päivä 🙂

Lauantai oli kaupunkipäivä ja sain hoidettua keskiviikon asiat ja ostokset hienosti samalla kun tarjosin ruoan ”muuttomiehelle” joka taas kerran auttoi tavaroiden kantamisessa. Nyt on kaikki tavarat haettu pois ja enää siivous ja avaimen luovutus. Se on varmaankin huomisen tehtävä.

Huh huh sitä tavaramäärää! En tiedä mitä niillä kaikilla teen ja mihin ne laitan. Pakkaan ne laatikoihin ja vien säilöön ja heitän seuraavassa muutossa pois jos en löydä tavaroille ja laitteille uutta kotia. Nyt on hyvä seurata miten olo ja energiataso muuttuvat kun saan tämän osan elämästä pakettiin.

Tänään tein kolme iloa tuottavaa asiaa ja se tuntui hyvälle. Söin sushia hyvässä seurassa, kävin kaivopuistossa nauttimassa auringosta ja merestä ja kävelin kaupungilla ja istuin vielä ulkona kahvilla. Ei ollut vaikeaa keksiä kolmea iloa tuottavaa asiaa. Oli minulla huonojakin hetkiä kun mietin äitiäni ja itseäni. Harmittaa koko tilanne ja tuntuu pahalle kun en pysty olemaan hänen tukenaan 😦

Aurinkoista viikonloppua! Nautitaan auringosta 🙂

Torstai 22.8.

Sataa ja paistaa 🙂

Onneksi touhusin puutarhassa jo eilen sillä aamulla ”puutarhuri” ilmestyi leikkaamaan nurmikkoa heti klo 9. Jostain kummasta syystä nurmi oli venähtänyt jo eilisestä, niin seuraava leikkuukerta on ensi viikolla vaikka nyt on pidetty lähes kahden viikon välejä jo muutaman kerran.

Huomasin että joku oli vienyt omenapuusta omenat ja tyhjentänyt punaisen viinimarjapensaan ihan kokonaan L en usko että linnut voisivat niin järjestelmällisesti tyhjentää pensaan. Samoin suuren Terijoen-salavan juuresta löytyi kummallisia roskia jotka eivät voi ilmestyä sinne ihan itsekseen, myös nurmi oli tallaantunut kohdata josta joku oli mennyt salavan alle. Laitoinkin takaoven kissaoveen kellon, niin kuulen jos joku koskee ovea.

Otin jo eilen käyttöön kahdenminuutin säännön ja täytyy sanoa, että olen saanut tehtyä monta asiaa ihan vain toteuttaakseni tätä ohjetta. Tänään mm. pyyhin mikron, järjestin kissojen ruokalaatikon, laitoin vaatehuoneessa neulepaita ja housutangon värijärjestykseen 🙂

Tein eilen valmistelut töihin lähtöä varten heti kun asia tuli ensimmäisen kerran mieleen aamupäivällä. Samoin tänään laitoin kaikki tämän päivän tarvikkeet heti pesuun ja pakkasin huomisen tavarat valmiiksi. Ei tarvitse aamulla käyttää aikaa siihen koska on aika aikainen lähtö kun ensin menen kaunistautumaan keskustaan ja sieltä lähden suoraan töihin n. 100 km päähän.

Huomenna täytyy olla monet eväät mukana jotkanekin on jo valmiina jääkaapissa 🙂 Olen tuntenut tänään oloni paljon energisemmäksi kuin esim. eilen. En tiedä mistä johtuu, mutta ei sen ole väliä, kunhan olo pysyisi vähintään tällaisena 🙂

Ihanaa perjantaita!

Keskiviikko 21.8.

Tänään oli niin lämmin ja kesäinen päivä!

Pihalla ollessa ihan ihoa poltti kun aurinko paistoi niin kuumasti.

Päivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Aamulla kynsitekijäni ilmoitti sairastuneensa yön aikana ja jouduimme siirtämään aikaani ensi viikolle. Samoin väliin jäi lounas (saman henkilön kanssa) ja kaikki muut kaupungilla suunnittelemani asiat. En viitsinyt lähteä kaupunkiin vain muutaman asian vuoksi, koska asioilla ei ollut kiire ja voin hoitaa ne viikonloppuna tai maanantaina.

Päivä on tuntunut tosi pitkältä, koska heräsin normaalia aikaisemmin, ettei aamulla tulisi kiire ja sain tiedon noin tuntia ennen lähtöä että aika peruuntuu. Tänään olisi ollut hyvä päivä siivota, mutta en voinut ottaa sitä riskiä että uuvun liikaa, sillä huominen ja perjantai ovat työpäiviä – ihanaa 🙂 Imurointi ja lattioiden pyyhkiminen on minulle pahinta. Kaikkea muuta pystyn tekemään melko hyvin. Olen sisällä vain järjestellyt tavaroita ja pessyt kaikkea mahdollista, huopia ja pyyhkeitä jotka ovat olleet pitkään kaapissa.

Tänään on ollut hieno ilma viettää aikaa pihalla rikkaruohoja kitkien ja vähän pihaa järjestäen niin että ”puutarhurilla” on perjantaina helppo ajaa nurmikko. Kuulostaa hullulta, mutta en pysty ajamaan itse nurmikkoa, koska siihen menee melkein kaksi tuntia, vaikka on ”minitraktori”, se on minulle liian rankkaa koska ”traktorista” puuttuu ohjaustehostin.

Toivon kovasti että lääkkeet alkavat vaikuttaa nopeasti ja saadaan annostus kohdalleen. Tämä on todella noloa pyytää kaikkeen vähääkään raskaampaan apua muilta. Asia olisi eri jos olisin niin kiireinen, mutta kun minulla olisi ihan hyvin itsellä aikaa tehdä asioita.

Toivotaan että tämä ihana kesäinen sää jatkuu vielä pitkään!

Tässä terveisiä puutarhasta 🙂

Syyshortensia

Tiistai 20.8.

Oi, kuinka oli ihana aurinkoinen elokuun päivä!

Kyllä oli hienoa viettää tällainen päivä Sipoon saaristossa. Pääsin vielä kerran nauttimaan yli 100 vuotiaan villan rauhasta.

Huh! Tuli uusi ruokavalio ihan tarpeeseen. Kilpirauhaslääkityksen aloituksen jälkeen tuntuu että neste kerääntyy kudoksiin, tai jotain muuta on tapahtunut lähiaikoina 😀 Tänään aamulla oli pakko todeta, että paino on noussut liikaa koska solisluuni eivät näy enää samalla tavalla kuin kuukausi sitten. Lisäksi puraisin syödessäni poskeen, eli posket ovat pullistuneet myös sisältä 😀

Muuten päivä on mennyt kivasti ja rauhallisesti 🙂

Maanantai oli työpäivä ja näin asiakkaani pikkuisen reilu 2 kk vanhan nöpönenän. Oli ihana saada pitää sylissä sellaista pikkunyyttiä. Lapset saavat minut aina hyvälle tuulelle 🙂

Huomenna on kynsihuolto ja kaupunkipäivä sekä lounas ystävän kanssa.

Olen onnellinen että olen saanut viettää monta päivää ilman suurempia ahdistuskohtauksia.
Eilen tuntunut pahalle kun äiti oli yrittänyt soittaa ja sain kuulla myöhemmin uutisia hänen hoidoistaan. Hoidot ovatkin rajumpia kuin mitä alun perin oli suunniteltu. Haluisin olla hänen mukana hoidoissa, mutta en vaan pysty ja se tuntuu todella pahalle.

Ihanaa kekiviikkoa!

Sunnuntai 18.8.

Ihana aurinko olet tullut takaisin!

Anteeksi etten ole kirjoittanut kuulumisia moneen päivään!

Viikko meni todella nopeasti ja viikonloppu on mennyt mahtavasta musiikista nauttien.

Olen tiistaista saakka ottanut 0,025mg Thyrosiinia, vielä en osaa sanoa sen vaikutusta. Samoin rautaa olen ottanut jokaisella aterialla, se on aavistuksen piristänyt oloa, mutta vaikea sanoa vielä mitään.

Tiistai on työpäivä. Oli kiva tehdä töitä kun tiesi, ettei mitään vakavampaa löytynyt. Oli myös kiva nähdä muutamaa asiakasta ja samalla vaihtaa kuulumisia. Kotiin lähtiessä oli niin hieno sateenkaari, etten muista nähneeni sellaista koskaan. Kummatkin päät näkyivät selvästi ja koko sateenkaari oli selkeä ja yhtenäinen. Harmi etten ajaessa saanut kunnollista kuvaa jossa näkyisi koko sateenkaari tai edes kuinka hieno se oli.

