Kauppalehti 29.09.2014.

Istuminen on hengenvaarallista. Tommi Vasankarilla onkin missio: saada suomalaiset ylös konttorituoleistaan. Himoliikuntakaan ei auta, jos viettää työpäivänsä istuen.

Aktiiviliikunnan puolesta vuosikaudet saarnannut lääkäri on itsekin joutunut kääntämään takkinsa.

Istumisen haitallisuudesta ja vaarallisuudesta luennoiva UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari pomppaa haastattelun aikana useamman kerran spontaanisti tuolistaan ylös. Mies havainnollistaa, miten itse kunkin pitäisi säännöllisin väliajoin nostaa takapuoli työtuolista tai kotisohvasta. Koko ajan ei tarvitse seistä, mutta liikkua pitää ja asentoa vaihtaa.

Vasankari elää niin kuin opettaa.

Hän itse on asentanut UKK-instituutissa Tampereella tietokoneensa oletustulostimen instituutin kirjastoon, työhuoneestaan kauimmaiseen paikkaan. Aiemmin työpöydän takana, käden ulottuvilla olleet tärkeät mapit ovat nyt huoneen toisella puolella, ”jotta on pakko nousta ylös, kun tarvitsen tietoa jostain kansiosta”. Kahvinsa hän hakee lounasruokalasta, ei lähimmästä kahvihuoneesta.

”Ja kun UKK-instituutissa töitä tehdään, meillä on tietysti liikunnallisia Urkki-logoja ja Sylvi-jumppia”, Vasankari heittää.

Sylvi-jumppia?

”Neuvotteluhuoneissa on slide-pohjat ja powerpointit Sylviksi nimetyistä taukojumpista”, hän kertoo puolihuvittuneesti. Niitä pannaan kokousvieraatkin aika ajoin tekemään.

Ja uutiset hän katsoo kotona ja työmatkoilla juoksumatolta tai kuntopyöräillen, vain harvoin sohvalla maaten.

Arkiliikunta tärkein terveyshyöty

Istumisen vaaroista puhutaan nyt todella paljon. Jokainen aikaansa seuraava ja itsestään huolehtiva työntekijä seisoo edes osan työpäivästään. Jos ei ole sähköisesti säädettävää työpöytää, vähintäänkin pitää kivetä portaat työpaikalle hissin sijaan ja printata työpaperit muualle kuin lähimpään tulostimeen, jotta taukoja ja arkiliikuntaa tulisi lisää.

Pahinta on se, että istuu kahdeksan tuntia tietokoneen ääressä ja sen jälkeen vielä valahtaa kotisohvalle televisiota katsomaan.

”Vaikka ihminen juoksisi tai treenaisi kuntosalilla joka päivä tunnin, sillä ei voi kompensoida runsaan istumisen aiheuttamaa terveysriskiä”, Vasankari summaa.

Vasankari on lääkäri ja UKK-instituutin johtaja. Kuudet olympialaiset kiertänyt olympiajoukkueen entinen lääkäri oli itsekin aikanaan kansallisen tason kestävyysjuoksija. Hän on liikuntalääketieteestä väitellyt tohtori ja saarnannut vuosikausia voimallisesti liikunnan terveyshyödyistä hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

Kun ensimmäiset kansainväliset tutkimukset pitkään istumisen haitoista ja siitä, että edes rankka päivittäinen fyysinen liikunta ei korvaa istumisen haittoja, alkoivat saada julkisuutta, oli Vasankarinkin vaikea niellä niitä.

”Olemme niin pitkään puhuneet liikunnan tuomista terveyshyödyistä, että aluksi en itsekään ollut uskoa uutta tietoa. Vuosikymmeniä puhuttiin kestävyysliikunnan merkityksestä terveyteen. Sitten huomattiin, että ei se kestävyyskunto riitäkään, vaan pitää kehittää myös lihaskuntoa ja liikehallintaa. Nyt arkiliikunta ja kevytkin istumisen katkaiseva liikkuminen on tutkimusten valossa nousemassa keskeiseksi tekijäksi terveyshyötyjen kannalta. Uusi tieto on muuttanut myös omaa ajatusmaailmaani, jossa liikunnalla on ollut, ja yhä on, vahva rooli terveyden kannalta.”

Istuminen liki yhtä tuhoisaa kuin tupakointi

Istumisen tutkiminen on nyt tiedemaailman ”kuuminta hottia”.

UKK-instituutti ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisivat elokuun alussa ensimmäisen suomalaisen väestötutkimuksen objektiivisesti mitatusta istumisesta. Sen mukaan aikuinen suomalainen viettää valveillaoloajastaan noin yhdeksän tuntia istuen tai makuulla. Seisoma-asennossa vietetään keskimäärin kaksi ja puoli tuntia.

