Uusi startti!

Vuoden 2018 jälkeen on tapahtunut paljon.
Elämä on ollut vuoristorataa niin tunteiden, terveyden ja ympärillä olevien asioiden kanssa.

Onneksi kuitenkin vihdoin ja viimein syksy 2021 on ollut kahdeksaan vuoteen paras syksy.
Toivon pilkahdus, että olen pian uusi normaali minä, omien sairauksieni kanssa, joiden kanssa olen oppinut vihdoin elää ja hyväksymään sen tosiasian, että tämä on uusi minä!

En kerro pelkästään syömisestä ja liikkumisesta, vaan jaan telille ajatuksia ja tunteita joiden kanssa olen elänyt.
Ruoka ja liikunta ovat tärkeitä, mutta elämässä on myös paljon muuta joka on vielä tärkeämpää.

Kun korjailin bologin linkkejä, löysin Maaret Kallion vuonna 2015 kirjoittaman artikkelin HS:n blogiin ”Reippaan tytön syhdrooma” mieleeni tuli oma lapsuuteni sekä viimeinen joulu jonka yhdessä vietimme lähisuvun kanssa.
Siivotessani ruokapöytää Äiti ja Mummo suorastaan kuorossa sanoivat ”Sinä olet niin vahva ja kova, että kestät ihan kaiken mitä eteen tulee”. Pala nousi kurkkuun ja silmät kostuivat, mielessä ajattelin ”jos vaan tietäisitte”.

Olen rakentanut valtavan suojakuoren ympärilleni, jonka lävitse ei kovin montaa ihmistä ole nähnyt.
Myös siksi moni pitää minua ”todella outona”, koska tekevät oman päätelmänsä ulkoisin perustein, eikä jaksa tutustua minuun paremmin. Olen tottunut siihen ja kun huomaan sen, vetäydyn, enkä anna helposti toista mahdollisuutta ja kasvatan vielä entisestään kuorta ympärilleni.

Suojakuori avautuu vain kirjoittamalla ja siksi tämä on minulle myös terapiaa. En juuri koskaan kerro sairauksistani, kivuista enkä väsymyksestäni muille vaan puran sen näin kirjoittamalla. Moni ei tiedä edelleenkään sairauksistani, eikä tarvitse.

Meillä kaikilla on omat ongelmamme ja minä olen nyt se joka kuuntelee, kysyy ja on empaattinen.
Se on minun tehtäväni tässä elämässä. Olen ollut joissain aikaisemmissa elämissä se valittaja ja huomionhakuinen, siksi minulla on nyt tällainen rooli tässä elämässä.

Joten tämä ”pääkirjoituksen” jälkeen uusi elämä alkakoon!

NinaHannele<3

*********************************************

Tähän loppui edellinen kirjoittaminen.
Voimat vaan loppuivat ja tuntui jotenkin toivottomalta, etten saanut apua mistään.

2018 kirjoitin, että pahin romahdus tapahtui touko-kesäkuussa 2018, se oli pientä siihen mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Silloin kun luulee, että nyt on kaikkein pahin koettu, ja mitään pahempaa ei voi enää tulla.

2018

Pahin romahdus tapahtui touko- kesäkuussa 2017 jolloin pystyin tuskin kävelemään. Portaat olivat pahimmat, alas piti tulla seinää nojaten tai kaiteesta tukevalla otteella kiinni pitäen. Ylös vedin itseni kaidetta pitkin. Kaupungilla kävellessä eläkeläiset menivät rollaattoreilla ylämäessä ohi, kun itse jouduin pysähtymään muutaman kymmenen metrin välein. Säryt olivat niin kovia, että kyyneleet valuivat ja jalat sätkivät niin pahasti, ettei nukkumisesta (särkyjen lisäksi) tai paikallaan olosta tullut mitään. Lisäksi käsivarret, jalat ja huulet olivat puuduksissa.

Kesän ja syksyn kävin eri lääkäreillä, enkä saanut mitään apua. Järkyttävintä oli ehkä kuulla omalta hoitavalta lääkäriltä, ettei hän keksi ololleni enää mitään lääketieteellistä syytä. Se masensi aika lailla, kun olo oli kamalin ikinä.