Sateenkaari

Keskiviikko meni kotona puuhastellessa vaikka siivous jäi tekemättä. Itse asiassa en muista mitä kaikkea keskiviikkona puuhailin. Ainakin vettä satoi koko päivän ihan taivaan täydeltä ja sain hyvän syyn polttaa takassa tulta. Leivoin whoopie keksejä ja hmmmm…:D

Torstai ei sitten mennyt alkuunkaan suunnitelmien mukaisesti. Aluksi piti olla kaunistautumispäivä, mutta kampaajani sairastui ja jouduimme siirtää aikaa. En saanut lippuja joita menin hakemaan enkä kirjaa jonka olisin halunnut. Lounas jäi syömättä, koska joka paikka keskustassa oli niin täynnä tai niissä oli muuten huono ilmapiiri, etten halunnut jäädä. Helsingin ”eliitti” ruokakaupassa oli niin vanhaa kalaa, etten voinut ostaa sitä. Kaiken lisäksi kotimatka oli yhtä kaaosta. En tiedä mikä muilla autoilijoilla oli, mutta liikenne oli ihan hullua. Kotiin päästyäni päätin pysyä sisällä ja nauttia vain hiljaisuudesta.

Perjantai ja lauantai menivät mukavasti hyvässä seurassa hyvää musiikkia kuunnellessa. Oli aivan mahtava viikonloppu. Toipumiseni myötä en ole juuri alkoholiin koskenut. Lasi tai kaksi samppanjaa riittää loistavasti juhlatunnelman luomiseen ja mikä parasta musiikista nauttii paljon paljon enemmän kun pää ei ole sumentunut alkoholista. Kumpanakin iltana pääesiintyjinä olivat omat suosikkini joita olen kuunnellut jo vuosia. Ja oli hienoa päästä kokemaan heidän huikean hienot esitykset ulkoilmassa ja vielä Suomessa. Olen vieläkin aivan sanaton eilisestä kokemuksesta.

Sunnuntai on varattu lepäämistä varten, sillä ensi viikko on ihan täyteen varattu. Töitä ja huvia hyvässä suhteessa 😉

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Maanantai 12.8.

Ei kai vielä ole tullut syksy?

Vihdoin koitti päivä kun pääsin kuulemaan tuloksia ja jatkotoimenpiteitä.

Tämä sama teksti on myös ”Projekti” Kilpirauhanen sivulla.

Eli kaikkien kokeiden jälkeen minulla on todettu lievä kilpirauhasen vajaatoiminta. Vaikka jotkut arvot olivat täydelliset kuten rT3 mutta suhdeluku paljasti lievän vajaatoiminnan. Vielä kesäkuussa TSH oli alle ylärajan, mutta nyt se oli noussut selvästi, vaikka testien välissä oli vajaa noin kaksi viikkoa. Näin ne muuttuvat nopeasti. Kilpirauhasen tulehdus on seurannassa ja lääkäri uskoo sen rauhoittuvan lääkityksen avulla. Samoin kun moni muukin vaiva kuten ruoansulatus, väsymys, energian puute, ravinnon imeytyminen jne.

Lääkitys on todella pieni. Thyrosin 0,025mg aluksi 1 tabletti aamuisin kahden viikon ajan ja sen jälkeen 2 tablettia aamuisin neljän viikon ajan jonka jälkeen kontrolliin. Lääkityksessä halutaan lähteä liikkeelle pienillä määrillä ja lisätään hiljalleen annostusta. Syy, koska minulla on niin paljon oireita ja muita ”vaivoja” liian korkea alkuannostus voi lisätä väsymystä ja hidastaa parantumista.

Ruoan sulatukseen sain ohjeeksi ottaa 1-2 kapselia entsyymivalmistetta ainakin lounaan ja päivällisen yhteydessä.

Rautavarastoni olivat aivan tyhjät! Mikä vaikuttaa myös väsymykseeni ja jaksamiseeni. Sekin saattaa johtua kilpirauhasesta ja ennen kaikkea stressistä. Siihen sain lääkkeeksi Solgar Gentle Ironia 1 kapseli 3 kertaa päivässä aterioiden yhteydessä 3 kk ajan ja sen jälkeen 1 kapseli päivittäin (tuotetta saa hyvin varustelluista luontaistuotekaupoista ja netistä).
Tämä on hyvin imeytyvää ja näin saan rautavarastoni taas kuntoon. Keväällä otin aamuisin nestemäistä rautaa, mutta se ei tuntunut auttavan. Lääkäri sanoi, että niiden rauta-arvo on matala. Ja monissa minivitamiinivalmisteissa on mukana rautaa, mutta muut aineet saattavat estää raudan imeytymisen. Rauta heikentää Tyrosinin vaikutusta, joten oikea annostus selviää vasta kun olen saanut rautavarastot kuntoon.

Eniten minua huvitti kun tutkin labratuloksiani. Minun kolesteroli on koholla 😀 Siis tällä syömisellä 😀 Mitä jos söisin ns. normaalisti tai epäterveellisesti. En uskalla edes ajatella. Tämäkin viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, eli parantuu lääkityksen myötä.

Nukkumiseen ja päivärytmin sekaisin oloon todennäköisin syy on kilpirauhanen ja stressi. Eli malttia ja iltalääkkeitä 😀

Lisämunuaistestin tulokset olivat ”normaalit” lähes kaikki arvot olivat vihreällä alueella. Yksi oli selkeästi keltaisen puolella ja sekin viittaa testin kellonajan perusteella stressiin.

Lääkäri oli vieläkin siltä mieltä, että stressi on edelleen suurin syy olotilaani, eli lepoa, lepoa ja lepoa! Eli liikunta on edelleen kielletty. Ainoastaan rauhallinen kävely kehon ”herättämistä” varten on sallittu. Vaikka energia lisääntyy paranemisen myötä, sitä ei saa ”tuhlata” liikkumiseen.

Eli virallinen diagnoosi on: Puoliakuutin kilpirauhastulehduksen aiheuttama kilpirauhasen vajaatoiminta, lisäksi vakava stressi, uupumus ja lievä masennus.

Huh olikohan siinä kaikki. Jos mieleeni tulee jotain mitä unohtui, niin lisään sen alkuun uudella päivämäärällä.

Sunnuntai 11.8.

Jossain on satanut tänään vettä, mutta minä en ole törmännyt kertaakaan vesisateeseen 🙂

Tänään oli taas rauhallinen aamupäivä ja heti aamupalan jälkeen oli vuorossa tavaroiden hakua. Joudun käymään vielä kerran tai kaksi, että saan kaikki tuotua. Autoon kun ei mahdu kuin rajallinen määrä suurempia kalusteita ja pakettiautoa en halua vuokrata.

Tänään oli myös pitsapäivä, koska lupasin tarjota muuttomiehelle ruoan 😀

Minulla on päivärytmi ihan sekaisin. ”Heräsin” tai oikeastan energiamääräni kasvoi taas tänään vasta seitsemän aikaa illalla ja sain tavaroita järjestykseen ja tehtyä muita kotitöitä. Näin on jatkunut jo pitkään. Päivällä teen vain pakolliset, mutta iltaa kohden voisin tehdä vaikka mitä. Ongelma on vain siinä, että minun pitäisi illalla levätä että saisin nukuttua, mutta eihän se onnistu tällä tavalla. Nukahdan vasta aamuyöstä ja kunnolliset unet jäävät todella lyhyiksi. Saa nähdä mitä lääkäri sanoo kun kerron tämän hänelle.

Huomenna lisää uutisia. Toivottavasti hyviä sellaisia 🙂

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Lauantai 10.8.

Taas kaksi ihanaa kesäpäivää takana 🙂

Perjantaina vietin rauhallisen aamupäivän kotona ja iltapäivällä lähdin kaupungille lounaalle ja nauttimaan kävellen ihanasta Helsingistä. En liioittele, mutta kävelin ainakin 15 kilometriä, keskustan rantoja ja puistoja pitkin ja poikin, koko keskusta ympäri. Aivan ihanaa 🙂

Lauantaina sama juttu, rauhallinen aamupäivä ja päivä kotona ja sitten kaupungille lounaalle ja sen jälkeen muutama tunti kävelyä kaupunkia ristiin rastiin 🙂 Minun piti hakea tavaroita toimipisteestäni, mutta en viitsinyt pilata muuten mukavaa päivää käymälä ”työpaikalla”. Katsotaan huomenna uudelleen. Onneksi elokuuta on vielä jäljellä muutama viikonloppu 🙂

Maanantai lähestyy ja toivottavasti saan jotain tietoa terveydentilastani ja miten jatkossa edetään. Odotan jo kovasti ohjeita ja uutta ruokavaliota. Sen ymmärsin jenkkitesteistä, ettei ruoka tai jotkut ruoka-aineet imeydy normaalisti ja se on varmaan syy miksi olen väsynyt koska en saa ruoasta energiaa. Mutta odotetaan maanantaihin.

