Haluan blogini kautta kertoa elämästä ja ettei se ole niin vakava asia. Vaikka välillä se kyllä koettelee!

Olen helsinkiläinen suomenruotsalainen lievästi ”kielivammainen” 🙂 Tämän vuoksi kirjoituksissani voi olla hassuja kohtia ja virheitä. Kirjoitan tätä blogia, koska haluan auttaa muita ja minulle tärkeintä on se, että asia ymmärretään, ei se, että se on oikein kirjoitettu.

Sivuilleni on tultu tuhansilla eri hakusanoilla. Aiheet ovat sellaisia joihin haluisin antaa enemmän neuvoja. Olen saanut paljon ihanaa postia, sekä kysymyksiä joihin olen vastannut sähköpostilla. Voitte lähettää minulle kysymyksiä kommenttien muodossa ja vastaan niihin kykyjeni mukaan. En julkaise kommentteja muiden luettaviksi, koska aiheet ovat usein todella arkoja ja henkilökohtaisia.

Blogi on edelleen aktiivinen vaikka viime vuodet olen pitänyt hiljaiseloa, mutta olen hengissä. Lisään uutta tietoa sitä mukaa kun saan niitä valmiiksi. Aiheita ja kerrottavaa on paljon 🙂 Osa jutuista tulee omasta kokemuksesta ja osaa kirjoitan netissä löytämistäni mielenkiintoisista aiheista.

Haluan myös kertoa ja jakaa kaikkea tietoa ja kokemuksia joita olen vuosien aikana kerännyt terveydestä, hyvinvoinnista, kauneudesta ja sen ylläpitämisestä, ruoasta joka on minulle intohimo vaikka minulla on ortorexia, edelleen. Sekä kokemuksia omista sairauksistani.

Haluan tuoda esille ajatuksia elämästä jotka voisi saada meidät ajattelemaan asioita ja suhtautumaan asioihin uudella tavalla. Sellaisella tavalla, että pystyisimme nauttimaan elämästä ja rakastamaan itseämme sekä muita. Elämään sellaista elämää jota haluamme ja josta olemme unelmoineet. Kaikki on käden ulottuvilla kunhan vaan itse muutamme omaa asennetta ja ajattelua. Vain me itse voimme tehdä elämästämme paremman! Mitä parempi, iloisempi ja energisempi olo meillä on, sitä enemmän kyseisiä asioita myös tulee meidän elämään!

Itse aloin miettiä elämää ja sen moninaisuutta sen jälkeen kun menetin noin 10 vuotta sitten kaksi läheistä ihmistä lyhyen ajan sisällä. Sitten tuli kesä 2019 ja hautasin kummatkin vanhempani reilun kuukauden välein.
Isi pääsi pitkän odottelun jälkeen isoäidin, vanhempien ja veljen kanssa samaan hautaan. Äiti oman sukunsa sukuhautaan. 2019 ja kaikkien asioiden hoitaminen laittoi minut ajattelemaan taas kerran elämää eri näkökulmasta ja päätin vielä varmemmin, etten jätä mitään eläkkeelle, niin moni sanoo ”sitten eläkkeellä ehtii” EI ehdi! Uskokaa ei ehdi!

2013 helmikuisen rintasyöpäepäilyn onneksi pääsin säikähdyksellä, mutta rinnassani on jotain mikä ei röntgenissä ja ultrassa näkynyt ja käyn siksi säännöllisesti kontrollissa. Samana keväänä/alkukesästä 2013 sairastuin vakavaan stressiin, uupumukseen, keskivaikeaan masennukseen (tällä hetkellä masennus on vain ajoittaista), sekä Hashimoton tyreoidiittiin (autoimmuunihäiriöstä johtuva kilpirauhastulehdus joka aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa) sekä hypotyreoosiin (käänteis T3 oireyhtymä) jolloin elämä pysähtyi täydellisesti. 2014 marraskuussa minulla todettiin lievä keuhkoahtauma ja mahdollisesti lievä astma joihin on lääkitys aloitettu (olen ollut yli 18 vuotta passiivinen tupakoitsija sekä työskennellyt pitkään toimistossa, jossa on myöhemmin todettu olleen myös hometta). Edellisiin diagnooseihin syynä on, omasta mielestäni, empty sella (litteä aivolisäke) jota meillä ei osata hoitaa ja siksi en saanut vuosiin juurikaan apua, vaikka kaikki mahdollinen tutkittiin.
Minulla on myös synnynnäisiä sydänvikoja osa rakenteellisia ja osa toiminnallisia joista aiheutuu mm. rytmihäiriöitä (joskus melko pahoja) ja äkillisiä sykkeen nousuja. Lisäksi läppävika ja mitraalivuoto ja kaksi muuta omasta mielestäni ”pienempää vikaa” joita seurataan. 2015 syyskuussa luomestani löytyi ärhäkkä melanooma, joka saatiin onneksi kokonaan poistettua. Onneksi olen positiivinen ja luottavainen ja voin olosuhteisiin nähden erittäin hyvin.

Matka on ollut mutkikas ja haasteellinen, joka vei siihen, että luottamus meidän terveydenhoitoon meni, vaikka hoidan itseäni yksityisellä puolella.  Olen viime vuodet olen itse opiskellut psykologiaa ja peruslääketiedettä ja sitä kuinka kehomme toimii. Olen itse oma koekaniini, kun kokeilen mikä toimii parhaiten.

Millaista on ollut kasvaa narsistivanhempien kanssa. Olen joutunut itsenäistymään liian nuorena ja hoitamaan omat asiani. Oli parempi olla ”näkymätön”, oli odotettava omaa vuoroaan ja usein (siis melkein aina) sen aikana nousi pelko ”mitä tästä seuraa”. Millaista oli pelätä viikonloppuja, koska silloin isi joi (äitikin ajoittain) ja muuttui väkivaltaiseksi. Jos vanhemmilla tuntui menevän hyvin, nousi pelko siitä koska kaikki taas romahtaa. Näistä en ole uskaltanut kirjoittaa aikaisemmin, koska tiesin äidin lukevan blogiani, mutta nyt kun ainoa läheinen sukulainen on mummo, uskallan kirjoittaa lapsuudestani. Niillä asioilla mitä näin, kuuli ja koin lapsena on ollut suuri merkitys millainen teini ja aikuinen minusta kehittyi.

Elämä on loppujen lopuksi melko lyhyt siksi pitää elää ja tehdä asioita joista on aikaisemmin unelmoinut, mutta ei ole uskaltanut tehdä asioille mitään. Pitää elää omaa elämää ja tehdä omat päätökset välittämättä siitä suuttuuko tai loukkaantuko joku päätöksestäsi. Tämä on jokaisen oma elämä, ei muiden. Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä!

Elämästä pitää nauttia nyt, ei huomenna, eikä ylihuomenna vaan TÄNÄÄN!!!

Siksi neuvon:

• Nauttimaan elämän jokaisesta minuutista, tunnista ja päivästä.
• Etsimään kaikista asioista jotain positiivista.
• Rakasta itseäsi ja muita niin paljon kuin pystyt.
• Tekemään valintoja, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja auttavat saavuttamaan haluamasi elämän ja kaiken sen mistä olet aina haaveillut.
• Ei saa anna koskaan periksi ja lakata yrittämästä.
• Tehdä haaveista totta.
• Raha ei tuo terveyttä.
• Kaikki on väliaikaista, siksi nauti kaikesta mitä kohdallesi osuu, sillä hetken päästä se voi olla jo liian myöhäistä.

ELÄ NYT! ÄLÄ EILISTÄ. ÄLÄ HUOMISTA!