5 eri lääkäriä ja lähes 6 tuhatta euroa vuoden aikana ja kaikki aivan turhaan. Ainoastaan yksi lääkäri pahoitteli, että olen joutunut hyppimään lääkäriltä toiselle ja ettei hänkään nyt heti pysty auttamaan, mutta jos kävisit vielä…en, en mene enää.
Ainoastaan kontrolliin kilpirauhasesta, enkä valita mistään.

Kaikkihan on hyvin koska kukaan ei löydä mitään!

Olin vihainen, turhautunut ja lopen uupunut kaikkeen. Ymmärrän kyllä mitä moni lääkäri ajatteli mielessään, kun valitin järjettömästä turvotuksesta, joka ilmestyi yleensä päivän aikana tai oli jo heti aamusta niin paha, että tuskin sain kenkiä jalkaan ja käsittämättömästä painon noususta. Sanoin suoraan, että haluaisin liikkua juosta, käydä kuntosalilla ja tehdä kaikkea kivaa, mutta en pystynyt.

Enkä oikein pystynyt syödä paljoan terveellisemmin. Koska ruoka ei ole se mikä painoa on nostanut. Kun kävin kuntosalilla, säryt olivat 2 viikkoa vielä pahemmat ja se väsymys, sitä ei voinut edes kuvailla.

Aloin miettiä mitä minun täytyy tehdä, että lääkärit oikeasti alkaisivat ottaa oireeni vakavasti. Mielessä kävi vaikka minkälaisia ajatuksia. Lopulta päätin, että otan ohja omiin käsiini ja alan pudottaa painoa ja treenata oikein kunnolla sekä joogata enemmän. Kalorit minimiin ja katsotaan kauan kroppa kestää. Jotenkin tuntuu kauhealta, että avun saamiseksi täytyy tehdä itselle jotain näin pahaa.

En väitä, että kaikki alipainoiset saavat apua, tiedän ettei saa, mutta muuta keinoa minulla ei enää ole kuin kokeilla. Aikuisiän syömishäiriöstä ja ortoreksiata kerran parantuneena sen käyttäminen ”aseena” saadakseen hoitoa ei ole kovin vaikea päätös, mutta julma – itselle!

Eli tästä se alkaa!

30.6.2018

Kesäkuun viimeinen päivä!

Hyvät ja huonot uutiset. Hyvää on tapahtunut paljon. Turvotus on vähentynyt silmin nähtävästi ja jänteet näkyvät nilkoissa lähes päivittäin. Masu ei turpoa enää niin paljon, mutta on silti välillä kuin olisin niellyt jalkapallon. Suurin ihmeparantuminen on tapahtunut särkyjen suhteen! kerran vain nousin autosta ja lähdin kävelemään kotiovelle ja huomasin ettei mihinkään satu. Siis kotimatkalla autossa kivut hävisivät! Uskomatonta mutta totta.
Joinain päivinä tunnen kipua, mutta suurimman osan ajasta kaikki on hyvin – kiitos!

Huonoja uutisia on se, ettei painossa tapahdu mitään – ei siis mitään. Olin 5 päivää jossain kumman mahataudissa jossa kaikki tuli ulos ihan samalla hetkellä, kun sain jotain laitettua suusta alas. Ja maha oli turvoksissa. Pidin myös 5 päivän mehupaaston ja olo oli muuten hyvä, mutta mieletön turvotus tuli kolmantena päivänä jalkoihin ja maha taas aivan turvoksissa.
Siis todella kummallista.

Nyt olen miettinyt mitä teen ruokailun kanssa. Mikään ruoka ei tunnu hyvältä eikä edes aiheuta mitään positiivista. Paino ei laske syön sitten enemmän tai vähemmän. Toivotonta! parasta olisi olla syömättä mitään.

Olen nyt kahden vaiheilla. Aloitanko fitness ruokavalion vai kokeilenko sairaaladieettiä. Sairaaladieetissä on paljon lihaa, mutta se on aikaisemmin toiminut, tai ainakin silloin kun olen ollut terve. Se voisi olla myös hyvä startti fitness ruokavalioon jota voisi jatkaa sairaaladieetin jälkeen.
Hedelmät ja salaatitkin kiehtoo ja on enemmän minun ruokaa. Päätän aamulla, aloitanko päivän pelkällä kahvilla vai smoothiella.