Nyt kuitenkin nautitaan vielä huominen lomasta ja sen jälkeen kevyt palautuminen arkeen 🙂
Elokuu menee arkeen totutellessa ja 27. päivä on ilmoittautuminen lopuille kurssille. Jos pääsen kaikille kursseille joille haluan, syyskuusta alkaa ”opiskeluelämä” 😀

Torstai 8.8.

Tällainen ilma on minun mieleen!

Pidän juuri tällaisesta trooppisesta ilmasta. Lämmintä ja kosteaa 🙂 Päivällä auton mittari näytti parhaimmillaan +30 astetta 🙂

Kävin taas yhdessä suomen suurimmista kauppakeskuksista. Nyt huomasi, että ihmiset ovat palanneet töihin ja nuoret kuluttavat aikaa kauppakeskuksessa. Löysin mehupulloja ja vähän muutakin kivaa 🙂

Ilta menikin ”mehuttaessa” ja sen jälkeen menin vielä ”pulikoimaan”. Vielä yhdentoista aikaan illalla oli +22 astetta. Vuorokausityrmin meni aivan sekaisin edellisenä viikonloppuna. Sen jälkeen en ole saanut tyrmiä takaisin ja tuntuu että vasta kahdeksan jälkeen illalla alan olla aktiivisempi. Tätäkin kirjoitan puoli kahden aikaa 🙂

Ukkonen alkaa nousta ja kovaa jyrinää kuuluu jostain vähän kauempaa. Saa nähdä millainen myrsky sieltä on tulossa.

Ihanaa perjantaita ja muistakaa hymyillä!

Keskiviikko 7.8.

Alkuviikko on ollut aivan mahtava sään suhteen! Ihanan kosteaa ja lämmintä 🙂

Nyt sataa vettä aivan kaatamalla ja ukkostaa, mutta se ei haittaa ehdin juuri kotiin ja nurmikko olikin jo taas niin kuiva että vesi tulee tarpeeseen.

Maanantaina nukuin pitkään ja aamupalan jälkeen keitin taas reilu neljä litraa mehua. Välissä kävin iltatöissä ja syömässä ja puolen yön aikaan pullotin mehut J

Tiistaina nukuin taas pitkään ja aamupalan jälkeen maalasin uutta roskakatosta. Illalla oli kyläilyä ja sen jälkeen vielä pieni ilta-ajelu, ennen nukkumaan menoa. Iltalääkkeet jäi kyläilyn vuoksi väliin ja nukahdin vasta aamukuudelta.

Keskiviikko meni roskakatosta toiseen kertaan maalatessa ja marjoja poimiessa. Iltapäivällä ajattelin hakea tavaroita toimipisteestäni, mutta en halunnut pilata muuten mukavaa päivää käymällä ”työpaikalla”. Käytin sen ajan paremmin nauttimalla herkullisen sushiaterian ja jäätelön kaivopuistossa J Näin oli paljon parempi.

Huomenna on mehupullojen metsästystä ja sen jälkeen taas mehustusta. Jos sää on huono niin nautin loppu päivän takkatulesta 😉

Mukavaa torstaita!

Kaivari2013

Sunnuntai 4.8.

Olipa ihanan helteinen päivä!

Tänään nukuin taas pitkään ja nautin aamupalaksi proteiinipannukakkuja siirapilla joista on tullut sunnuntai traditio ja lisäksi soijalattea 🙂

Aamupalan jälkeen puin kunnon varustuksen marjanpoimintaa varten. Ensimmäisenä keräsin vadelmat joita oli todella vähän. Saman verran jäi raakileita, mutta taidan jättää ne linnuille. Ostan loput vadelmat, niin saan tehtyä edes muutaman purkin omaa vadelmahilloa. Omatekoinen vadelmahillo on hyvää paahtoleivän päällä, varsinkin jos tekee mieli jotain hyvää 🙂
Seuraavaksi keräsin vielä reilu neljä kiloa herukoita. Se on sopiva määrä yhteen ”mehuttamis” kertaan 🙂

Muuten päivä on mennyt auringosta nauttien.

Toivotan kaikille lomalta palaaville oikein ihanaa ensimmäistä työpäivää ja muille ihanaa alkavaa viikkoa!

Lauantai 3.8.

Elokuu on sitten alkanut!

Ei voi olla totta että elokuu alkoi. Onneksi on lämmin ja aurinkoinen ilma. En vaan voi uskoa, että kesä on kohta ohi.

Loppuviikko meni – hyvin ja huonosti. Pitkästä aikaa sain ahdistuskohtauksia sekä tunsin kuristavan ja palan tunteen kurkussa. Onneksi on ollut myös paljon mukavia, kivoja ja iloisia hetkiä tasapainottamassa mieltä ja muistuttamassa että elämässä on paljon hyvää.

Keskiviikko oli rankka päivä. Pystyin vasta aamulla viime tingassa päättämään lähdenkö äidin mukaan tutkimuksiin. Ahdistavin asia oli ajatella olemista samassa autossa ja ensimäistä kohtaamista. Päätin kuitenkin lähteä ja täytyy sanoa, etten vieläkään tiedä oliko se hyvä päätös – toivottavasti, sillä keskiviikkoaamusta lähtien olen saanut useita ahdistuskohtauksia.

Torstai oli mukava päivä. Silloin sain taas nauttia elämän kaikista ihanista asioista. Iltakävely kaupungilla avasi silmät kuinka kaunis meidän pääkaupunki on kesäiltana. Sain otettua paljon valokuvia jotka todella näyttävät siltä että ne olisi Roomasta tai Pariisista. Sain nauttia ihanan illallisen lempi Italialaisessani ja mikä parasta ihanassa seurassa.

Perjantai oli taas aika raskas päivä. Yritin tuoda mieleen edellisen päivän aina kun ahdistus tai alakuloisuus yritti ottaa yliotteen. Muutaman ahdistuskohtauksen sain kaikesta huolimatta. Tuntuu pahalta kun ihminen syyllistää toisen, ehkä tietämättään. Toisaalta ymmärrän koska kyseessä on iäkäs ihminen joka on huolissaan voinnistani. Hassua että nyt vasta yhdistää asioita toisiinsa ja ymmärtää montaa asiaa paremmin. Tuntuu silti pahalle, koska olen itse halunnut aina auttaa toisia. Nyt kun en jaksa, tunnen siitä syyllisyyttä ja mikä pahinta tunnen että minua syyllistetään ja suorastaan vaaditaan tekemään asioita. Harmittaa kun toiset eivät ymmärrä, etten jaksa tehdä asioita vaikka haluisin, se tuntuu pahalle. En myöskään halua puhua omista asioistani, koska en vielä tiedä mikä minulla on. Haluaisin vain olla ja tehdä asioita jotka tuottavat minulle mielihyvää. Tunnen että minulla on siihen oikeus – vai onko?

Lauantai on ollut rauhallinen päivä. Nukuin pitkään kuten lähes jokaisena aamuna. Tänään nautin aamupalaa terassilla auringon paisteessa mikä tuntui luksukselta. Keitin myös kuusi litraa mehua. Vielä on paljon marjoja pensaissa joten uusi mehumaija pääsee vielä töihin. Illalla vielä hyvää kesäruokaa ja omia uusia perunoita (ensimmäistä kertaa) ja sitten iltauinnille 🙂

Tiistai 30.7.

Kevyt laskeutuminen ”arkeen” niin kuin monella jotka ovat aloittaneet työt tällä viikolla.

Aivan mahtava viikonloppu takana! On tanssittu ja ”tampattu” sekä kuunneltu päätä tyhjentävää ”musiikkia” kolme päivää. Parantumistani ajatellen tämä ei ollut millään muulla tavalla minulle sopivaa kuin pään tyhjentämisen kannalta. Unirytmi meni aivan sekaisin, samoin ruokailu jäi todella vähäiseksi ja ehkä tuli nautittua muutama energiajuoma liikaa 😀 Mutta tämä on minun tapani rentoutua ja nauttia musiikista. Mikä parasta, lähestulkoon ilman alkoholia (kaksi lasia samppanjaa/ilta)! Tällainen musiikki tekee minulle aivan saman vaikutuksen kuin alkoholi.