Tutkimus tehtiin niin sanotun kiihtyvyysmittarin avulla, aiemmat tutkimukset ovat perustuneet kyselyihin. Vasankarin mukaan ihminen herkästi yliarvioi oman aktiivisuutensa. Kyselytutkimuksessa ihmiset arvioivat päivittäisen aktiivisuutensa peräti kaksi tuntia yläkanttiin. Kun aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysmittarilla, aktiivista aikaa olikin kaksi tuntia vähemmän kuin ihmisten oma laskelma.

Kansainvälisten tutkimusten perusteella tiedetään jo paljon.

”Runsas istuminen on itsenäinen, liikuntaharrastuksesta riippumaton kuoleman riskitekijä. Liikunnan hyödyt näyttävät pienemmiltä kuin paljon istumisen haitat.”

Ensimmäiset tulokset tästä saatiin 2000-luvun lopussa Yhdysvalloista ja Kanadasta. Sittemmin istumisen vaarat ovat vahvistuneet. Yhdessä tärkeimmistä tutkimuksista selvisi, että kuusi tuntia päivässä televisiota katsovan ihmisen eliniän odote on 4,8 vuotta lyhyempi kuin sellaisen, joka ei katso televisiota lainkaan. Yksi tunti television ääressä istuen lyhentää elämää noin 22 minuuttia.

Toisessa analyysissä tutkijat laskivat, että kuusi prosenttia ennenaikaisen kuoleman riskistä voidaan katsoa johtuvan liiallisesta istumisesta. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vastaava luku tupakoinnille on yhdeksän prosenttia, liikunnan puutteelle vajaat kuusi ja ylipainolle sekä lihavuudelle viitisen prosenttia.

Istuminen on siis terveydelle lähes yhtä haitallista kuin tupakointi.

Toiset hyvässä kunnossa, toiset rapakunnossa

Miksi istuminen haitallisuus on noussut pinnalle juuri nyt? Miksi siitä puhuminen on tärkeää?

Ensiksi, ihmisten kiinnostus omaan terveyteensä on voimakkaassa kasvussa. Toiseksi, keskustelua työurien pidentämistarpeesta käydään julkisuudessa päivittäin.

”Maaperä on hedelmällistä uudelle tiedolle. 90 prosenttia ihmisistä tietää, että aktiivisuus on terveydelle hyödyllistä. Lääketieteen näkökulmastakin on enää äärimmäisen harvoja sairauksia, joissa liikunnalla ei tiedettäisi olevan ehkäisevää, hoitavaa tai kuntouttavaa vaikutusta.”

Suomalaiset jakautuvat kuitenkin jyrkästi kahtia. Kun työelämään ja etenkin johtamiskulttuuriin takavuosina kuuluivat pitkät lounaat ja kosteat illanvietot, nykyään yritysjohtajat juoksevat maratoneja. Kuntosalibisnes kukoistaa (KL 20.8.), yhä suurempi osa ihmisistä on kiinnostunut omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan.

Mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Toisten työntekijöiden kunto rapistuu silmissä. Esimerkiksi Vierumäen urheiluopiston vuosikymmenten aikana keräämä data osoittaa, että myytti suomalaisten terveellisemmästä elämästä on lumetta (KL 21.8.) Osa työntekijöistä on niin huonokuntoisia, että heitä ei voida laittaa edes testikuntopyörän selkään. Eivätkä nuorten elintavat anna lupausta paremmasta. Useampikin tutkimus kertoo varusmiesten keskipainon lisääntyneen kahdessa vuosikymmenessä 6–7 kiloa ja Cooperin-testin tulosten laskeneen yli kymmenen prosenttia, 2 750 metristä 2 450 metriin.

Kumpi siis on terveempi ja jaksavampi työntekijä: konttorityöläinen, joka istuu tietokoneella koko työpäivän, mutta juoksee tunnin lenkin monta kertaa viikossa, vai myyjä, joka seisoo ja kävelee paikasta toiseen työpäivänsä aika, mutta ei vapaa-aikanaan harrasta mitään liikuntaa?

Vasankari on joutunut kääntämään takkinsa tutkimustulosten edessä.

”Muutama vuosi sitten olisin ollut ilman muuta sitä mieltä, että terveempi on hän, joka harrastaa tunnin liikuntaa joka päivä. Nyt kallistun myyjän puoleen. Valitettavasti tutkimus antaa isomman terveyshaittariskin sille tolkuttomasti istuvalle toimistotyöläiselle, vaikka hän kuinka saisi viikkotasolla liikuntasuositukset kasaan.”

Lähde: http://www.kauppalehti.fi/etusivu/istuminen+hengenvaarallista,+liikunta+ei+korvaa/201409700594