Lääkäriin/kontrolliin en ole saanut varattua aikaa vieläkään. Taitaa jäädä elokuulle tai syksylle, jolloin saan samalla uusittua reseptit. Eli yksi käynti tälle vuodelle 😊

Ihanaa alkavaa heinäkuuta ja toivotaan että kesä jatkuu vielä pitkään!

14.3.2018

Hello Hello!

Vielä en ole uskaltautunut vaa’alle koska mitään suurempaa muutosta en ole vielä huomannut. Ehkä turvotus on jalkateristä ja nilkoista hieman laskenut ja sormet eivät ole enää niin ”nakit”.

Pahimman yli on nyt päästy! Eli nälän tunnetta ei juurikaan ole ja kaikki vähänkin suurempi ruoka-annos alkaa jo ajatuksena ”tökkiä”. Viime viikolla yritin syödä kaupan pienen kasvissosekeiton ja lounassalaatin fetajuustolla, mutta se oli aivan liikaa. Suunta on siis oikea!
Tänään on ollut jo kylmä, oikealla tavalla, eli nyt alkaa rasva sulaa.

Eli samalla jatketaan ja pikku hiljaa päivittäistä ruokamäärää pienennetään. Olen kuitenkin päättänyt, että kerran viikossa saan syödä karkkia ja syödä jotain epäterveellistä. Viime lauantaina se oli oikean italialaisravintolan pizza mozzarellajuustolla (1/2 tavallisesta ravintolapitsasta) ja juuri ja juuri puolet halusin tai pystyin syödä.

Se on niin hassua kuinka meidän mieli toimii. Jos päättää ettei syö, joko mieli sanoo, ettei halua syödä tai vatsa joka ei halua ottaa ruokaa vastaan. Minulle tämä on helppoa, koska en muutenkaan ole syönyt isoja annoksia enkä vääränlaista ruokaa, vaan terveellisesti ja maltillisesti.
Nyt vaan säädetään ruokailua vielä pienemmäksi. Terveellisyydestä en tiedä, koska jotain tärkeää on jätettävä ainakin aluksi pois ja se on lähes kaikki proteiini, joita yritän kuitenkin syödä edes vähän joka päivä ja maitotuotteet.
Maitotuotteita en voi tällaisella ruokavaliolla käyttää, koska ne alkavat sattua mahassa ja turvottaa, koko kroppa menee tukkoon ja tulee kuumeinen ja nuhainen olo.

Mietin auttaisiko, jos laittaisin päivän ”ruokakuvia” vai vaan kertoisin mitä olen syönyt? No, katsotaan kuinka kiinnostava tästä sivustosta tulee, teen päätöksen sen mukaan.

Kivaa viikkoa!

8.3.2018

Täällä katson Thinspiration leffaa ja lautasella odottaa päivällinen/iltapala puolikas verigreippi ja kokonainen kiivi.
Syömisen vähentäminen on ollut aivan liian helppoa. Suorastaan pelottavan helppoa.
Päivät ovat helpottuneet huomattavasti, kun syömistä ei tarvitse ajatella. Joinain päivinä syön vähän enemmän, siis oikeaa ruokaa ja toisina päivinä ainoa lämmin pureskeltava on aamupalalla paahtoleipä juustolla. Muuten on aika lailla hedelmäpainotteista.

Treenaaminen on jäänyt vain kevyeen joogaan yskän vuoksi, mutta heti kun yskä helpottaa alan treenata. Haluan säilyttää lihakset, siis ne vähät mitä on enää jäljellä, etten ihan kuihdu kasaan, vaikka siihen on pitkä pitkä matka.

En tiedä onko psyykkistä, mutta olo on parantanut hieman, mikä on hyvä asia.

Toivon, että leffa saa minut taas järkiin, etten tekisi mitään niin pahaa keholleni ja vielä illan aikana söisin edes riisikakun mieluiten juustolla!