Maanantaina minulla oli iltapäivällä kaksi asiakaskäyntiä ja onneksi en ollut sopinut niitä yhtään aikaisemmin. Aamulla olisi tehnyt mieli nukkua vielä muutama tunti lisää 😀
Myös tänään tiistaina minulla oli yksi asiakaskäynti. Ihanaa kun keksin tällaisen tavan hoitaa töitäni ja nähdä asiakkaitani. Saan tehdä työtä josta pidän ja silti jää aikaa myös muihin asioihin.

Viikon päästä aion ilmoittautua kirjoituskurssille ja kahdelle valokuvauskurssille sekä englanninkielen kurssille. Kielikurssille vain omaksi ilokseni koska tarvitsen englantia nykyään niin vähän (vain matkustaessa, lukiessa ja tv:tä katsoessa) ja puhekieli on lähinnä Amerikan englantia joka ei ole sitä oikeaa vaan lähinnä ”jenkkislangia” mikä tarttuu helposti.

Vaikka viikonloppu ja alku viikko on omalta osaltani mennyt kivasti. Sain sunnuntaina ikävän uutisen joka laitaa taas miettimään asioita. Kuulin että äitini on vakavasti sairas. Hänellä on todettu syöpä. Asiaa hankaloittaa se, etten ole ollut hänen kanssa missään tekemisissä äitienpäivän jälkeen ja kevään aikana tapahtui ikäviä asioita jotka pilasivat välimme todella pahasti. Huomenna hänellä on magneettikuvaus jossa selviää onko syöpä levinnyt. Haluaisin mennä mukaan, mutta mietin vielä hetken. Ehkä minun pitäisi, koska en itse haluaisi mennä yksin vastaavaan tutkimukseen.

Huomenna on heinäkuun viimeinen päivä! Toivottavasti saamme nauttia siitä auringonpaisteessa 😉

Torstai 25.7.

Oi kuinka lämmin ja kesäinen päivä ilahdutti!

Eilen keskiviikkona oli mukava päivä ja sain todella ihanat kynnet, kelpaa lähteä viikonlopun viettoon. Myös viimeinen virallinen työpäivä meni hyvin ja viimeinen asiakas oli yksi pitkäaikaisimmista asiakkaistani joka sattui olemaan myös toisen toimipisteeni viimeinen asiakas. Mikä sattuma! Lisäksi pääsin eroon muutamasta hankalasta kalusteesta. Tämä helpotti minua todella paljon.

Illalla kävin juhlistamassa viimeistä työpäivääni Hard Rock Cafen hampurilaisella. Oli sellainen hampurilainen ettei vähään aikaan tarvitse syödä vastaavanlaista. Hyvää se oli ja iso etten jaksanut syödä taaskaan läheskään kaikkea. Maku oli yhtä hyvä kuin muuallakin maailmalla.

Tänään torstaina nukuin pitkään ja nautin ihanasta aamupäivästä. Sen jälkeen lähdin taas kaupungille ja hankkimaan mehumaijaa 😀 Marjoja on vielä niin paljon eikä ole mitään järkeä käyttää koko päivää muutaman mehulitran vuoksi. Saa nähdä kuinka helposti mehu saadaan ensi kerralla pulloihin.

Nyt lepäilen illan ja huomisen päivän ja kerään voimia viikonlopun rientoihin. Niitä riittää maanantaihin aamuyöhön saakka 😀

Tiistai 23.7.

Ihanaa tänään paistoi aurinko!

Päivä – siis ihan koko päivä meni keittiössä. Heti aamupalan jälkeen aloin siivota marjoja. Siinä meni hetki koska halusin pelastaa kaikki hämähäkit takaisin luontoon 😀 Enkä halunnut roskia kattilaan lisäämään kuonavaahtoa. Yhteensä seitsemän kiloa marjoja pääsi ”mehutettavaksi” kattilaan ja sen jälkeen siivilöintiin ja sen jälkeen vielä kattilaan sokeroitavaksi ja pullotettavaksi. En uskonut että mehun teko oli niin hidasta 1800-luvun tapaan joten seuraaviin mehueriin käyn kyllä hakemassa mehumaijan 😀 Ensimmäisessä työpaikassani minulla oli työkaveri joka toi viinimarjamehua kun joku meistä sairastui flunssaan. Ainoa pyyntö häneltä oli että pullo ja korkki täytyy palauttaa. Nyt osaan vielä enemmän arvostaa hänen hienoa ajatustaan parantaa muita, kun tiedän, ettei se mehu ihan itsekseen sinne pulloon ilmesty. Kiitos Heidi!

Välillä piti syödä ja hoitaa vähän pyykkejä. Mehutuksen jälkeen olikin vuorossa ruoan valmistus. Tänäänkin oli uutta detox ruokaa, kesäkurpitsa-fetapihvejä, linssisalsaa ja rucolakastiketta. Jälkiruoaksi Chunky Monkey jäätelöä. Nyt se on pois pakastimesta kiusaamassa, tai no lupasin jo tehdä uutta 😀 Astianpesukone se vasta ihmetteli kun joutui tiskaamaan kolme kertaa yhden päivän aikana. Huh huh jos kaikki olisi vielä pitänyt tiskata käsin 😀

Huomenna on taas keskiviikko ja minulla on virallisesti viimeinen työpäivä. Sen jälkeen on enää toimipisteen tyhjennys kesän loppuun mennessä. Toisaalta lopetan hyvin mielin vaikka tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. Enkä kiirehdi sen kanssa, koska nyt on aika hoitaa oma terveys kuntoon ja sen jälkeen miettiä tulevaisuutta. Olen kuitenkin iloinen, että minulle jää muutamia ihania asiakkaita jotka hoidan muulla tavalla ja saan jatkaa työtäni vaikkakin paljon pienemmässä mittakaavassa. Pysyy mieli virkeänä kun on jotain tekemistä ja saa tehdä työtä josta pitää.

Huomiseksi on luvattu ainakin Etelä-Suomeen lämmintä – nautitaan siitä!

Maanantai 22.7.

Eihän vielä ole syksy – eihän!

Kaupungilla oli niin viileä tuuli että olisi pitänyt laittaa pitkät housut ja takki! Hurrr…..

Tänään oli kaunistautumis päivä. Nyt on taas tukka ja ripset kunnossa ja keskiviikkona on kynsien vuoro. Sitten on kaikki valmiina viikonloppua varten. Oli kiva kuulla kampaajaltani kuinka tukka on jo huomattavasti paremmassa kunnossa kuin keväällä. Kohta on kaikki kuivuneet ja katkeilevat latvat pois ja saan alkaa suunnitella miltä jatkossa haluan hiusteni näyttävän.

Metsästin taas tänään lisää mehupulloja ja yllätyksekseni löysin niitä Stokkalta ja hintaa se vasta yllätys olikin! Lauantaina löysin mehupulloja Prismasta joiden tilavuus oli 0.75 l ja hinta 3,20/kpl. Tänään Stokkalta ostamani pullot olivat tilavuudeltaan 1 l ja hinta 2,90/kpl!

Huominen päivä meneekin sitten mehuttaessa 😀 Keksin uuden sanan joka vain lipsahti 😀
Tänään olen muutenkin puhunut ihan omaa kieltäni; suomea, ruotsia, englantia ja iPhonea sekaisin (iPhone kun korjaa sanoja ihan miten sattuu ja saan välillä kysymyksiä kun viestejäni ei ymmärretä).

Sunnuntai 21.7.

Viikonloppu on mennyt todella mukavasti ja rauhallisesti.

Perjantai olin taas ”ulkoilemassa” kauppakeskuksessa ja nautin vain omasta olostani. Suunnittelin viikonlopun ruokia ja leivonnaisia 🙂 Lisäksi metsästin mehupulloja joita ei meinannut löytää mistään. Illalla tein uutta detox ruokaa joka oli aivan liian hyvää, julkaisen reseptin myöhemmin.

Lauantai meni taas mukavasti kaupungilla ja taas kerran nautin ihanan sushi lounaan. Mitään en tällä kertaa ostanut, vaan keskityin katselemaan keskustaa turistin silmin. Illalla kokkailin taas uutta detox ruokaa,tämänkin reseptin julkaisen myöhemmin. Sitten ehkä illan koho kohta – tein Chunky Monkey jäätelöä. Siitä tuli todella hyvää lähes yhtä hyvää kuin alkuperäinen, mutta tässä oli todella paljon vähemmän sokeria. Vaikka jäätelöön tulee kananmunia ja kermaa niin tein silti, koska jotain hyvää sitä pitää viikonloppuna saada syödä.

Sunnuntai onkin sitten ollut rauhallinen kotipäivä. Osa viinimarjoista on kerätty ja odottavat ensimmäistä mehun koe erää. Sitten taas aivan uutta detox ruokaa joka vielä marinoituu jääkaapissa, tämänkin reseptin julkaisen myöhemmin. Jälkiruoaksi New York Cheesecakea joka sekin on itse tehtyä 🙂 On paha ostaa alennusmyynnistä uusia keittokirjoja kun ne ovat pullollaan mitä parhaita levonnaisia. Noh, leipominen on minulle tällä hetkellä terapiaa joten sallitaan tämä pahe, kunhan en sorru syömään näitä herkkuja yllin kyllin 😀

Huomenna monella alkaa työt loman jälkeen. Toivotan kaikille lomalta palaaville oikein ihanaa ensimmäistä työpäivää ja muille ihanaa alkavaa viikkoa!

Torstai 18.7.

Voi luonto kiittää tästä vesisateesta!

Olin luvannut kissoille takkaan tulen ensimmäisenä sade iltana ja nyt kisut pääsivät vihdoin ”lämmittelemään” takkatulen ääreen.

Tänään oli tämän viikon viimeinen työpäivä ja samalla alkoi ”miniloma”.

Päivä oli todella kiva vaikka kotimatka taittuikin lähes kaatosateessa. Oli kiva nähdä asiakkaita niin kuin aina. Sen verran taas voimat hiipuivat mukavasta päivästä huolimatta, että joudun jättämään uuden ravintolan ”tuparit” väliin. Minusta kun ei olisi juurikaan seuraa ystävälleni ja pitää miettiä omaa jaksamista. En halua myöskään olla väsynyt kun loma alkaa.

Ihanaa sateista torstai-iltaa!

Keskiviikko 17.7.

Päivät menevät aivan liian nopeasti!

Maanantai…mitä tein maanantaina? Apua! Kävin kaupassa ja lepäsin, mutta tein jotain muutakin, mutta mitä?! 😀

Tiistai oli ihana työpäivä. Taas kerran tuli niin hyvä mieli tyytyväisistä asiakkaista ja taas kerran sain rahaakin arvokkaamman palkkion työstä josta pidän. Kiitos!

Tänään keskiviikkona olenkin nauttinut omasta olostani ja kävin yhdessä suuressa ”ostosparatiisissa”. Kävin muutamassa kirjakaupassa ja löysin taas lisää luettavaa ja uuden keittokirjan 🙂 Tänään vielä valmistelen huomista työpäivää ja sitten alkaakin loma.

Ruokailuun liittyen olen tehnyt hiukan muutoksia. Kesäsalaattia syödessäni huomasin, että sain tunnistettavia oireita pähkinöistä. Osa pähkinöistä oli yliherkkyystestin mukaan minulle ”vähennettävien” ruoka-aineiden listalla. Joten pähkinöitä en itse lisää mihinkään. Samoin maitotuotteet (maitoproteiini) ja kananmunat joutuvat ”säännöstelyn” kohteeksi. Eli vältän näitä kolmea ruoka-ainetta päivittäisessä ruokavaliossa.

Aurinkoista keskiviikkoa!

Sunnuntai 14.7.

Voiko sää ja sunnuntai enää olla kesäisempi!

Karkit on syöty ja seuraava karkkipäivä on ensi lauantaina. Nyt on pakko alkaa katsoa syömistä. Masu alkaa kasvaa salakavalasti. On pakko alkaa miettiä mitä suuhun laittaa 😀

Tänään nukuin ehkä hiukan liian pitkään 😀 Mutta ei se haittaa koska oli sunnuntaiaamu eikä päivälle ollut muuta ohjelmaa kuin puutarhanhoito. Siinä menikin muutama tunti kun sain rikkaruohot kitkettyä. Yksi kukkurallinen kottikärryllinen rikkaruohoja on taas pois.

Päivä on mennyt mukavan rauhallisesti auringosta nauttien. Ulkoilma ja eilinen päivä kaupungilla on kuitenkin ollut sen verran rasittavaa, ja yritin levätä iltapäivällä, mutta eihän siitä mitään tule kun tekemättömiä töitä on niin paljon. Täytyisi vaan muistaa etteivät ne tekemättömät asiat mihinkään karkaa.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Lauantai 13.7.

Viikko vierähti luvattoman nopeasti!

Anteeksi etten ole jaksanut kirjoittaa kuulumisia aikaisemmin. Olen ollut niin väsynyt etten torstaina jaksanut edes lukea ja perjantaina päätin että minun on pakko lähteä kauppaan.

Tiistai oli odotetusti rankka päivä. Olin varannut asiakaskäyntejä ehkä vähän liian monta. Päivä oli kuitenkin ihana ja oli todella kiva nähdä asiakkaita ja jutella kuulumisia. Päiväkin oli aivan mahtavan kesäinen ja todella nautin päivästä ja olin iloinen tavatessani tuttuja ihmisiä.
Eli tiistai meni työn merkeissä.

Keskiviikko samoin. Vaikka tiistai väsyttikin, lähdin innolla töihin, koska tiesin tapaavani taas kivoja asiakkaita. Koska pidän asiakkaistani ja työstäni, se on asia joka piristää minua ja jaksan nousta aamulla sängystä ja lähteä liikkeelle, vaikka olen illalla väsynyt mutta onnellinen 🙂

Torstai olikin sitten jotain aivan muuta. Suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen olin virkeä ja nousin suht reippaasti ylös, mutta, aamupalan jälkeen iski sellainen väsymys jota en muista kokeneeni vähään aikaan. En kerta kaikkiaan jaksanut tehdä yhtään mitään. Makasin vain sohvalla silmät kiinni koko päivän. Uni ei tullut enkä jaksanut lukea. Päivä meni siis aivan hukkaan, tai ei mennyt koska lepäsin, mutta minun ajattelumaailman mukaan se meni.

Mietin kuinka olin jaksanut edellisenä perjantaina siivota ja leipoa ja käydä kaupassa. Lauantaina oli vieraita samoin sunnuntaina. Maanantaina oli ”reissussa” koko päivän ja tiistaina pitkä työpäivä ja heti perään toinen työpäivä. Päivät olivat ihania ja sain niin paljon iloa ja toimintaa etten vaihtaisi niistä mitään pois, mutta se oli liikaa 😦 Harmittaa, koska nautin jokaisesta hetkestä niinä päivinä ja ajattelin että sillä jaksaisin monta monta päivää, mutta akut tyhjentyivät.

Perjantai oli jo parempi päivä. Nukuin hyvin ja olo tuntui jo paljon paremmalta. Lähdinkin aamupäivällä kauppaan ja kävin kahvilla ja bagelilla 🙂 Päivä meni kivasti ja olo tuntui hyvälle. Kuitenkin kotiin tultuani söin muutaman hedelmän ja menin lepäämään, että jaksaisin nauttia illasta. Ja se kannatti 🙂

Lauantai olikin taas mukava päivä kaupungilla. Sushi lounas joka oli niiiin hyvää ja jälkiruoaksi mango-passionhedelmä smoothie. Sitten pieni kävelylenkki kaupungilla ja Kaivopuistoon jäätelölle 🙂 Oli ihana katsella ihmisiä nauttimassa puistoissa auringosta ja ystävien seurasta.
Sitten vielä kotimatkalla karkkikaupan kautta ostamaan illaksi leffakarkkeja 🙂
Huh huh vaakaan en uskalla mennä ja onneksi en saakaan 😀

Huomenna on sitten puutarhan vuoro saada huomiota 🙂

Aurinkoista viikonloppua!

Maanantai 8.7.

Ihanaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa!

Viikonloppu takana ja ihana maanantaipäivä meren äärellä.

Perjantai oli todellinen terapiapäivä. Siivosin ja leivoin koko päivän. Vaikka koko päivä meni sisällä tuli todella hyvä mieli siivotessa kun pitkästä aikaa jaksoin siivota oikein kunnolla ja vähän laittaa huonekaluja paremmin omille paikoilleen. Sen jälkeen vielä leivoin suklaa-vanilja whoopie piet vaikka aluksi piti tehdä vaaleanpunaisia, mutta ne olisivat olleet liian samanlaisia kuin sitruuna whoopie piet. Siinä se perjantai sitten meni, kun vielä illalla hoitui ruokakauppa, niin kaikki oli valmiina viikonloppua varten.

SuklaaWhoopie2.2 SuklaaWhoopie3 SuklaaWhoopie1

Päivä meni muutenkin mukavasti kun oli mieli mukana aina siinä mitä teki, eikä antanut ”väärien” asioiden ohjata mielialaa vaan keskittyi heti uudelleen siihen hetkeen ja siihen tekemiseen jos ajatukset alkoivat harhailla. Tämä auttoi minua todella paljon ja tätä yritän muistaa toteuttaa jatkossakin.

Olen myös lisännyt vitamiinien määrää. C-vitamiinia otan 3 x 2000 mg, magnesiumia 3 x 400 mg, B5-vitamiinia edelleen 2 x 550 mg, edelliset otan aamupalalla, lounaalla, ja päivällisellä lisäksi aamulla D-vitamiinia 1 x 100 mg ja lähes kourallisen muita vitamiineja. Magnesiumin määrää lisään tällä viikolla niin että otan aamupalalla ja päivällisellä 2 x 600 mg ja lounaalla 1 x 400 mg. Stressi ja monet sairaudet kuluttavat vitamiinivarastoja ja siksi esim. C- ja B-vitamiinien annostusta pitäisi lisätä heti kun tuntee itsensä flunssaiseksi tai väsyneeksi. Tämän minä olen unohtanut itse aivan kokonaan, vaikka että olen aikaisemminkin kärsinyt magnesiumin puutteesta.

Lauantai olikin sitten täynnä vauhtia ja vilskettä. Perjantaina kissoille tuli verkko-ovet ja lauantaina olivat talkoot niiden asentamisessa. Samalla vietimme mukavaa päivää grillatessa ja lasten kanssa touhutessa. Lapset olivat todella iloisia päästessään polskimaan altaaseen vaikka vesisade yllättikin polskijat. Samalla kaikki saivat nauttia ”terapialevonnaisiani” jotka kelpasivat vieraille oikein hienosti. Illalla olinkin sitten ihan valmis nukkumaan kun siivoukset oli tehty.

Sunnuntai meni osaksi puutarhassa linnunpelättimiä asentaessa, etteivät tipuset syö kaikkia marjoja. Osa mansikoista oli jo mennyt parempiin suihin vaikka olin laittanut niiden päälle suojat, mutta linnut ovat niin ketteriä, että osaavat kurottaa kaulaansa niin hienosti että olivat päässeet mansikoihin käsiksi. Iltapäivällä pojat tulivat taas hoitoon ja siinä sai taas juosta pallon perässä ja pelata sulkapalloa ym. Sunnuntaina ehkä hauskinta lapsista oli kun suihkutin ilmaan vettä ja he saivat juosta ”sumusateessa”. Sitten olinkin jo ihan poikki kun talo tyhjeni. Ei tarvinnut nukkumattia kauaa odotella.

Maanantai olikin sitten ihan erilainen päivä. Pääsin nauttimaan 1909 rakennetun ja täysin remontoidun pitsihuvilan rauhasta. Tämä unelma sijaitsi Helsingin edustan saaristossa, lyhyen merimatkan päässä mantereelta. Täytyy olla iloinen että sain kutsun ja pääsi nauttimaan tällaisesta luksuksesta. En ollut kuvitellut, että Suomessa olisi tällaisia Villoja. Tiesin että hienoja villoja on Helsingin saaristossa, mutta tämä oli jotain paljon enemmän. Päivä meni aivan liian nopeasti, vaikka tuntui, että aika pysähtyi kun istuimme kuistilla nauttimassa meri-ilmasta ja kesäisestä päivästä.

Villa Ranta Villa Kuisti

Olen iloinen että olen saanut nauttia monesta ihanasta päivästä peräkkäin. Kiitos!

Torstai 4.7.

Tämäkin viikko on kohta lopuillaan! Mihin tämä aika menee?

Onneksi on ollut kaksi parempaa päivää 🙂 Eilen olin hetken töissä ja sen jälkeen kävin ystäväni kanssa lounaalla. Se piristi päivää vielä lisää mukavien asiakkaiden lisäksi.
Tänään oli ihana herätä aamulla kun olin saanut nukuttua pitkästä aikaa hiukan paremmin. Niin että tunsin aamulla nukkuneeni.

Tänään aloitin taas pitkän tauon jälkeen juomaan heti herättyä sitruunavettä johon laitetaan puhdistamatonta suolaa. Tämä auttaa elimistöä puhdistumaan ja saa suolen toimimaan sekä auttaa nesteen imeytymisessä soluihin. Tämän ohjeen sain jo vuosia sitten joogaopettajaltani, mutta niin ne hyvät asiat vaan unohtuu ja jää, mukamas, kiireen vuoksi tekemättä.
Ohje on yksikertainen. Keitä vettä ja laita puolet kuumaa ja puolet kylmää vettä, puolikkaan sitruunan mehu ja jossain vaiheessa voit lisätä mehun määrää kokonaiseen sitruunaan jos pidät mausta sitten joukkoon vielä suolaa. Voit aloittaa pienellä määrällä ja lisätä sitä pikkuhiljaa vajaaseen teelusikkaan. Tämä sama ”drinkki” antaa lisää energiaa myös päivällä jos tuntuu että energiat on vähissä. Käytä aina tuoretta sitruunaa ja mieluiten puhdistamatonta merisuolaa tai ruususuolaa.

Tänään olin menossa reippaana joogaan, mutta, myöhästyin! Muistin että jooga alkaa klo 11.30 mutta se olikin alkanut klo 11. Oma virheeni kun en tarkastanut illalla aikaa. Nyt muistan että se alkaa klo 11. Eli ensi torstaina uusi yritys. Sitten mietin hetken jäänkö kaupungille vai tullenko kotiin. Tulin kaupan kautta kotiin ja se oli ihan hyvä päätös.

Olen aina pitänyt leipomisesta ja ruoan laitosta. Huomaan nyt että se on minulle hyvää terapiaa. Tällä hetkellä terapia on ollut enemmän leipomista mikä on ihan kivaa koska en ole leiponut moneen vuoteen kuin juhlia varten. Ainoa huono puoli on se että nykyään minun tekee mieli myös syödä näitä leivonnaisia! Tänään oli vuorossa sitruuna whoopie piet. Voi että oli hyviä! En muista koska olen viimeksi syönyt jotain näin hyvää leivonnaista. Ei näin hyvää saa leipoa. Onni on se, että nämä ovat niin makeita, ettei voi syödä kuin yhden. Huomenna on vuorossa ystävänpäivä whoopie pait (nimi tulee vaaleanpunaisesta kuorrutuksesta). Siinä onkin sitten herkkuja vähäksi aikaa. Onneksi viikonloppuna tulee vieraita 🙂

Nyt hetkeksi lepäämään niin jaksan vielä illalla tehdä ruokaa ja laittaa osan mansikoista pakastimeen.

Ihanaa torstai-iltaa!

SitruunaWhoopie1 SitruunaWhoopie2 SitruunaWhoopie3

Tiistai 2.7.

Heinäkuu on sitten alkanut! Hui mitä vauhtia kesä menee.

Viikonloppu meni toipuessa perjantain alavireisestä fiiliksestä. Lauantai oli hiukan parempi päivä, mutta sunnuntai oli taas todella raskas. Lisäksi koko päivä oli aikataulutettu, sillä lisämunuaisen sylkitestit piti tehdä tiettyyn kellon aikaan ja tuntia ennen testiä ei saanut laittaa suuhun mitään. Olin niin väsynyt koko päivän etten jaksanut tehdä oikeastaan mitään onneksi sain nukuttua iltapäivällä muutaman tunnin. Iltaa kohden sitten virkistyin, mikä oli todella huono asia sillä olen nukkunut todella huonosti ja sunnuntaina en ottanut iltalääkkeitä koska viimeinen testi tehtiin klo 23.00. Halusin varmistaa etteivät ainakaan lääkkeet muuta tulosta. En saanut nukuttua viime yönäkään kuin muutaman tunnin vaikka otin lääkkeet ihan ajoissa ja menin nukkumaan klo 22 koska olin väsynyt.

Maanantai oli taas mukava ja kiva päivä 🙂 Sain taas ripset ja hiukset huollettua 🙂 Sen jälkeen menin vielä hetkeksi töihin.
Tänään vein heti klo 9.00 testit MDD:lle. Olin suunnitellut meneväni sen jälkeen aamupalalle ja sitten joogaan klo 11.30. Mutta päiväsuunnitelmat romuttuivat heti aamusta kun pahoitin mieleni taas niin pahasti, tuntui jo aivan liian tuskalliselta hoitaa edes se yksi pakollinen asia, saati että olisin mennyt aamupalalle ja joogaan. Ei, halusin suoraa päätä kotiin. Yritän torstaina uudelleen joogaan, niin saisin mieltä rauhoitettua.

Olen viikonloppuna lukenut erinäisiä kirjoituksia lisämunuaisesta ja siihen liittyvistä ongelmista ja oireista. Alkaa tuntua siltä, että se voisi olla osa syy nykyiseen tilaani. Sillä rT3 testitulokseni oli täydellinen, eli todennäköisesti kilpirauhasessani ei ole syy tähän oloon, vaikka se onkin tulehtunut, mutta se johtuu stressistä. Pitkittynyt stressi ja vastoinkäymiset elämässä kuten työ, parisuhde, ihmissuhteet, tapaturmat, kuolemat ym., rasittavat myös lisämunuaista ja se jää liian usein tutkimatta kun ihminen on uupunut ja jopa masentunut. Oireet ovat pitkälti samoja kuin kilpirauhasessa. Koska seuraava lääkärinaikani on 12.8. eikä lääkäri perjantaina sanonut mistään mitään. Otan nyt ohjakset omiin käsiini ja hoidan itseäni niin kuin neuvotaan hoitamaan itseään jos on lisämunuaisen uupumus. Siihen kun ei ole kuin yksi lääke hydrokortisoni jota en halua. Sen sivuvaikutukset ovat sen verran hurjat, etten suostu sellaista syömään jos ei ole henki kyseessä. Kotikonstein ja elämäntapamuutoksilla tätä uupumusta voi hoitaa syömällä mm. C-vitamiinia ja B5-vitamiinia. Määrät poikkeavat hiukan riippuen tietolähteestä, mutta itse otan C-vitamiinia nyt 4000 mg päivässä ja B5-vitamiinia 2 x 550 mg. C-vitamiinin nostan 5000 mg päiväannokseen muutaman päivän päästä. Ruokavalio ja muut elämäntapamuutokset ovat erittäin tärkeässä osassa lisämunuaisen uupumuksen hoidossa ja alan pikkuhiljaa muuttamaan omiani suositeltuun suuntaan.

Ehkä pahinta lisämunuaisen uupumuksesta parantumiseen on pahinta että se voi kestää vuosia. No vähän kuin ylipaino, ei se hetkessä tule niin ei se hetkessä voi lähteä. Itselleni vaan sattui aivan liian rankka alkuvuosi ja se on laukaissut jonkun uupumuksen, vajaatoiminnan tai masennuksen minkä toivottavasti saan kuulla elokuussa. Ja samalla se on ”aktivoinut” kaikki vuosien takaiset stressit ja muut rasitteet.

Ihminen kestää vain tietyn määrän asioita, sitten se ilmoittaa että STOP nyt pysähdy, niin on käynyt minulle. Minun täytyy se vaan uskoa ja tunnustaa itselleni. En ole niin kovaa tekoa mitä moni luulee. paljon kestä ja otan vastaan, mutta liika on liikaa.

Kaikesta huolimatta, Ihanaa alkanutta viikkoa!

Tässä muutamia linkkejä kyseiseen aiheeseen

http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/lisamunuaisten-uupumus/

http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_karsitko_tietamattasi_lisamunuaisuupumuksesta

http://cfs.gehennom.org/?lisamunuainen

Perjantai 28.6./2

Lääkäri soitti eikä mitään uutta. Elämä jatkuu kesän yli niin kuin tähänkin asti. Ensi viikolla hän laittaa uusia aikoja elokuulle ja varailen sitten viikon alussa omaa aikaani. Ehkä olen luulosairas ja ylireagoin omiin oireisiini :,( Ei tunnu hyvältä!

Olen kuukauden odottanut että saisin jotain selville omasta tilastani, mutta turhaan. Saan odottaa vielä lähes kaksi lisää. Ihmettelen vaan mistä saan voimia yrittää parantaa itseäni, kun en edes tiedä mikä minua vaivaa ja kuinka vakavaa se saattaa olla.

En voi alkaa etsiä edes mitään työtä ennen kuin oma terveydentilani on selillä ja saanko ylipäätään tehdä töitä. Eli ennen syyskuuta on edes turha miettiä mitään työhön liittyvää. Ja minä en saisi stressata?!

Perjantai 28.6.

Hui kesäkuu on kohta loppu!

Mihin tämä kuukausi on hävinnyt? Juhannuskin meni ihan hujauksessa ja huomasin, että joulusta jäänyt piparitalo jonka olin säästänyt juhannukseen jäi syömättä 😀 Se saa nyt odottaa muutaman viikon ”loman” ja uuden ajanjakson alkuun.

Tunteet ja mieli ovat menneet sellaista vuoristorataa kaksi päivää. Keskiviikkoilta ja eilinen olivat todella huonoja. Keskiviikkona ”takerruin” asiaan, jonka olisi vai voinut jättää sikseen, mutta tässä tilassa sitä ei ole niin helppo tehdä. Ihmistä jota luulin, taas kerran, ystäväksi jäi valheesta kiinni jo vähän aikaa sitten. Kysyin häneltä aikaa sitten asiaa johon vastaus olisi ollut ”olen” tai ”en ole”. Vastaus oli ”en ole” ja silloin jo tiesin lähes 99% varmuudella että hän ei kertonut totuutta. Silloinkin asia tuntui todella pahalle ja mietin miksi ihmiset valehtelee ja pohdin asiaa aivan liikaa. Asia paljastui reilu viikko sitten ja se tuntui todella todella pahalta. Se sattui niin, että ihmettelin sitä itsekin. Asiaa pahensi vielä keskiviikkona se että olimme sopineet tapaamisen ja hän alkoi siirtää sitä. Kyseistä tapaamista oli siirretty jo kerran sen jälkeen kun hän jäi valheesta kiinni. Sekin tuntui pahalle. Olenko minä se joka jonka kanssa voi siirrellä aikaa kun onkin jotain muuta tärkeämpää ja ehkä kivempaa tarjolla. Olenko niin huonoa seuraa, ettei sen ole niin väliä vaikka minulle ei uusi aika sopisikaan ja tapaaminen jäisi kokonaan väliin. No näimme kuitenkin eilen ja kaikki meni ihan ok.

Kotimatkalla olo muuttui niin väsyneeksi, etten meinannut jaksaa ajaa kotiin. Oloni johtui varmaan osaksi siitä kun yritin ”skarpata” ja olla positiivinen normaali itseni ja olla kiinnostunut toisen asioista. Lisäksi ahdisti kun huomasin että mummo oli yrittänyt soittaa. Ihanaa että joku soittaa ja haluaa jutella, mutta en ole jaksanut keskustella hänen kanssaan viikkoon. Hän tietää että soitan kun olo on sellainen että haluan puhua. Mutta kun en ole jaksanut niin… siksi varmaan sekin ahdistaa. Kun pääsin kotiin, ajattelin mennä lepäämään, mutta eihän siitä mitään tullut. Väsytti niin ettei silmät pysyneet auki, mutta en pystynyt rauhoittumaankaan. Ei auttanut muu kuin alkaa leipoa vaikka siivous olisi ollut tärkeämpää, mutta sitä en halunnut tehdä. Nyt on sitten mansikkamuffineita 🙂

Olen huomannut sellaisen asian, etten pysty lääkkeistä huolimatta nukkumaan jos edellinen päivä on ollut huono ja mieli maassa tai tuleva päivä on jo etukäteen sellainen, että olen stressannut sitä etukäteen. Viime yö oli taas sellainen, etten nukkunut juuri ollenkaan. Aamulla olin kuitenkin virkeä kuin peipponen. Todella outoa! Nyt olo on jo sumuinen ja saa nähdä millaiseksi se päivän aikana muuttuu.

Tässä yrttitarhani tähän saakka suurin saavutus – kesäkurpitsan kukat 🙂

Kesäkurpitsan kukat

Aurinkoista perjantaita!

Keskiviikko 26.6.

Oi mikä kesäaamu!

Mittarissa jo 27 astetta ja klo on vielä vaille 11 🙂

Eilinen meni ihan lepäillessä ja kirjaa lukiessa. Ruokakaan ei maistunut, mikä on huono asia paranemisen kannalta. Flunssa on todella sitkeä ja suorastaan kummallinen. Tuntuu ettei tämä ole pelkkää flunssaa vaan osaksi myös stressioireita. Sitä kun ei tiedä. En siis päässyt alkuviikosta joogaan ja tänäänkin aion suurimmaksi osaksi levätä. Ensi viikolla tiistai ja torstai ovat ainoita päiviä jolloin pääsisin joogaan. No aika näyttää miten aikataulut lopulta menevät. Nyt vaan päivä kerrallaan enkä suunnittele ja mieti asioita liikaa etukäteen.

Toivon kuitenkin että pääsen tänään jo nauttimaan ulkoilmasta ja ihanan helteisestä päivästä. Huomenna pitäisi lähteä kaupungille, niin tänään olisi hyvä jo vähän lähteä liikkeelle.

Huomenna alkaa (vihdoin) laaja ruuansulatusanalyysitesti ja sunnuntain teen lisämunuaisen toimintaa koskevan testin. Ne pitää toimittaa viimeistään tiistaina MDD:lle ja siitä neljä viikkoa niin saan testitulokset. Sitten on kaikki tähän mennessä kaikki kokeet ja testit tehty.

Nyt vaan nauttimaan ihanasta ja aurinkoisesta kesäpäivästä!

Maanantai 24.6./2

Hui! Nyt tuntui pahalle ja laittoi minut todellakin miettimään kuinka huonosti asiat voivat oikeasti olla. Onneksi lääkäri soittaa perjantaina ja saan keskustella hänen kanssaan ja samalla saan häneltä mielipiteet lääkärin näkökulmasta.

Lepäilin ja luin kirjaa. Tulin kappaleeseen jossa käsitellään ja testataan ns. sisäistä rauhaa. Siinä oli muutamia kohtia, jota monesti ihmiset pitävät ”rauhana”. Kohta, joka herätti minut, oli turtumuksen tunne. Kirjaan oli kirjoitettu ”En ole ymmälläni, ahdistunut, peloissani, tuskissani…Minusta ei tunnu miltään!” Minulla olisi ehkä ”En ole stressaantunut enkä ahdistunut. Ei minua mikään vaivaa”, näinhän olen itselleni hokenut ja sanonut myös muille. Kirjan mukaan tällaiset ovat todiste erittäin tuhoisista solumuistoista (solut muistavat asioita), niin tuhoisista, että sydän (tunne) on poistanut ”tuntosarvet” kokonaan käytöstä, jotta selviäisi hengissä, koska kaikki mitä tuntee, aiheuttaa suurta kipua. Näin kirjassa väitetään. Jos tämä on totta (edes osaksi) niin…huh huh!

Maanantai 24.6.

Toivottavasti kaikkien juhannus meni rauhallisesti superkuusta huolimatta.

Itse en tätä kuuta nähnyt kuin telkkarissa. Sen verran ajoissa nukkumatti tuli. Sain nukuttua ihmeen hyvin koko juhannuksen. Yhden yön nukuin jopa ilman lääkkeiden apua.

Oma juhannukseni meni rauhallisesti. Luin ja lepäilin sekä hoidin kesäflunssaa. Mielikin pysyi aika rauhallisena, eivätkä asiat painaneet niin paljoa mieltä. Tietysti välillä tuli asioita joita piti miettiä ja käsitellä. Tällä hetkellä lukemani kirja tietysti laittaa miettimään asioita mistä mikäkin johtuu ja mihin se johtaa ja miksi ne avaavat vanhat ”haavat” uudelleen. Mutta tärkeintä on, että itse ymmärrän tiettyjen tunteiden liittyvän tiettyihin tapahtumiin. Silloin niiden käsitteleminen on helpompaa ja toivottavasti saan niiden asioiden tuomat tunteet muuttumaan positiivisemmiksi jolloin ne eivät enää tulevaisuudessa aiheuta stressiä ja ahdistusta.

Sunnuntaina sain jo pahimmat rikkaruohot kitkettyä puutarhasta. Nyt pääsevät taas oikeat kasvit kukoistamaan ja kasvamaan kun aurinko pääsee kunnolla lämmittämään alimpiakin kasveja. Puutarhan hoito on ollut hyvä apu stressin hoidossa. Se on vaan niin kumma kuinka luonnosta saa erilaista energiaa. Miten sitä voisi kuvailla – rauhallista energiaa.

Juhannuksena tuli herkuteltua joka päivä ihania grilliherkkuja ja leivoin kaksi raparperipiirakkaa. Ruoka maistuu ulkona niin paljon paremmalta ja sai samalla nauttia ihanasta auringosta. Tuntui oikeasti että on lomalla vaikka vedestä en päässyt nauttimaan. Yritin varoa ettei flunssa menisi ainakaan pahempaan suuntaan. Kyllä sitä ehtii, koska kesää on vielä jäljellä.

Omaa hyvinvointia ajatellen päätin aloittaa uudelleen säännöllisen ohjatun joogan. Olenhan joogannut kotona, mutta ohjattu jooga on kuitenkin aivan eri kokemus. Varsinkin kun löytää sen oikean joogaohjaajan. Jos olo on huomenna jo parempi, pääsen jo ensimmäiselle tunnille. Kyseistä joogaa on lähes päivittäin myös aamupäivällä. Tämä aika sopii minulle hyvin, nyt kun työt ovat vähentyneet ja saan keskittyä omaan paranemiseen.

Oikein ihanaa ja lämmintä alkavaa viikkoa!

Keskiviikko 19.6.

Ihanaa kun sai nauttia taas ihanan kesäisestä päivästä!

Tänään huomasi aamulla etten ole saanut nukuttua kunnolla taas moneen yöhön, lääkkeistä huolimatta. Olin niin poikki, että laitoin kellon soimaan uudelleen tuntia myöhemmin. Onneksi aurinko lämmitti jo heti aamulla ja nurmikko loisti vihreyttään. Se sain mielen heti virkistymään, samoin sai ajomatka keskustaan ihanan kesäisessä aamupäivässä.
Hain työmatkalla kahvin ja ajattelin että olisi ollut ihanaa saada nauttia se ulkona ja katsella ihmisiä, mutta työt kutsuivat ja olihan se ihanaa saada jutella tuttujen asiakkaiden kanssa. Päivällä oli onneksi kaksi vähän pitempää taukoa, niin sain käydä kaupungilla lounaalla ja iltapäivällä kävin kirjakaupassa ja samalla nauttimassa välipalaa. Vähän rauhallisempi tahti töiden suhteen on tuntunut hyvälle. Ehtii välillä nauttia Suomen kesästä joka on vaan niin lyhyt.

Aamulla hiukan huolestuin kun hiuksia on alkanut tippua ihan kunnolla. Toden näköisesti sekin johtuu stressistä. Toivottavasti ei enää pahene. Nyt kun en saa syödä mitään lisäravinteita niin täytyy hoitaa hiuksia vain ulkoisesti hiuksia vahventavilla hoitotuotteilla.

Tänään opin taas jotain uutta. Tosin aihe oli taas aika vakava, mutta ajatuksia herettävä artikkeli. Löysin tämän saman artikkeli netin syövereistä. Tein myös tästä oman artikkelin jossa juttu on kokonaan luettavissa.

Murheita maidosta
http://www.elinahytonen.fi/2013/03/murheita-maidosta/

Elina Hytösen sivuilta löytyy paljon muutakin hyödyllistä tietoa jos oma terveys ja hyvinvointi kiinnostavat.
http://www.elinahytonen.fi/

Aurinkoista keskiviikkoiltaa!

Tiistai 18.6.

Viikko on alkanut vauhdikkaasti!

Tämä viikko on oikeastaan ainoa viikko kesäkuussa kun teen töitä kaikkina neljänä päivänä. Lepo on kyllä tehnyt hyvää, mutta on ollut ihana nähdä asiakkaita pitkästä aikaa. Vielä kun jaksan reippaana kaksi päivää, niin pääsen juhannuksesta pienelle lomalle.

Ruokailu on ollut vähän niin ja näin. Tänäänkään en koko päivänä syönyt juuri mitään ja sen huomasi masun turvotuksena iltapäivällä. Huomenna ehdin toivottavasti lounaalle, niin jaksan hyvin loppupäivän. Ruoka kun on todella tärkeään parantumisen ja jaksamisen kannalta.

Mitään uutta ei kokeista edelleenkään kuulu, eikä lääkäriltä ei ole tullut kirjallista postia. Täydellisen ruoansulatustestin ottaminen siirtyy ja siirtyy, mikä tarkoittaa, etten saa kaikkia koetuloksia millään ennen elokuuta. Vielä kun mitään vitamiineja ja hivenaineita ei saa ottaa 14 päivää ennen testin aloittamista, ei myöskään maitohappobakteereita, huomaan miten energiavarastot hupenevat kun en saa tarvittavia vitamiineja ja hivenaineita ja kuinka tärkeitä maitohappobakteerit ovat masun ja suoliston hyvinvoinnille. Vielä kun tämä kesäflunssakin halusi kiusata minua juuri nyt.

Itse asiassa alan ymmärtää paremmin nykyistä tilaani ja sitä kun lääkäri sanoin, että hän epäilee että suurin osa oireistani johtuu stressistä. Stressi on syy kaikkiin sairauksiin 90 – 95 %:sti tutkimuksesta riippuen, loput on geneettisiä. Eli stressi ei ole leikin asia ja siihen on kuollut ihmisiä. Itse stressi ei tapa, mutta stressin tuomat sairaudet kuten syöpä. Eli stressi täytyy ottaa todella vakavasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s